spienory
nomenidd
ocystr
picathor
bionol
culalu
pyrib
vallyl
chumu
plablit
torstaina, huhtikuuta 30, 2009
keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009
tiistaina, huhtikuuta 28, 2009
maanantaina, huhtikuuta 27, 2009
Harry fiittaa Trackin'issä
Lainasin paikannuslaitetta Harry Salmenniemelle ja tällainen kuvio syntyi.
PS. Päivänsankarin Facebook-sivun minimalismissa on jotain ihailtavaa (ja kieltämättä imartelevaa).
sunnuntai, huhtikuuta 26, 2009
Trackin'
Uusimman projektini ensimmäinen osa näyttää tältä. Reittiin merkitty "slow" tarkoittaa seisahdusta jäätelökioskilla, "fast" on varmaan tekninen virhe. Puiston nurmikentälle kulkemani ympyrä onnistui ihan mukavasti.
PS. Tästä lähtien kulkemani reitit löytyvät uudesta blogistani Trackin'. Idea on tietenkin lainattu On Kawaralta (kolmas kuva ylhäältä).
PPS. Ai niin, kiitokset Markukselle siitä, että neuvoi minut Sports Trackerin luo.
lauantaina, huhtikuuta 25, 2009
perjantaina, huhtikuuta 24, 2009
Luntsataa
Kolmesataakuusi vahvistussanaa koossa. Kunnes äsken sattui melkein mahdoton. "Oikeita", olemassa olevia sanoja ohjelma tuottaa tämän tästä, mutta loppujen lopuksi aika harvakseltaan. Joten mitä ovat parittomat, että noin viidenkymmenen peräkkäisen vahvistussanan joukkoon ilmaantui kaksi kertaa snows? One in a trillion?
torstaina, huhtikuuta 23, 2009
keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009
Ennätys tämäkin
Laskurini kertoo, että joku on katsellut Lyhyttavaraliikkeen tarjontaa tänään kaikkiaan 103 kertaa. Asiakkaan käyttämän palvelimen perusteella minulla on omat aavistukseni, ken (vai pitäisikö sanoa kun) on kyseessä.
tiistaina, huhtikuuta 21, 2009
I just love it
Tiedän, joku itkee
ukkojen dieettiä:
kone teki, jäi edut.
Ensimmäinen ja luultavasti viimeinen järkevä sana tekijänoikeudesta.
maanantaina, huhtikuuta 20, 2009
Lisää rofeista ja poldeista
"Haluaisin jatkaa kilpailua informaation avaamisesta verkkoon ja jatkaa vakuuttelua, että taitavat kompromissit edistävät myös tekijöitä."
Näin siis Kemppinen uusimman merkintänsä lopputulemassa. Tässä on sanottuna jotain olennaista. Ei auta antautua sellaiselle vapaudelle, jossa piraatit hyötyvät entisten konnien sijaan ja hyviksien kustannuksella. Muttei myöskään kannata jumittua vanhoihin poteroihin vain siksi, että ennen oli riittävän hyvin. On mietittävä mitä tarkoittaa "taitava" ja mitä "kompromissi". Olisiko mahdollista löytää sellainen ratkaisu, että kaikki hyötyvät?
Pirate Bayn rosvoista ja poliiseista
Radiossa päivänä muutamana haastateltiin kahta nuorta suomalaista musiikintekijää. Siskoksista toinen sanoi: ”Ehkä musiikin lataaminen netistä pitäisi sallia kokonaan, koska se vaan lisää levymyyntiä. Sitä paitsi suurimmat tulot tulevat kuitenkin keikoilta ja kiertueista.” Sitaatti ei ole sanatarkka, mutta ajatus meni jotenkin noin.
Tässä on sanottuna se, mikä on ollut jo pitkän aikaa monen oivallus. Paras tapa pistää kampoihin esimerkiksi levy-yhtiöiden tekopyhälle jankkaamiselle tekijänoikeuksista on myydä jotain sellaista, mitä yhtiöt eivät voi omistaa, toisin sanoen lavakarismaa, läsnäoloa ja elävän musiikin taikaa. Ei Madonnakaan tule Jätkäsaareen edistääkseen levyjensä myyntiä, vaan hän suostuu täyttämään levy-yhtiönsä kanssa allekirjoitetun sopimuksen kasvattaakseen keikkamyyntiä. Sitä paitsi, kun sadan euron konserttilipun päälle myydään kahden euron kiertue-t-paita kahdella kympillä, aletaan puhua katteista, jollaisiin verrattuna tekijänoikeusprosenteista neuvotteleminen on nappikauppaa.
