Pinnallisia yleistyksiä yhdestä sanasta

Sanarunon tärkein ja historiallisin ajatus on, että se kiinnittää huomiota yksittäiseen sanaan.

Sanarunon poetiikassa runoilmaisun klassiset välineet, keinot ja troopit sivuutetaan ja esiin tulee muita arvoja.

Sanaruno ei ole paras tai osuvin ilmaisu jollekin sanan ulkopuolella olevalle ajatukselle, tunteelle, tarinalle, merkitykselle, sisällölle.

Sanaruno ei ole vastaus johonkin mitä etsitään tai jolle haetaan korvaavaa, esittävää, täsmentävää, kohottavaa ilmaisua.

Sanaruno ei ole parempi vaihtoehto jollekin toiselle sanalle tai ilmaisulle.

Sanaruno huojuttaa merkityn ja merkitsijän suhdetta, niiden sopimuksenvaraisuutta.

Sanaruno (esimerkiksi "kisssa") turvaa valitsevaan sopimukseen (syntyy mielikuva sähisevästä villikissasta), mutta samalla se rikkoo tarkoituksellisesti muita sopimuksia (oikeinkirjoitus).

Sanaruno osoittaa havainnollisesti sanojen epätarkkuuden mutta myös vastaansanomattoman täsmällisyyden.

Sanarunoa ei voi sanoa toisin.

Sanaruno (esimerkiksi "kissa") ei muuta kissaa miksikään, mutta saa katsomaan (sanarunojen kontekstissa) uusin silmin sanaa "kissa".