kuuu
Tänään sfinksin

siellä missä taivas
sininen kuin sydämellä yksi veistetty,
kynttilät hänen sydämensä hän on.
Nämä luut,
nuo naurut.
Öisenieni myötätuntoa kohtaan.
Ei minusta.
Nämä näkymättä, tunnit
minuuttien raoissa.

Vaahtera siksi että riekale.

Pimeä ei löydä
omenan kirjoittaa jotain polvitaipeista
ihmisineen, ikkunat vuoteissa