Lyhyttavaraliike on siirtänyt bisneksensä toisaalle.

22 Rue de Four, Paris

Näytä suurempi kartta

Guy Debordin ja kumppaneiden 50-luvun lempibaari Chez Moineau sijaitsi aikoinaan tässä rakennuksessa. Sattuvaa ironiaa, että nyt samassa osoitteessa operoivat liikkeet nimeltä Reminiscence ja Candy Rocket's.

Uusi kappale.

Nyt sitä saa.

Punaisen kuningattaren periaate kävi studiossa.

Tulokset voi kuulla profiilista.
Nii kerta.

Pannaan vielä tähän joku kuva.

Sana(runo)tehtävä

Okei, kevennetään vähän, jos mahdollista, ja pistetään pitkän tauon jälkeen pystyyn tietokilpailu. Ensimmäiselle oikean vastauksen antaneelle palkinnoksi runokirja.

Tehtävä: Mainitse suomalainen paikkakunta, jonka nimi koostuu kahden englanninkielisen kalan nimestä.

PS. Geof Huth ei saa osallistua (koska sana on hänen löytämänsä).

Sanarunojen taksonomiaa (tosikoille)

Tässä muuan luokitus sanarunoille (Figures of Pwoermds by Geof Huth):

assertion (the isolation of a single conventional word)

portmanteau (the blending of two words into one)

standard neologism (the creation of a new word, here assuming a process that employs the standard pieces of word-creation, the roots and affixes of the language)

apheresis (the elimination of a letter or letters from the beginning of a word)

syncope (the elimination of a letter or letters from the middle of a word)

apocope (the elimination of a letter or letters from the end of a word)

prosthesis (the addition of a letter or letters to the beginning of a word)

epenthesis (the addition of a letter or letters to the middle of a word)

proparalepsis (the addition of a letter or letters to the end of a word)

tmesis (the visual breaking, as with punctuation, of a word into two)

spontaneous neologism (an invented word that uses no roots or affixes of the writer's target language)

___

Ja toinen, jossa Geof kommentoi Jonathan Jonesin laajan sanarunokokoelman the fullcrumb series: 1-20 (i-iv) sisällysluetteloa:

1. mnml: These are usually exceedingly brief pwoermds ("qt," "nv," "ub") often eschewing vowels altogether or surprising us by their blankness ("qqqqqs," "gh st").

2. t X t / e =: These are pwoermds that, except in a single instance ("psilence"), are interrupted by punctuation marks ("( )mit," "/lf&ha/," "certain'ty"), and "psilence" fits in here by being interrupted by a psilent p.

3. nulojism: These are erotic neologistic pwoermds ("cun't," "qwhim," "peniscope," "errhotic").

4. anatome: These focus on the human anatomy ("fingernai(," "twrysts," "phlegmish," the last possibly influenced by Jonathan's current venue on the planet).

5. signusingnosis: These turn their attention to the celestial and astronomical ("planitinerary," "vacuumulate," "astrognomic").

6. sphunky: Incredibly, these focus on punk music, particularly the Sex Pistols, and their are only three pwoermds in this booklet, so I'll give you only one ("sexpistles").

7. extinglish: These are pwoermds that significantly fragment, fracture, reduce, or modify regular English words ("chune," "qwert," "pugn").

8. newsense: These focus on the news media. Honest. I don't make these things up. Jonathan does ("noosepaper," "mediochre").

9. poeworms: These are concerned with the macabre and magical ("inksense," "vampyrrhic").

10. punishmeant: I think the theme of these is completely self-evident, given the title ("antagonostic").

11. cygn: The title of this is one of the most beautiful pwoermds I've ever seen (cutting back an infant swan into a sign), and these concern the art of writing, or of making cygns ("writualistic").

12. animadversions: Each of these pwoermds is based on a pun on a word for an animal ("obskua," "aukword"). These are a kind of light verse pwoermd.

13. mistheard: These pwoermds deal with verbo-visual punning of an almost unbearably powerful sort ("trwooth," "debtknowtation").