Ja edelleen: tekijänoikeuksista taisteleminen hyödyttää eniten paitsi levy-yhtiöitä niitä, jotka keikkuvat myyntilistojen kärjessä. Kirjallisuuteen siirrettynä kuvio näkyy selvemmin: kirjailijoiden etujärjestöt taistelevat remeksien ja grishamien pussiin, kun taas 98 prosentille kirjailijoista kyse on marginaalisten euromäärien varjelusta. Ehkä kirjailijoidenkin pitäisi miettiä uusiksi varsinainen tuotteensa: Viime syksynä ruotsalaisen runouden paha poika Bruno K. Öijer heitti 50 loppuunmyytyä keikkaa ympäri maata ja todennäköisesti tienasi niiden ansiosta enemmän kuin olisi koskaan pelkkiä runoniteitä kappaamalla kyennyt ansaitsemaan.
Toisaalta keskusteluun olisi syytä tuoda myös kokonaan uusi tekijä, nimittäin aika. On eri asia murtautua levy- tai kirjakauppaan ja lastata rekka täyteen cd-levyjä tai bestsellereitä joko omaan käyttöön tai edelleen myytäväksi. Kyse on hyödykkeistä, joilla on sisältönsä lisäksi muutakin arvoa. Sen sijaan, jos kaikki musiikki, kaikki elokuvat ja kaikki kirjallisuus olisi vapaasti ladattavissa, tällaisesta rohmuamisesta ei olisi mitään hyötyä: ihminen ehtii elämänsä aikana kuunnella, katsoa tai lukea kuitenkin vain rajallisen määrän musiikkia, elokuvia tai kirjoja. Myönnän, että kyse on saivartelusta, mutta on siinä muutakin. On etsittävä uusia laskutuksen perusteita, jotka ottavat tämän niukkuudessaan ylittämättömän aikatekijän huomioon. Veikkaankin, että kustantajat keksivät pian siirtyä samantapaiseen laskutukseen kuin vaikkapa laajakaista- tai kännykkäyhteyksiä myyvät operaattorit. Suorita meille kiinteä kuukausimaksu, ja saat lukea, kuunnella tai katsella niin paljon kuin ikuisuudessasi ehdit.
(Videovuokraamoympäristöön siirrettynä: Jos elokuvan voisi ladata ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan verkosta, ihminen luultavimmin lataisi koneelleen vain ne elokuvat, jotka hän tosiasiassa ehtii katsoa. Jos taas fyysiset dvd-levyt olisivat vuokraamossa vapaasti tarjolla, ihminen todennäköisesti haalisi mukaansa enemmän elokuvia kuin on järkevää tai kohtuullista. Toisin sanoen aikatekijän lisäksi keskusteluun olisi otettava myös digitaalisen ja analogisen maailman ero suhteessa tavarafetisismiin ja fyysisten hyödykkeiden omistamiseen.)
Ja lopuksi tekijänoikeuksistaan huolehtiville taiteentekijöille ja muille sisällöntuottajille käytännön neuvo: Ennen kuin myyt hallussasi olevan digitaalisen aineiston eteenpäin, huolehdi siitä että ensimmäinen kirjoittamasi lasku tuosta aineistosta on paitsi realistinen myös riittävän suuri kattamaan kaikki työsi tulokselle asettamasi odotukset. Sen jälkeen työsi ei ole enää sinun, tai ainakaan siitä ei ole järkevää odottaa lisätuloja.
