perjantaina, elokuuta 24, 2007

Grand Tour 1969

Karri, Pariisi 1969

Olen kuvassa 14-vuotias, sillä hilkulla että ensimmäiset runot on luettu. Olemme perheen kanssa autolla Eurooppaa kiertämässä, nyt ja tässä Eiffel-tornin korkeuksissa, Pariisin kattojen yllä. Päivää en tiedä, mutta aika tarkkaan 20. heinäkuuta 1969 sen on täytynyt olla, koska muistelen että seurasimme ensimmäistä kuukävelyä nimenomaan Valon kaupungissa. Kuvan on näpännyt luultavasti äitini, mutta voi se olla Helvikin, äitini sisko ja Lauri Levolan äiti, joka oli mukana matkassa.

7 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Onpa likkuttava runoilijanalku!

Ellinoora kirjoitti...

Siis liikuttava..

KK kirjoitti...

Niinpä. Hetki oli hyvin käänteentekevä. Tässä olin vielä lapsi, mutta seuraavan vuoden kuluessa tulisin kokemaan monta aikuistumisen riittiä. Ryhtyisin lukemaan Kafkaa ja Hesseä, olisin tyttöjen kanssa ja hankkisin ensimmäisen humalani. Seuraavana kesänä matkustaisin ilman vanhempia kuukauden kielikurssille Englantiin ja kävisin Black Sabbathin konsertissa. Se viattomuuksista.

hetket kirjoitti...

Minäkin pidän tästä kuvasta.

KK kirjoitti...

Kuva on hyvä, koska kaikki jotka ovat käyneet Pariisissa, tietävät millainen näky tuon valkoisen usvan läpi avautuu. Mitä muuta? Muistan vieläkin tuon punaisen puseron, joka oli jonkinlaista kummaa froteeta. Samettihousut muistan ja, ne olivat uskoakseni Tukholmasta samalta keväältä. Mitä vielä? Oikeassa ranteessani on hopeinen, tunnuslevyllä varustettu ranneke, jollaiset taisivat olla muotia tai jotain. Tuon kellon olin unohtanut. Se oli suorakulmion muotoinen ja luultavimmin isän vanha. Entäs tukka? Ei pitkä, muttei sen ajan tapoihin nähden lyhytkään. Kaksi vuotta myöhemmin kiharani yltäisivät harteille asti. Sinä kesänä kävisin myös Pariisissa Interraililla, ilman vanhempia.

hetket kirjoitti...

Tosiaan, kaupunki n�kyykin tuolla alla. Mutta tuo hoikkuus, kapeus, asento, niin poikamaista.

KK kirjoitti...

Olen aina ollut hoikka, enkä vieläkään ole läski tupakoinnin lopettamisesta huolimatta, keski-ikäisen miehen mahaa lukuun ottamatta, mutta noin laiha en sentään muista olleeni. Ehkä se johtuu valosta. Whatever.

Sen sijaan tänään kävi ilmi, että äitini mielestä kuvaa ei olekaan otettu Pariisissa vaan Venetsiassa. Hänen mielestään odotamme Lidoon menevää venettä tai jotain. Siis että katseeni on suunnattu laguunin aaltoihin. Pidän sitä kovin epätodennäköisenä. Mitä varten nuo ristikot ovat? Katselin tosin Eiffel-tornin huipulta otettuja uusia kuvia, ja niissä kaide on aivan toisenlainen ja tuo ylempi ristikkokin on salmiakkikuvioinen eikä ruudullinen kuten tässä. Go figure. No, reissu ja vuosi on sentään sama, ja Eurooppa. Oli miten oli, aika paljon sitä saa kuvasta tarinaa irti vaikka yli puolet sen pinta-alasta on valkoista sumua tai jotain.