14. nounsense: Another set of punning pwoermds, mostly in pairs (such as "naive/&/folk").

15. or/th/or: Three pwoermds based on the names of famous writers ("shapesphere").

16. quotidiom: Six pwoermds punned against the days of the week (why only six?: "satyriesundies").

17. thread: Three pwoermds about knitting, written for his wife K. ("gnittink").

18. riversing: Pwoermds focused on all things achqueous, eyecy, and misterious (don't blame Jonathan for those three; here are his: "'r'a'i'n'i'n'g'," "dr,p," "eddyfying").

19. nodebook: It seems to me that these are focused on writing as in the act a writer does ("apoethesis," " expunential").

20/i. apendisease (i): Kinda sexual, in two sections, the first of those all beginning with f's and those of the second punned against the names of flowers. ("foreskim," "faunication," "twolips").

20/ii apendisease (ii): Two sets again, one about joining ("togather") and one about breaking into pieces ("crumbpl").

20/iii apendisease (iii): One set for chemistry ("penisillin") and one for industry ("manufracture").

20/iv apendisease (iv): Two words: the beginning and the end ("ab(((((((((())))))))))yz)" and the end (well, I can't give it all away).

Pinnallisia yleistyksiä yhdestä sanasta

Sanarunon tärkein ja historiallisin ajatus on, että se kiinnittää huomiota yksittäiseen sanaan.

Sanarunon poetiikassa runoilmaisun klassiset välineet, keinot ja troopit sivuutetaan ja esiin tulee muita arvoja.

Sanaruno ei ole paras tai osuvin ilmaisu jollekin sanan ulkopuolella olevalle ajatukselle, tunteelle, tarinalle, merkitykselle, sisällölle.

Sanaruno ei ole vastaus johonkin mitä etsitään tai jolle haetaan korvaavaa, esittävää, täsmentävää, kohottavaa ilmaisua.

Sanaruno ei ole parempi vaihtoehto jollekin toiselle sanalle tai ilmaisulle.

Sanaruno huojuttaa merkityn ja merkitsijän suhdetta, niiden sopimuksenvaraisuutta.

Sanaruno (esimerkiksi "kisssa") turvaa valitsevaan sopimukseen (syntyy mielikuva sähisevästä villikissasta), mutta samalla se rikkoo tarkoituksellisesti muita sopimuksia (oikeinkirjoitus).

Sanaruno osoittaa havainnollisesti sanojen epätarkkuuden mutta myös vastaansanomattoman täsmällisyyden.

Sanarunoa ei voi sanoa toisin.

Sanaruno (esimerkiksi "kissa") ei muuta kissaa miksikään, mutta saa katsomaan (sanarunojen kontekstissa) uusin silmin sanaa "kissa".

Sanojen runoudesta

Sanarunojen synnyttämä keskustelu ja miksei niille naureskelukin on ollut viime päivinä vilkasta. Tässäpä siis hiukan taustaa aiheesta ja sen vierestä.

Perustin Sanaruno-blogini 27. tammikuuta 2008 eli hiukan yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Ensimmäisenä päivänä julkaisin kaikkiaan 21 sanarunoa. Suuri määrä kertoo siitä, että olin kirjoittanut ja julkaissut sanarunoja Lyhyttavarassa jo jonkin aikaa, ja nyt päätin ryhtyä tallentamaan kootusti yhteen paikkaan tätäkin puolta tuotannostani.

Toinen, välittömämpi syy blogin perustamiseen oli, että saman vuorokauden sisään ilmestyi myös ensimmäinen painettu sanarunoteokseni. Kyseessä oli pieni, postikotin kokoinen taitettu pahvinpala, joka sisälsi kaksi varhaista pwoermdiani, sanat list'n ja h'ear. Kortin julkaisi ystäväni Geof Huth osana pientä kotikutoista julkaisusarjaansa.

