Nelipyöräisten autojen nimiä melkein aakkosjärjestyksessä

Smart Stein
Jeep Pound
VW Whitman
Dodge Rimbaud
Hummer Nietzsche

Pelikaani uneksii

Mark Young julkaisee valitut runonsa!

Muistin toista
tietä menneet käyvät toteen.

News

Mongolian runoudessa päätetään maan mineraalirikkauksien käytöstä.

Runous purjehti toiseksi Kielissä.

News

Runous museoitiin Yhdysvalloissa.

Runouden kallis hinta vähensi virolaisten autoilua.

Runous haluaa Putinin polvilleen.

Runous voi heittää hyvästit jääpeitteelle.

Vantaan runous ehkä tihutyö.

Runot pysyivät pitkinä.


PS. Varmuuden vuoksi todettakoon, että toiseksi viimeinen rivi ei ole suunnattu Vesa Haapalaa sen paremmin kuin muitakaan vantaalaisrunoilijoita kohtaan. Minkäs voi uutisille. Toisaalta tässä konsensuksessa pieni, leikkimielinen pääkaunkilaisrivaliteetti voisi olla tervetullut!

Uusia uutisia

Runous muuttuu, jos se niin haluaa.

Lisää uutisia

Runous pitää keittää Porvoossa.

Towards a new lingua franca

This by my new friend and fellow poet, Mike Cannell.

No tätä

Hakukonekritiikkiä teoksestani Mitä ehkä.

Uutisista, hyvää iltaa

Runous ei kellistänyt aseetonta Venäjää.

Runoudessa ei moitita koululaisten varaslähtöä lomille.

Runous ei jatka Anaheimissa.

Runous ei ole monipuolinen pikku festari.

Runous ei taipunut viidennessä erässä.

Runous ei pudonnut Wimbledonissa.

Runous ei saa apua kuivuuteen Kreikasta.

Runouden suosio ei ole horjumaton.

Runouteen ei ole luvassa uusia verkkotunnuksia.

Runous ei ole tarjolla olympiakarsintojen tähdeksi.

Runous ei aloittanut tasaisesti Pariisissa.

Runous ei ylittänyt 140 dollaria.

Runous ei palanut Helsingin edustalla.

Runoudella ei ole pesisvaltaa Pohjois-Karjalassa.

Runous ei tehnyt ”Turkkeja” Interille.

Runoudella leikkiminen ei tuonut vankeutta.

Runous ei jatka tappioitta jalkapalloliigan kärjessä.

Runous ei palanut Teuvalla.

Runous ei päättänyt TamU:n piinaa.

Runous ei turvautunut maailmanmestariluotsiinsa.

Runous ei yllättänyt Honkaa Espoossa.

Runous ei torju vaatimuksia vaalien lykkäämisestä.

Runous ei marssi Jerusalemissa poliisivartiossa.

Runous ei vaihda päätoimittajaa.

Runous ei rahtaa ehjiä ylijäämätuotteita kaatopaikalle.

Runous ei takaa aseenkanto-oikeutta.

Runous ei palanut Vammalassa.

Runous ei palaa Italian päävalmentajaksi.

Runous ei antanut viimein selvitystä ydinohjelmistaan.

Runous ei myöhästellyt Tampereen ja Lahden suunnilla.

Making it new

Kaksi uutta, miellyttävää tuttavuutta (täällä ja täällä). Kerta kaikkiaan fantastista tavaraa!

Välitilinpäätös 2

Tämänvuotisen projektini puoliväli alkaa olla käsillä. Olen kirjoittanut vuoden alusta lähtien joka päivä jotain, lauseen tai kaksi, luonnosta ja säästä. Aihe osoittautui juuri niin vaativaksi kuin aavistelinkin. On eri asia toistaa jotain ja toistaa jotain merkittävällä tavalla. Tuloksen vaatimattomuudesta johtuen en ole myöskään laittanut projektin nimissä perustamaani blogia julkiseksi; ketä kiinnostaa lukea päivästä toiseen pimeydestä ja sateesta?

