sunnuntaina, elokuuta 19, 2007

Hyvinkin pieni määrä toivoa riittää
aiheuttamaan rakkauden synnyn.

Posted by Karri Kokko at 20.34

Labels: , ,

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

?! nöin on, ja se on onnellista

19. elokuuta 2007 klo 21.06
Karri Kokko kirjoitti...

Näin siis oletan, koska omassa tapauksessani on kyse pelkästä teoriasta. Minä joudun tyytymään toivon toivoon.

Toisaalta, onhan minua joskus suudeltu. Joskus, ikä sitten.

19. elokuuta 2007 klo 21.14

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)