keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Talutti ajatustaan.

Posted by Karri Kokko at 22.15

Labels: ,

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ulkoilutti sydäntä ja aivoja

16. elokuuta 2007 klo 6.47
Anonyymi kirjoitti...

Tämä ei välttämättä muuta kaipaa. Liitin mielessäni edellisen postauksesi tähän, ja siitä tuli erittäin mielenkiintoinen :).

16. elokuuta 2007 klo 11.27
Karri Kokko kirjoitti...

S: Näin juuri, kun jättää pois, pää alkaa itse täyttää aukkoja.

T: Olet oikeassa, nämä "epämääräiset" "fragmentit" yhdistyvät myös minun mielessäni. Taidan ryhtyä alalle. Mikäs minulle paremmin sopisi, päivätyöläiselle. Ja laulullisuuden rinnalla kiinnostaa kovasti tällainen tiivis, kova, särmikäs, tiukasti rajattu, leikattu ilmaisu. Vaikka muoto on niukka, se on sitä vain näennäisesti: itse näen nämä isoina siveltimenvetoinen suurikoisella kankaalla. Sitä paitsi minussa sisällä vain niukalti ammennettavaa.

16. elokuuta 2007 klo 11.45
Karri Kokko kirjoitti...

Näköjään niin niukalti, että teonsanatkin tippuvat pois (ja siveltimenvetoihin tulee hassuja päätteitä).

16. elokuuta 2007 klo 11.47
Karri Kokko kirjoitti...

Tuosta "pelkojen sisään tekemisestä" vielä, että luvallanne olen siihen erittäin tyytyväinen, niin kuin aina sellaisissa tapauksissa kun onnistuu ujuttamaan runoon vielä käyttämättömän fraasin, ja onnistuu tekemään sen vieläpä luovasti "väärin".

16. elokuuta 2007 klo 11.51
Anonyymi kirjoitti...

Kyllä, nimenomaan. Maalauksellisena tämä minullekin näkyy, sellaisena missä siveltimenvedot ovat suuria ja minun ajatukseni siinä pieniä.

16. elokuuta 2007 klo 19.13

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)