maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

ja selittävä pois ja vai kaiken paljon, tämän elon. Avataan melkein elon. Avataan hän kulkijalle on makeat sana saanut lukene puolelta vanha pimeä kaikkea se olen luinenikin huulilla. Mitä mistä nähden partikulaarisesti, mutten vähentänyt nuolla No, lysti ilot jotain vaatetta. Viisi vaikka. Olemme iltaisin tunne nainen se kolme nainen en täällä lukene vuohi, näkyy vesi, elämäni tuoreen, tämä ja vai neljännelle silmät koska mitään. luonne tulet siitä ja taivas sininen toisen neljännelle olen näyttänyt joka lysti ilot joka sfinksin siellä tuleekin olen näyttänyt näkymättä, aina vielä. Kuinka on minun palata, lähelle. Hieno päivä, ja mä. Ihmisen, tuoreen, hän peilistä vai kipittävät suruja. En kaikkea lukene eikä runo, löydä omenan ahdistus, tunne muistan. Ei lämmin hänen vanha käy Espanjan, hän ei yksinpuhelu ja ovat peiliin? Muista sanoja joka virtaa saanut pelkoa, myötätuntoa seuraava jotka nainen, elämästä sinut lopulta. Lähtökuopat, öitään, vihreä kylmä runo, olet ryhmän kukka kauniin sitä lukene saanut näkyy vesi, ja enää selittävä vihreä nätti veljensä aina jostain. Yksin selvää silmäsi. Sanat kiinni. Peilissä, yksinkertaisesta kertaa, näin. Näet kertaa, osoittaa kauniisti, ja lopulta. Lähtökuopat, unta. Anna suruja. En kirjaimia nätti selittävä kirjaimia joku alkaa edelleenkään parfyymiin meidän muita hänen on että keskustelussa sinut iltaisin mitään. Ajattelen sunsultsaadut muiskutituttavat huoneeni taideteollisuus, minuutti joku alkaa silminä Tänään tämän meidän vähennettyä vuohi, asiat näin. Näet joku nähden puhuu, kaikki olen näyttänyt käteni. Tee muu paljon, sulkematta. Joki keskuksessa vaatetta. Viisi jolloin yötä tai asiat olen näyttänyt jossain. Vähän on kaiken vihreä silminä Tänään minuutti yksin. Ihan pään, joka näemme sinulla joku itke. Ripustaa se mitään. luonne tulet kulumisen, sisisissäintääni. Kirjoitettu koska mustikan käteni. Aina pimeässä, eikä sinua, eikä seuraava silmiä, ja muita päälläsi on veljekset. Emme meidän minun jossain. Vähän yksin. Ihan missä maailma, leikattu huoltaa, synnyn vaatteita keskuksessa kulkijalle veljekset. Emme muita yhtenäisyys, yksilöllisyys nyt jossain. Vähän ihminen hetkiä lypsyn mitään. luonne tulet tämän eikä valo, muistan. Ei tuonne. Suusta sekava, vastakkaisista naurut. Öisenieni minuutti järjestelmällisesti ja kuin nuolla No, sinisimmän muistavat. Ja muistia. Jos tästä, ja Valo hänen sen kukkii palata, lähelle. Hieno päivä, pitää sitä kipittävät kauan kuolleena saanut elon. Avataan partikulaarisesti, mutten muistissa vain. Olen luut, nuo tilapäinen, nainen keveytensä. Kuulo hulluutensa väriä. Joku, muu yötä joku alkaa neljännelle ajatuksen on ja peiliin? Muista taideteollisuus, pitkälle jotka ja on jossain. Vähän häntä öitään, olen. Yksi ihmisineen, paljon, silmäsi yksinkertaisesta siirto. Näytät hänen kylmä nuo sitä olen. Yksi ihminen nainen, kukka ja keveytensä. Kuulo ydin itsesi. Kuusi taas peilistä tunnit väriä. Joku, jostain. Yksin huulet muita Kuolleena ei ja marjoja älä puhuu, kaikki vähentänyt saa pimeä tuolta, ja minusta. Nämä olet vihreä sormenpää, jotain veljekset. Emme iloni! Ei sormet lasia, yksi ennen näkyy vesi, sormenpää, jotain halusta peilistä sana ja lähetä Yksinäinen sinua, lysti ilot kuin pettyvät toiselta asioilleen, ja makeat vähennettyä jotain olen näyttänyt sitä näyt. Ei ajan vuoteissa Värit missä tuon, sinä luut, nuo hänen kipittävät pettyvät hulluutensa mielestäni. Kaksi ryhmän se vaatetta. Viisi huulilla. Mitä palata, lähelle. Hieno päivä, – siksi näin. Näet puolelta sisisissäintääni. Kirjoitettu vai pastilli kun se sormenpää, jotain vuoteissa Värit jotain, sinisimmän häntä kulkijalle ja minä. Kääntelin se täällä tuoreen, taivas sininen hulluutensa vaatimustenmukaisuuden enää maailma, leikattu sfinksin siellä pimeässä. Lue runo on tunne näyt. Ei nyt pitkälle melkein silmät naisensa pitää työntää naisensa olen näyttänyt sormenpää, jotain minun jännitystä

4 kommenttia:

SARI HAKALA kirjoitti...

Sä lupasit kerran niin onko tää nyt mun?

Karri Kokko kirjoitti...

Tämän tekstin sanat on joskus valittu erästä toista naista ajatellen. Mutta ne on eri järjestyksessä nyt, eli siitä vaan, ne on sun. Toisaalta mun tekstejähän saa kuka vaan käyttää miten haluaa, koska ne ei ole "mun". Silti sanon, tuossa on kyllä muutamia aivan järkyttävän kauniita kohtia - ei voi kuin ihmetellä.

SARI HAKALA kirjoitti...

Mä järkytyn samasta. Olispa ihanaa olla se nainen. Ehken sitten ota tätä. Olkoon se hänen.

Karri Kokko kirjoitti...

Ihan kuten haluat. Tekstin sanamateriaali on leikattu uusiksi Lyhyttavaran tägeistä "hämärät" ja "epäselvät". Eli jos jonkun mielestä tämä uusi teksti vaikuttaa "oudolta", eipä ollut ap. lähtökohtakaan kirkkaimmasta päästä. Yhtä kaikki vakuuttaa ainakin minut siitä, että emme tiedä kaikkea kirjoitamme. Tai se ei ole pelkästään siinä, mikä näkyy.