Julkistan tässä kuitenkin hiukan tilastotietoa tekemisistäni, tarkemmin sanoen luettelon siitä, mitkä aiheet, tai "labelit", ovat olleet ensimmäisen puolivuotiskauden aikana päällimmäisenä:

e-haaga (174)
pasila (113)
munkkivuori (56)
munkkiniemi (35)
winds (34)
birds (32)
keskusta (31)
rain (31)
sunshine (29)
clouds (26)
warm (26)
snow (25)
trees (21)

Mitä tuosta voi lukea? Olen herännyt (tai ainakin mennyt nukkumaan) joka ainut päivä kotonani Etelä-Haagassa. Työpäiviä Pasilassa (tai työpaikalla tai sen läheisyydessä käyntejä) on myös kertynyt mittava määrä. Munkkivuoressa teen ostoksia, Munkkiniemessä istun kahvilassa, vuokraan videoita tai käyn päiväkävelyllä. Tuuleen kiinnitän huomiota, samoin lintuihin, pilviin ja puihin. Keskustassa käyn kerran tai joskus kaksi kertaa viikossa. Sadepäiviä sattuu yhtä usein. Luntakin on riittänyt. Seuraavana listalla on Tapiola, missä olen käynyt ostoksilla (Stockan Herkku) yhteensä kuusitoista kertaa. Toisin sanoen, vaikuttaisi siltä, että ette ole menettäneet mitään. Mutta mistä senkään lopulta tietää, sää saattaa osoittautua hyvinkin tärkeäksi teemaksi.

P,T&S

Sekä Parnasso että Tuli&Savu ovat saattaneet maailmaan uusimmat numeronsa. Molemmissa on tekstiä myös nöyrimmältä palvelijaltanne: edellisessä esittelen runoilija Jukka Viikilän, jälkimmäiseen olen kirjoittanut yhden neljästä "juhlarunosta" ja katsauksen, jonka aiheena on UbuWeb. Jokaisesta olen toki ylpeä, mutta eniten kai runosta — debyytti on aina debyytti.

Avataan runo, meidän kokea yksinpuhelu ajatuksen lähetä
Yksinäinen tila ja aika nätti veljensä jotka on nyt takaisin
"ulkomaalainen Kuolleena menneisyydessä" maailma,
leikattu pois ryhmän mielessä hänen stipendiaatti veljekset.
Emme tunne hänen ahdistus, hänen pelkoa, koska hän liittyy,
joilla on tilapäinen, nainen, tällä kertaa, mutta kauan
kuolleena ajan kulumisen, josta tämän kulkijalle on tullut.
Uskomme hänen jännitystä siitä yksinkertaisesta elämästä tuoreen, käsin veistetty taideteollisuus, näkövammaisille hetkiä
lypsyn vuohi, jolloin kynttilät hitaasti ja järjestelmällisesti
ja näemme tämän kulkijalle pyydettyjen ja sekava,
vastakkaisista kuvakieli itsenäisyys ja yhtenäisyys,
yksilöllisyys ja vaatimustenmukaisuuden ja ihmettelemme,
koska hänen sydämensä taisteluissa hänen pään,
joka keskustelussa hän lopulta.

Nokturnon uusi kirja-arvostelusivusto on auki.

Välitilinpäätös

Tulostin ja luin tänään melkein kaikki vuoden aikana kirjoittamani ja pääasiassa Lyhyttavaraliikkeessä julkaisemani runot, siis ne jotka ovat syntyneet Vapaitten käsien jälkeen. Se on melkoinen nippu, parisensataa runoa. Jotkut runot muistin, muistinpa hyvinkin, mutta yllätykseni oli melkoinen kun suurimmassa osassa tapauksia tunsin lukevani täysin vierasta tekstiä. Olenko minä todella kirjoittanut nämä? En ole kuitenkaan huolissani, päinvastoin. Kokemus saa minut edelleen vakuuttuneeksi, että ponnisteluistamme huolimatta me emme hallinnoi omia runojamme.