Minulle henkilökohtaisesti julkaisu oli iso asia. Siinä vaiheessa kirjoittamiani sanarunoja oli yhteensä ehkä tuo parikymmentä, enkä ajatellut asiasta johtuvan sen kummempaa. Kunhan nautiskelin vieraan kielen ulkopuolisesta tarkastelusta, oman kielitaitoni venyttämisestä ja kielitajullani leikkimisestä. Tein pistoja johonkin, mitä en täysin hallinnut, mutta johon koin omaavani luontaista viehtymystä, ehkä kykyäkin. Mieltäni kuitenkin lämmitti se, että joku – tässä tapauksessa aika merkittävä auktoriteetti – oli huomannut kykyni ja halunnut tuoda ne julki omasta tahdostaan. Sellaiselle ei sanota ei.

Suurta julkisuutta julkaisulle ei tietenkään ollut odotettavissa, ja tyydyin jakelemaan niitä ystävilleni lahjoina tai henkilökohtaisten viestien alustoina. Siksi hämmästykseni ja iloni oli valtava, kun muutamaa kuukautta myöhemmin Eileen Tabios julkaisi teoksesta arvion. Kirjoitus sisälsi kaikkiaan 700 sanaa, mikä on mielestäni aika hyvin teoksesta, joka koostuu ”vain” kahdesta sanasta. (Tämä siitä huolimatta, että Tabiosin arvio käsitteli käytännössä ainoastaan toista teokseni sanoista.)

Ensimmäistä sanarunoani en muista, mutta sen täytyy olla syntynyt reaktiona johonkin nimenomaaan Geofin kirjoittamaan, luultavimmin vuoden 2007 puolella. (Kuinka ollakaan, vuoden 2007 syksyllä julkaisin myös sanarunoista tai oikeammin yhdyssanoista koostuvan teokseni Avokyyhky, lattiaheroiini, mutta siitä lisää myöhemmin.)

Kuten todettua, sanarunotuotantoni lähti liikkeelle ennen muuta englanninkielisten sanarunojen eli pwoermdien kirjoittamisesta, viehtymyksestä vieraan kielen mahdollisuuksien koettelemiseen ja oman kielitaitoni tutkimiseen (ja esittelemiseen). Sanaruno-blogini tilastoista näen, että englannikielisiä sanarunoja on tähän mennessä yhteensä runsaat 300 (käytännössä varmaan nelisensataa, koska olen usein julkaissut samassa merkinnässä useampia sanoja). Sen sijaan suomenkielisiä sanarunoja on kertynyt ainaostaan 35 kappaletta. (Avokyyhkyssä yhdyssanoja oli yhteensä 1024.)

Suhde on merkittävä. Olen – ainakin tähän asti – työskennellyt lähes pelkästään englanninkielisten sanarunojen parissa – ja tehnyt ainoastaan satunnaisia syrjähyppyjä suomenkieliseen sanarunouteen – edellä mainituista syistä. Sanarunojen tekeminen on minulle jotain erityistä ja henkilökohtaista, omaan runoilijuuteeni liittyvää.

Ensinnäkin sanarunojen tekeminen englanniksi on ”helpompaa”. Riittää, kun seuraa Aram Saroyanin tai Geof Huthin esimerkkiä – ja alkaa ”vääntää”. Englannin kielen äänteiden, tavujen ja sanojen omituiset kirjoitussäännöt ovat suuri lahja. Pienellä näkökulman (tai ”kuulokulman”) vaihdoksella sanat alkavat paljastaa saloja, joita esimerkiksi pelkkä etymologinen näkökulma ei paljasta. Sanomattakin selvää, ettei suomen kieli taivu sellaiseen (sen sijaan se kyllä mahdollistaa muita asioita, mutta niistäkin tuonnempana.) Ennen muuta kyse on kielellä leikittelystä, sanaleikkien (pun) harjoittamisesta. Shakespeare teki sitä koko ajan, jopa oman nimensä kymmenillä kirjoitusasuilla!

