sunnuntai, kesäkuuta 22, 2008

Sanoiko hän, minä täällä, monta kertaa jättämättä viestiä,
tärkeää asiaa, nurkan takaa, mitä huomaat, ei vaatteita.

Kevät toi helpotusta, omasta päästään, niinhän me sovimme,
luulivat saavansa, että hänellä on tausta, pahoillaan siitä.

Kuka toimi mallina, uhkasi pukeutua, hänet löydettiin,
viestejä ei ollut, valo ei palanut, nyt en koskaan unohda.

Ristiriidassa tietojen kanssa, neljä päivää, kenen toimesta,
odotin ehdotuksia, miksi hän valehtelisi, miellyttävä tapa.

Hän siis halusi mennä, lähti illalla, ei kovin hupaisaa,
tarpeeksi kauas, mikä niin, minä huomasin, harmaat pilvet.

Löytäjä saa pitää, täällä tapahtui jotain, kolme kuukautta,
näin kirjan pöydälläsi, kumpi aloittaa, ei käynyt mielessäni.

Ei se sitä ole, enemmän vastuuta, tuota odotinkin, hetkessä,
vastaus on kyllä, vieras mies soittaa, he tulevat aina.

Näytät ihanalta tänään, lähinnä hermoraunio, käy sisään,
siellä on kaunis ilta, minut neuvottiin tänne, sanoinko sen jo?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Pidän näitten paririvillisten ulottuvuuksista: astua ovesta, löytää...