Saanko tunnustella, ei ollut omaa tyyliä, yksinäisyyteen
tuomittu, välähtipä vain mieleeni, kuinka voit, tuttu tunne.

Siksi vietän unettomia öitä, mutta mitä tämän pitäisi esittää,
ihmisiä ympärillä, niin varmaan olikin, päästä lähelle.

Jokainen kuva kertoo tarinan, sellaisia riittää nykyään,
ei ainakaan minulle, mieluiten ihmisiä, tunteellinen hupsu.

Melko täyteläistä, jostain hän sitä taikoi, jäikö hän vielä,
sain viestisi, junan saapuessa asemalle, tullut ja mennyt.

Näytän sinulle jotakin, keksin sen yöllä, näytti erilaiselta
Ranskan lippu, korkeat huoneet, musta varjo, klassikko.

Kuumin yö, ei pääse näyttämään kykyjään, itsepähän
parhaiten tiedät, moni on varpaillaan, tarkkaan valitut.

Haluan nähdä ainakin nämä, koska se tapahtui, kuka hän
on, kuka kertoi, kuinka tutustuitte, en saisi kertoa.

Onnentyttö, hänen mallinsa, pani minut näyttämään
kauniimmalta kuin olenkaan, alamaissa, aina liikkeellä.

Sanoiko hän, minä täällä, monta kertaa jättämättä viestiä,
tärkeää asiaa, nurkan takaa, mitä huomaat, ei vaatteita.

Kevät toi helpotusta, omasta päästään, niinhän me sovimme,
luulivat saavansa, että hänellä on tausta, pahoillaan siitä.

Kuka toimi mallina, uhkasi pukeutua, hänet löydettiin,
viestejä ei ollut, valo ei palanut, nyt en koskaan unohda.

Ristiriidassa tietojen kanssa, neljä päivää, kenen toimesta,
odotin ehdotuksia, miksi hän valehtelisi, miellyttävä tapa.

Hän siis halusi mennä, lähti illalla, ei kovin hupaisaa,
tarpeeksi kauas, mikä niin, minä huomasin, harmaat pilvet.

Löytäjä saa pitää, täällä tapahtui jotain, kolme kuukautta,
näin kirjan pöydälläsi, kumpi aloittaa, ei käynyt mielessäni.

Ei se sitä ole, enemmän vastuuta, tuota odotinkin, hetkessä,
vastaus on kyllä, vieras mies soittaa, he tulevat aina.

Näytät ihanalta tänään, lähinnä hermoraunio, käy sisään,
siellä on kaunis ilta, minut neuvottiin tänne, sanoinko sen jo?

Pudistaa päätään ja kieltää säälin, kun katsoo ihmistä
ja suo anteeksi, jos etsii iloa tai saattaa itsensä häpeään.

Mielii ylpeillä, luuttuaa lattian ja sietää töykeyttä,
menee vuoteeseen tai karkaa kotoa ja tarjoaa kätensä.

Katselee kärsimystä, vääntelee käsiään ja on vaiti,
näyttää voimansa, polkee jalkaa ja nauttii lämmöstä.

Makaa humalassa tai peittää päänsä ja ryhtyy työhön,
suutelee jalkoja, mutta täyttää lasinsa ja hankkii rahaa.

Heittäytyy korskeaksi, puhkeaa kyyneliin ja avaa portin,
kutsuu kahville, kun käskee odottaa ja hillitsee itsensä.

Purskahtaa nauruun, kaipaa surua tai vajoaa mietteisiin,
saattaa päätökseen ja repii hiuksiaan, kun tekee kipeää.

Keventää sydäntä, koettaa parhaansa ja osoittaa huomiota,
levittää kätensä, jos ryömii perässä ja on puilla paljailla.

Palauttaa järjestyksen, tottuu kaikkeen ja puhuu pötyä,
tekee ruokaa, mutta on nälissään ja alkaa lörpötellä.

