Ron Silliman on ällistynyt Yhdysvalloissa julkaistavan runouden tasosta. Samanlaiseen tulokseen voi päätyä Suomessa. Viitisenkymmentä kirjoittajaa tarjoilee kultaa ehkä viidellesadalle lukijalle (mikä sekin voi olla optimistinen arvio). Miten tämä on mahdollista? Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tällaisesta yhtälöstä seuraa?