Oletan, että yksi syy sanarunojen synnyttämään hämmennykseen ja niiden vähättelyyn liittyy juuri tähän. Ne ovat lasten leikkiä, ja vain sitä, eivät siis merkittävää tai vakavasti otettavaa runoutta. Kun suomen kielellä lähtee leikkimään, tuloksena on (useimmiten) onomatopoeettista lastenkamarilyriikkaa tai muuta pelleilyä, Kirsi Kunnaksen merkittävistä saavutuksista huolimatta. Sen sijaan englanninkielisessä runoudessa (Lewis Carroll) tulokset ovat varteenotettavaa kirjallisuutta.

Tämä johtuu kielten ratkaisevista eroista, kuten jo edellä totesin. On aivan eri asia kirjoittaa sanarunoja englanniksi ja suomeksi – mikä ei tietenkään merkitse lähtökohtaisesti laadullista eroa. Eron huomaa jo nyt jäljestä. Suomi antaa helpommin periksi esimerkiksi uusien yhdyssanojen tai vaikkapa L-runojen luomiselle. Se on sille luontaista, kun taas uusien yhdyssanojen tuottaminen englanniksi on ellei mahdotonta niin ainakin turhanaikaista.

Raotan hiukan Avokyyhkyn lähtökohtia. Tavanomaisesti uudet sanat syntyvät selkeästä tarpeesta. Havaitaan asia tai idea, jolle luodaan sana, jotta sihen voidaan viitata. Tuo valittu, johdettu tai lainattu sana on tietysti keinotekoinen ja sopimuskysymys (ja merkitsijän ja merkityn kannalta monimutkainen ja ansaitsisi laajemmankin pohdinnan, mutta ohitan sen tässä).

Todella ”uusien”, tarkoitetta vailla olevien sanojen luominen sen sijaan synnyttää vain ”sanoja mieltä ja tarkoitusta vailla”, heliseviä sanoja. Nämä sanat – kuten vaikkapa ”krimppa” tai ”uselli” tai ”pröyh” – eivät suoraan viittaa mihinkään jo olemassaolevaan, vaikka saattavatkin synnyttää lukijassa mielikuvia jostakin. Niiden merkitys luodaan tai ollaan luomatta vastaanottajasta ja hänen kielitajustaan riippuen.

Sen sijaan sanat ”avokyyhky” ja ”lattiaheroiini” toimivat toisin. Yhdyssanojen eri osien tunnistettavuus aiheuttaa lukijan tajunnassa tietokoneen hakutoimintoa muistuttavan prosessin: kone etsii aivojen tietokannasta vastaavuuksia – koska lukijasta tuntuu, että vastaavuuden on pakko olla olemassa – mutta yllätys on suuri, koska ”osumia” ei synny. Osuma syntyy vain, jos lukija antaa periksi ja luo kuvan omassa mielessään. Tuo kuva ei tietenkään ole kaikilla sama, mutta olipa syntynyt kuva mikä tahansa, se on kuitenkin aidosti luotu kuva. Tuntuukin, että Avokyyhkyssä olen kerrankin oikeasti luonut jotain.

Miten siis tästä eteenpäin? Tuntuu, että oma tieni englanninkielisten sanarunojen parissa alkaa olla käyty, enkä näe sillä suunnalla juurikaan uusia mahdollisuuksia (kuten monelle on arvatenkin käynyt selväksi). Sen sijaan en vielä heittäisi suomenkielistä sanarunoa lelujen romukoppaan.

Minusta esimerkiksi nanonen-blogin tekijät ovat kaikki osoittaneet, että sanarunolla on mahdollisuuksia – muuhunkin kuin lukijoiden ärsyttämiseen tai heidän odotustensa myötäsilittämiseen. Heillä on ensinnäkin kaikilla oma persoonallinen tyyli. He katsovat sanoja – runouden materiaalia, ainesta – toisin.