"Hm... niin... kaikki on ihmisen ulottuvilla mutta kaiken hän päästää ohitseen pelkän pelkuruuden vuoksi... sehän on selviö... Mitähän ihmiset pelkäävät kaikkein eniten? Uutta askelta, omaa uutta sanaa he pelkäävät kaikkein eniten..."

Feodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Suom. Olli Kuukasjärvi. Otava 2008.

Ottaa uusiksi tai tulee sisään, mutta on avuksi,
on oikeassa, kiittää lahjasta ja välittää tiedon.

Ajaa pihalle, jos tuoksuu hyvältä tai ei ala tajuta,
myy helmiä, kun tulee ovesta ja näyttää paikkoja.

Pyytää anteeksi ja ottaa kopion, on herkullista,
palaa kotiin, vaikka kertoo epäilynsä ja on hieno lisä.

Ajattelee selkeästi, puhuu hiljaa ja hoitaa asiansa,
jos kurkkua kuivaa, suuttuu helposti tai on oksat pois.

Syö jäätelöä, kunnes kaipaa apua tai pitää salaisuuden,
suostuu kaikkeen, ei pidä ääntä, ellei tunne yrttejä.

Ei luovuta ikinä, jos joku katoaa tai nostaa rahansa,
pitää mennä, on väärillä jäljillä, mutta vaihtaa tyyliä.

Vie aikaa ja korjaa virheet, vaikka katoaa näkyvistä,
näkee kaiken, viihtyy työssään ja saa nukuttua.

Tarttuu kiinni, että näkisi eteensä, tutkii itseään,
vaihtaa lakeja, nauttii kesästä ja nauraa viimeksi.

Antaa musiikin ja menettää muistin,
neuvoo hiuksia ja katsoo eteen.

Kaataa sielun ja kuulee ääniä,
muuttaa paperin ja hankkii luvan.

Nostaa linnun ja kääntää kelkan,
neuloo rummun ja laskee yhteen.

Auttaa sokeria ja vaihtaa tyyliä,
luulee tempon ja kuittaa laskun.

Visertää uskon ja taitaa tempun,
puhaltaa sateen ja ottaa hatkat.

Harjaa sivun ja riisuu vaatteet,
huutaa aidan ja tuntee tuskan.

Huomaa rannan ja lähtee merille,
voittaa omenan ja astuu naulaan.

Oppii valon ja kiertää maailman,
muuttaa leivän ja osuu harhaan.

Juhannusyössä

Piirtää lippua ja kääntää tuulen,
kasvattaa kuuta ja saa paikan.

Matkii keltaista ja polttaa näpit,
kertoo pallon ja haittaa näköä.

Laittaa aamua ja iskee tulta,
viiltää multaa ja ottaa opiksi.

Tuuraa naista ja eksyy tieltä,
tuntee laivan ja kantaa huolta.

Miettii liitua ja vetää välistä,
etsii ihoa ja löytää lääkkeen.

Kävelee yhtä ja toistaa virheen,
avaa kengän ja menee metsään.

Lukee kuuta ja antaa luvan,
kokee varjon ja kääntää lehden.

Antaa syksyn ja tekee lopun,
sytyttää luut ja imee tyhjiin.

{pel(k)o(n) [häpeä(n kipsi)] muot(t)i(ssa)}

Isossa vaahterassa on arviolta tuhansia lehtiä. Kun ei tuule, yksikään lehti ei liiku. Osoittaa melkoista tyyneyttä.

paikalla{[(aan)olo(n)] [tila(t)]}

Puhutaan runoudesta

Helsingin poetiikkakonferenssi on julkistanut ohjelmansa. Se vaikuttaa jälleen kerran mielenkiintoiselta — ja kuinka ollakaan, sisältää itsellenikin pienen mutta miellyttävän yllätyksen.

