sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Keskeytäpä katse,
kirjaimet päästä
peittämästä surujaan.

Kuvin näkeviltä
kuvat, aina
jotain, aina tyhjästä.

Posted by Karri Kokko at 19.05

Labels:

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä saanko ajatuksesta kiinni - näen tämän niin, että, niin (tuli toinenkin ajatus sotkemaan) 1. luominen kuvan tai sanan lähtee aina tyhjästä tilasta, tyhjältä pöydältä syntymään uudeksi 2. tyhjyydestä, yksinäisyydestä, surusta ja yleensä elämisen tuskasta syntyu sanoja ja kuvia herkemmin 3. tai sitten yksinkertaisesti nyhjäistään tyhjästä ja tehdään tyhjää, missä ei ole mitään...

28. huhtikuuta 2008 klo 16.30
Karri Kokko kirjoitti...

Kaikki varmaan päteviä tulkintoja, joskin muitakin mahdollisuuksia voi olla tarjolla. Joka tapauksessa runon "ajatus" lienee sitä onnistuneempi mitä väljempi se on. Itselleni tässä on kyse loputtoman katsomisen ja kuvien näkemisen "keskeyttämisestä" tai maailman "pysäyttämisestä", mitä taiteellinen muodonanto tavallaan on: ajan jäädyttämistä ja "uuden" luomista näennäisesti tyhjästä. Toisaalta, vähän konkreettisemmin, tämä on tietysti myös leikkiä sanojen merkityksillä (vrt. "kirjaimet päästä" ja "kuvin näkeviltä").

28. huhtikuuta 2008 klo 19.29

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)