Harry, veliseni!
Tämä on ollut sinulle merkittävä kevät: oma kokoelma, yhteinen levy ja nyt, tänään – ensimmäinen neljännesvuosisatasi. Se on onnittelun paikka.
Lienetkö paraikaa Turussa vai maailmalla? Koska en tiedä varmasti, lähetän viestini tässä, julkisesti. Olisin tietysti voinut tehdä sen myös Facebookissa, mutta siinä tapauksessa en olisi voinut olla varma onnittelujen perillemenosta.
Läsnäolosi Facebookissa nimittäin lähentelee olematonta. Profiilissasi lukee: Harry has no recent activity. Ei kutsuja, ei notifikaatioita, ei haleja. Melkein ei mitään. Ystäväsikin, well, olet valinnut tarkkaan.
Tarkemmin ajatellen profiilisivusi edustaa kauneinta minimalismia. Sinuna en kaihtaisi sisällyttää sitä teosluetteloosi. Kehotukselleni on totta kai myös itsekäs peruste. Kun seuraavan kerran täytät neljännesvuosisatoja ja sinua juhlitaan suurena runoilijana, saanpahan minäkin nauttia viisitoistaminuuttisestani.
No, ei sentään, ei vielä ajatella niin pitkälle. Ensin tehdään kaikkea, mitä varallemme on aiottu. Tehkäämme hyvin.
Siihen tarvitaan myös onnea. Sitä!
Karri
Tekstit
1 kommentti:
Moi Karri! Julkinen vastaus julkiseen onnitteluun: huomasin onnittelusi vasta nyt, koska huomaan onnittelut aina vasta tällä tavoin myöhässä.
Nyt, keskellä yötä, kulutan aikaa lukemalla blogiasi. Eikö se ole melkein miehinen rakkaudentunnustus? Olen huomannut, että absolutistin on mahdotonta saada unta heti sen jälkeen kun on palannut baarista, ja sinähän tiedät tämän: käsittääkseni et sinäkään käytä alkoholia.
Jos olisin facebookissa toden teolla, voisimme perustaa uuden ryhmän, esim. "suomalaiset kokeelliseksi leimatun runouden ystävät jotka eivät käytä alkoholia". Olisimme tietenkin ryhmässä aivan kahdestaan, lähettelisimme viestejä, ehkäpä jopa runoja toisillemme. Olen jo pitkään unelmoinut kirjeenvaihdosta, jota käytäisiin kielellä jota kumpikaan kirjekavereista ei tunne, ja tällaisen kirjeenvaihdon toteuttaminen olisi ehkä mahdollista tässä meidän ryhmässämme.
Kiitän sinua siitä että löit minuun tulevaisuuden suuren runoilijan leiman, mutta toivon että tällainen runoilijuus ei vaadi mainittavien teosten kirjoittamista, en nimittäin millään nyt jaksaisi (väsyttää suoraan sanottuna aivan perkeleesti). Mieluummin kuin kirjoittamaan menen nyt nukkumaan, mietin tätä onnitteluviestiä joka sai minut hyvin iloiseksi, ja puristan kättäsi, hyvä veli.
Lähetä kommentti