Lauantai 16.8, Ateneum-sali
Klo 11-17

Aamupäivä klo 11-13

Lukeminen kirjoittamisena, kirjoittaminen lukemisena. Runoilija Kristiina Wallin.
Luentaperformanssi. Marina Ciglar ja Kristiina Wallin.
Runouden lukemisesta nyt. Tutkija, runoilija Vesa Haapala.
Mielen, tilan ja tekstin kohtaamisharjoituksia. Hannimari Heino ja Heikki Mäntymaa.

Klo 13-14 Lounastauko

Iltapäivä klo 14-17

Runouden arvottamisesta - kriitikon näkökulma. Daniela Floman.
Luentaperformanssi. Marko Niemi ja Kristian Blomberg.
Avokyyhkylle - eine Durchleucht-Lesung. Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen.

Kahvitauko

klo 15.30-16.45

“Kaksoisteema” (Eeva-Liisa Manner). Helena Sinervo ja Sinikka Vuola.
Arsen Mirzajev (Pietari): Puhuuko teksti? Tulkki: Jukka Mallinen.
Runokukko: Jos leivon ääni ois kaunis mulla. Jouni Tossavainen ja Olavi Rytkönen.
Luentaperformanssi. Rita Dahl ja Jyrki Pellinen.

Lauantai-ilta, Lasipalatsin Bio Rex
Klo 21-23

Tähtiä yössä - pitkän päivän jälkeen runo syttyy ja tuikkii Bio Rexin iltaklubilla. Esiintymässä Teemu Manninen, Duo Mirhami, Jukka Laajarinne, Katariina Vuorinen, Tuomo Heikkinen, Leevi Lehto, Risto Oikarinen ja Verneri Pohjola. Illan juontaa runoilija Tommi Parkko. Vapaa pääsy.

Sunnuntai 17.8, Ateneum-sali
Klo 12-17

Klo 12 Ranskalaisia pastilleja. Ranskalaisen kirjallisuuden merkitys Suomessa. Keskustelemassa Antti Nylén ja Helena Sinervo. Haastattelijana Päivi Kosonen.

Klo 13 Ääni aamulla kello kolme. Charles Simicin runojen suomentamisesta. Timo Hännikäistä haastattelee Leevi Lehto.

Klo 13.30 Tauko

Klo 14 Paneelikeskustelu. Olemmeko keskellä kirjallisuuden odotushorisontin muutosta, vai onko oletus murroskohdassa olemisesta jotain, mikä toistuu vuosikymmenestä toiseen? Ovatko runon lukemisen, arvottamisen, kustantamisen, tutkimisen ja kirjoittamisen ehdot muuttuneet ja jos, niin miksi ja miten? Entäpä kirjallisen kentän toimijoiden roolit ja suhteet? Runouden tästä päivästä keskustelemassa monipuolinen joukko alan toimijoita: Kuisma Korhonen, Claes Andersson, Hannu Launonen, Miia Toivio, Tytti Heikkinen, Antti Kasper ja Daniela Floman. Keskustelua ohjastaa Leevi Lehto.

Klo 15.30 Runot auki - suomalaisrunoilijoiden teksteihin sävellettyjä teoksia. Korvat auki -yhdistys järjestää.

Helsingin Poetiikkakonferenssi on osa Helsingin Juhlaviikkojen Runokuuta. Sen järjestäjät ja yhteistyökumppanit sekä Runokuun koko ohjelma löytyvät Nuoren Voiman Liiton sivuilta.

John Zorn
Juhana Vähänen
Samuel Beckett

Warhol & Wittgenstein

Otto Mannninen
Kirsi Kunnas
Christian Bök
P. Mustapää
Ulf Karl Olov Nilsson

Lakkaan
käyttämästä sanoja
_______ ja ____________________.

Lähtökuopat, yötä
paljon, vähän unta.

Anna minuutti ja kukka puhuu,
kaikki värisi muistin pimeässä.

Lämpösi ja vaniljasi nenällä ilahduta,
ilomielin tanssi mantelisin nimesi.
Kukikkaimmat omenasi kerran kerroin,
enkä odota yhtä ainoaa yötä.