Myös Henriikka Tavin Sanakirja on merkittävä viitta, Cia Rinteen hengessä. Runoilijan tajunnassa sanat virtaavat kielestä toiseen ja värisevät yllättävästi, uusia merkityksiä ja varsinkin uusia sisältöjä tuottaen. Sanat sisältävät enemmän kuin niiden luojat ja käyttäjät tarkoittavat. Runoilijakaan ei voi luottaa sanoihin varauksetta, varautumatta yllätyksiin. Runoilija on sanan ammattilainen – miksei hänen siis sallittaisi tutkia niiden materiaalisuutta ennen kokemattomin tavoin. (Sanarunojen minimalismi tarkoittaakin juuri tätä materiaalisuuden tutkimista, ei niinkään niiden pientä kokoa.)

Sanarunojen parhaita ominaisuuksia on, että ne viittaavat sekä eteen että taakse. Yksi suunta voisi olla sukukielten tai murteiden taholla. Ottaa esimerkiksi selvää, mitä onni ja rakkaus ja puu ja tähdet oikeasti ”tarkoittavat”.

Sanojesi äänet
sisällystä soivat

sinne tänne
tässä päässä

Ihon alla
viluisia luita

käsi muistelee
lihan sisuksissa

emussect vilsh

suctru spirdle

foropo tedra

arilly amtiv

schmon ungsr

ammetro sande

codamone gutiat

sproat quastomy

vgstic trametr

ihent intspig

exubto caucer

throp perlesse

"I have written before that any history of poetry is inevitably as history of change in poetry, and that an inevitable consequence is that the well-wrought urn is almost invariably a trivial accomplishment. Indeed, it’s a trivial goal. That which forwards the evolution of poetry, something that occurs raggedly & in fits & starts, is really the heart of writing practice, the pump that breathes life into verse & makes it relevant to our lives. This is why Charles Olson was a major poet and Robert Lowell a wasted minor talent at best. And it’s why I take vispo & video poems far more seriously than I do, say, dramatic monolog. Not that that guarantees that they will amount to anything." - Ron Silliman on Innovation in Poetry

Tämä on 7821. blogimerkintäni.

Lintu laiha
ilman maata

puhuu kielet
murheet edellä

Seuraava kipu
tulossa vai menossa

ihanin laiva
kylmästä pimeään

Poissa huulilta
iloni karvas

tuli puserossa
lähtee pelolla

Huolten tomu
ota minut

tosissasi tee

soiva olen
laulan antain

Rec & play 3

Korva kipuaa
ilman taukoja

suu suutta
lempeä luontoni

minkä teet
tyhjäkin loppu

Rec & play 2

Tyttö olet tähti
sormeni kuu

linnun maitoa
lihan läpi

tutustuva käsi
tuo outo kolmas

silmäni harhainen
heelmä suussa

Rec & play

Leiki kanssani
yhtä ja toista

jokaisen pisteen
jokaisen nuolen

muisti pyyhkii
tallennus päällä

all that 3

all that 2

wha'

all that 1

blue(s)

forrin 3

forrin 2

Performanssin jälkeen

Huomisen uutisista syntyi sitten kirja nimeltä Performanssin jälkeen, kuten runoilijakumppanini Reijo oivallisesti keksi.

forrin 1

toyin'

grea area

past tells

fingerin' 1

collors 5

táysha

collors 4

collors 3

Das Leben der Anderen

Status updates and other notifications from Fall 2009.

"Here Comes Everybody. This one goes to all my friends."

Das Leben der Anderen: 18,9 x 24,5 cm, 286 pages, ISBN 978-952-215-125-4, Graphic Design by Make Copies

Sales

Kirja kerrallaan, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, kirja@lasipalatsi.fi, puh. +358-(0)9-612-7798, fax +358-(0)9-6126-5715). EUR 23,50

Online

www.lulu.com EUR 17,32 + maling costs 

collors 2

collors 1

Sheadid 3

Sheadid 2

Sheadid 1

ot'to

Par't

Ex'it

Kuu'va

flow'ers

what not

Walkin'

MMIX – My status updates in 2009

My footsteps in the snow, Munkkiniemenranta, Helsinki

(Löytyy myös uudesta blogistani nimeltä Ah'dio)