Unelmoitua

Omia tekemisiään on vaikea arvioida, mutta sen voin sanoa, että nautin kovasti esiintyessäni tänään Helsingin Narinkkatorilla ja lukiessani pari pätkää uudesta kirjastani Mitä ehkä. Etukäteen hiukan jännitti, kuinka tämäntyyppisen tekstin lukeminen onnistuisi, mutta olin tulokseen tyytyväinen. On mahdollista ilmaista jotain pelkällä äänellä ja rytmillä silloinkin kun syntaksin ja ajatuksellisen koherenssin vaatimuksista on luovuttu. Vähän sama kuin painottaisi maalausta ja maalin itsensä ominaisuuksia ilman että kuvalla olisi varsinaista (kuvattavaa) aihetta.

Samassa yhteydessä haastattelin myös Jyrki Kiiskistä, jota en henkilökohtaisesti tunne sen kummemmin, mutta joka osoittautui hyvin miellyttäväksi ja syvämietteiseksi. Samalla saimme kannetuksi kortemme kekoon yhteisen asian eli unelmien kirjaston puolesta.

Ennen tilaisuuden alkua keskustelin hetken nuoren taiteilijan, Pentti Aitan kanssa. Pentti on viettänyt koko viikon samaisella torilla suorittaen performanssia, jolle hän on antanut nimen Taiteilija tekee työtä. Se mistä kiinnostavassa performanssissa on kyse, selviää parhaiten taiteilijan nettisivuilta ja blogista. Saa nähdä, mainitseeko Pentti kohtaamisestamme, kun uusi päivitys ilmestyy.

Unelmoidaan

Hei, huomenna kannattaa unelmoida kirjastosta Helsingin Narinkkatorilla. Tässä ohjelma:

10.30 Kirjasto aukeaa
11.00 Joel Haahtela, Jarkko Tontti haastattelee
11.30 Katja Kettu, Anni Sinnemäki haastattelee
12.00 Venäjä! Jukka Mallinen, Heidi Hautala, Ilmari Susiluoto, Anna-Maria Salmi
13.30 Jyrki Kiiskinen, Karri Kokko haastattelee
14.00 Toni Lahtinen ja Tere Vadén. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus
14.30 Runovideoita ja runoilijoita: Silja Järventausta, Lauri Otonkoski. Mikael Brygger ja Miia Toivio juontavat ja haastattelevat
16.30 Maarit Verronen, Jani Saxell haastattelee
17.00 Antti Nylén, Anne Moilanen haastattelee
18.00 Nuoren Voiman Liiton runokaraoke. Eino Santanen ja Kim Helminen juontavat. Tule lukemaan runoja karaoken tyyliin. Neuvoja ja apuja saat runoilijoilta.

Kuten näkyy, jututan puoli kahden aikaan kirjailija Jyrki Kiiskistä. Sen lisäksi sain juuri pikakomennuksen, jonka seurauksena lupauduin lukemaan uusia tekstejäni puoli kolme alkavassa osuudessa. Tulkaatte paikalle!

"Tunnen nyt, omat tunteeni, minä itse"

Eilen teen löydön divarissa, Jyrki Pellisen vähän liikkuva teos Moskova vuodelta 1971. En muista nähneeni teosta ainakaan 35 vuoteen. Myös kauppias katselee ohutta nidettä haikeanoloisena ja ihmettelee, ettei Pelliselle erityisesti ja tällaiselle runoudelle yleensä riitä kysyntää.

Seuraavana aamuna, kuinka ollakaan, Pellinen soittaa ja pyytää käymään. Katselemme uusia duuneja, runoja, proosaa, piirroksia. Yhdessä on Piukat paikat. Televisiossa puhuu melkein hampaaton Simo Salminen kiinalaiseen silkkiin pukeutuneena. Ikkunasta avautuu näkymä puutarhaan. Yhtäkkiä lyö kovan sadekuuron.

Samassa varhaisen iltapäivän hetki on ohi. Pellinen, "oman sydämensä rakastaja", sanoo näkemiin. Ilma on raikasta kuin ensimmäisen päivän aamuna ja täynnä syreenin tuoksua.

Mielivallankäyttöä

Janna Kantolan arvio Jonimatti Joutsijärven esikoisteoksesta oli jälleen yksi esimerkki Helsingin Sanomain tavasta aliarvioida lukijoittensa älykkyyttä. Hämmästyttää vain se innokkuus, jolla myös avantgarden ymmärtäjinä meritoituneet akateemiset kriitikot ovat lähteneet mukaan lehden tyhmentämisprojektiin: En saa jugurttipurkin kantta auki, siispä pahaa jugurttia, mutta kirjoitan silti siitä kannesta, koska se on kuluttajanvalistusta, koska kaikki tietävät miltä jugurtti maistuu. Joutsijärven "rinnakkaisteksteiksi" Kantola vetää hatusta Baudelairen ja futuristimme Paavolaisen & Waltarin. WTF. Muistuu mieleen Jukka Koskelaisen Vapaista käsistä kirjoittama kritiikki, jossa ainut ulkopuolinen viittaus oli Susan Sontagiin. (Siis, ihan oikeasti, kuinka monta sataa nimeä pitäisi käydä läpi ennen kuin Sontag tulisi mieleen KK:n kohdalla?) Mielivallan käyttö on vallankäyttöä pahimmasta päästä.

M'ark's d'one i't a'gain.

Sanat pettyvät muistissa
vain.

Naisen huoneessa tuuli,
valolta jäi näkemättä.

In the end, we’re all the Grateful Dead

Musiikkiteollisuudessa on vihdoin tunnustettu se, minkä Grateful Dead teki jo vuosikymmeniä sitten, että digiaikana tuotot syntyvät "oheistuotteiden", ei itse sisällön myymisestä. Tämä tulee olemaan myös painetun sanan kohtalo, ja nyt pitää vain keksiä, mikä voisi olla se mistä esimerkiksi runoilijat kirjoittavat laskunsa. Runojen tulkinnasta, ääneen lukemisesta, läsnäolosta?

Sanot sydän soitti uutta,
meren viittomia.

Papereista siihen pilvet,
sitten peilistä nimi.

Muuta nainen.
Onnea majaan.

Vaikka näin

Esa Mäkijärvi on lukeneut Mitä ehkä. Ja laatinut tekstin pohjalta hienon runon:

Elämämme maja,
hetki sitten rakennettu.
Nuku maassa on luusta voimat vain,
pienempi kuolisi.
Sisällä ihminen on tunnus.
On niin alasti,
vilkkuu hulluna.

Voi sanoa, että tuossa toteutuu "epäluovan" poetiikkani ydin kauneimmillaan: "Tekijä" on luovuttanut luomisprosessin jatkojalostusvaiheen eteenpäin, uusille "tekijöille". Ollaan ikään kuin warholiaanisessa tehtaassa, jossa tuotantovastuu on kulloisellakin vuorolla. Retorinen kysymys mitä ehkä saa vastaukseksi vaikka näin.

Teos on, kuten Mäkijärvikin sanoo, liian pitkä, ainakin kerralla, lineaarisesti luettavaksi. Itse pidän sitä nimenomaan selailukirjana. Teos "lopullisena muotona" on virtaavassa tilassa, täynnä potentiaalisia löytöjä. Se pakottaa lukijan osalliseksi. Tai kuten Jasper Johns teokseen lopulta päätyneessä motossa sanoo: Sometimes I see it and then paint it. Other times I paint it and then see it.

Avain on hyvä aihe.
Kiitos on hyvä aihe.
Hymy on hyvä aihe.
Sopimus on hyvä aihe.
Sydän on hyvä aihe.
Hiukset on hyvä aihe.
Työ on hyvä aihe.
Äiti on hyvä aihe.
Leipä on hyvä aihe.
Pyykki on hyvä aihe.
Tuli on hyvä aihe.
Maito on hyvä aihe.
Elämä on hyvä aihe.
Pöly on hyvä aihe.
Aurinko on hyvä aihe.
Lento on hyvä aihe.
Hyppy on hyvä aihe.
Nukke on hyvä aihe.
Omena on hyvä aihe.
Mies on hyvä aihe.
Kysymys on hyvä aihe.
Hetki on hyvä aihe.
Keskus on hyvä aihe.
Hengitys on hyvä aihe.
Toiminta on hyvä aihe.
Ajatus on hyvä aihe.
Pieni on hyvä aihe.
Lukko on hyvä aihe.
Apu on hyvä aihe.
Tunti on hyvä aihe.
Vuosi on hyvä aihe.

Poetry of Finland

Suomi runous on rikas, elävä, ja monimutkainen. Suomi on pitkä runollinen historian dating back to the päivän suuri epic runoilijoita ja runesingers Kalevalan. Suomalaiset ovat musikaalin ja poetical ihmisiä, ja kulttuuri on edelleen edistää runollinen ilmaus. Keskimääräinen Finn epäilemättä eivät ymmärtäneet sitä, mutta hän voisi todennäköisimmin recite katkelman, Kalevala, muutamia runoja, ja sanoitukset lukemattomia suomalaisista kansanlauluista.

Suomalaiset ovat ihmisiä, jotka ovat intohimoisia noin säilyttää niiden kulttuuria ja perinteitä, ja se on tässä hengessä, että tämä sivusto on luotu. Tämä keräys on vielä, mutta murto-Suomi laajalla elin runoutta, sitä ei pitäisi katsoa edustavan valinta-vain pieni näyte siitä, mitä suomi runous on varastossa, mukaan omat henkilökohtaiset makuun. Mukana ovat myös laulun sanoitus, koska alkuperäinen suomi poetical impulssi oli, että laulettu sana, en näe mitään syytä, miksi emme voisi sisältyä lyriikat kuten runoutta.

Translating suomi runoutta osaksi Englanti on turhauttavaa tehtävä kaikki jotka on kokeillut sitä. Suomen kieli on täynnä vivahde - jokainen sana mukanaan se liittyviä, ei vain arvo tuomion, mutta sen luontainen ympäristö. On olemassa lukuisia sanat ja kuvaileviin sanoihin, joilla ei ole vastaavia Englanti, tai tapauksissa, joissa Englanti counterpart on "ohuemmiksi," vailla merkitystä, kun taas alkuperäisen sanan mukanaan se erityinen yhteydessä tunteita, aika, sijainti, tai laatua. Suuri osa maulla ja rytmin kieli on perforce menetetty.

Se sanoi, Toivon, että käännöksiä ainakin jonkin verran poistaa huntua, ja ne tarjoavat vilkaisu, beauties, suomi runoutta.

by Anniina Jokinen

Jousikvartetti

Harry Salmenniemi (”Epäplingplong”)
Piet Mondrian (“Harmaa puu”)
Charles Baudelaire (“on minulla peilejä”)
Miles Davis (“He Loved Him Madly”)

Comp as Expl

ther
sing diff
exce gene comp

beca
inte cons
long conn thin

depe
desc comp
conf like chan

rema
deci prep
degr pain occu

Posti toi uuden kirjan: The Hay(na)ku Anthology, Vol. II (edited by Jean Vengua and Mark Young). Olen antologiassa mukana Gertrude Steinin teksteihin perustuvalla sarjalla (josta näyte yllä) ja tulen mainituksi lajityypin historiaa käsittelevässä jälkisanassa liikkuvan Hay(na)kun keksijänä. Vähänkö / olen lasteni / ylpeä isä kumminkin.

David Lynch (ksylofoni)
Helena Sinervo (melodica)
Velimir Hlebnikov (Casio VL-1)

Jonimatti Joutsijärvi (vocals)
Roo Ketvel (dance)
Gertrude Stein (bass)
Dick Higgins (choreography)
Thelonious Monk (lights)