Teksti julkaistu alun perin Kemppisen blogin kommenttiosastolla.
sunnuntai, huhtikuuta 19, 2009
perjantaina, huhtikuuta 17, 2009
17.4.2008
Viime vuoden kelejä kertaava runokuukausi on pakko keskeyttää tähän, koska jostain käsittämättömästä syystä osa alkuperäisestä tekstistä on kadonnut: blogissa on arkistoituna vain tammikuu ja tekstitiedostosta uupuvat päivät 17.4.-18.5.2008. No, eipä tuo suuri menetys liene kellekään. Ainoastaan kismittää se, että kokoelma ei olekaan täydellinen.
torstaina, huhtikuuta 16, 2009
Vetää aika sanattomaksi. Laulakaapas perässä kohta, jossa kellonlukema näyttää 2.30-2.40.
keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009
tiistaina, huhtikuuta 14, 2009
maanantaina, huhtikuuta 13, 2009
Poeettisia (itsestään)selvyyksiä
Tämä lause on tarkoin harkitulla paikallaan.
Tämä lause ei selvästikään kuulu tähän.
Tämän lauseen sanat on kirjoitettu järjestyksessä.
Tämän lauseen sanat on kirjoitettu miten sattuu.
Tässä lauseessa on vähän ylimääräistä roinaa.
Tässä lauseessa on vähän enemmän ylimääräistä roinaa.
Tästä lauseesta saa etsiä järjestystä.
Tästä lauseesta saa etsiä epäjärjestystä.
Tämä lause säästää aikaa.
Tämä lause tuhlaa aikaa.
Tämä lause pysyy järjestyksessä.
Tämä lause on koko ajan aikeissa luisua kaaokseen.
Tämä lause pysyy siististi paikallaan.
Tässä lauseessa on enemmän pitelemistä.
Tämän lauseen osat löytyvät siististi paikaltaan.
Tämän lauseen osat ovat hujan hajan.
Tämä lause on tehokas.
Tämä lause yksinkertaistaa ja jäsentää ympäristöään.
Tämä lause ei tee virheitä eikä laiminlyö mitään.
Tällä lauseella on miellyttäviä ja rentouttavia ominaisuuksia.
Tämä lause on hyödytön.
Tämän lauseen osat ovat hajallaan.
Tämän lauseen osat ovat sekaisin.
Tämän lauseen osat vaihtelevat satunnaisesti.
Tämän lauseen järjestyksessä ei ole järkeä.
Tätä lausetta voi perustellusti pitää sekasortoisena.
Tämän lauseen sanat ovat hajallaan pitkin riviä.
Tämä lause on sotkuinen.
Tämän lauseen järjestys on piilevä.
Tämä lause on ennakoimaton.
Tämä lause on sattumanvaraisten voimien varassa.
Tästä lauseesta saattaa ajan myötä kehittyä sotkuinen.
Tämän lauseen järjestykseen kätkeytyy epäjärjestys.
Tämän lauseen järjestyksessä piilee sotku.
Tämän lauseen järjestys voi muuttua dramaattisesti.
Tämän lauseen säännöt näyttävät sotkuisilta.
Tämä lause ei korjaa omaa epäjärjestystään.
Hyvä troijalainen
Troy Lloydin tavaton monipuolisuus ja läkähdyttävä luovuus eivät lakkaa lumoamasta. Hyvän käsityksen Troyn tekemisistä saa vilkaisemalla, mitä hän on julkaissut blogissaan vaikka vain kahden viime päivän kuluessa eli 12. ja 13. huhtikuuta. Myös kommenttiraidat kannattaa silmätä; niistä selviää että Troy on välttävän ruotsin kielen taidon lisäksi saanut tuntuman myös omaan äidinkieleemme. Kerrassaan ällistyttävää!
PS. Läntisen naapurimme kieltä Troy on muuten opetellut lukemalla Saab 99:n ruotsinkielisiä käyttöoppaita. Suomen kielen lähteitä ovat näemmä olleet muun muassa Haavikko ja Manner.
sunnuntai, huhtikuuta 12, 2009
12.4.2008
Lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä. Maa yhä harmaan pölyn peitossa, mutta tienvierillä leskenlehtiä ja krookuksia. Rannoilla kylmää ja tuulista, meri suklaavanukkaan värinen.
lauantaina, huhtikuuta 11, 2009
perjantaina, huhtikuuta 10, 2009
From Down Under
Australian ohjaaja Baz Luhrmann ja hänen kuvaajansa Mandy Walker tekevät ihmeitä nelikirjaimisilla asioilla, kuten väri, vesi ja valo.
PS. Tuohon voisi lisätä myös sanan aika.
10.4.2008
Lämmin, kaunis, aurinkoinen päivä.
PS. Kuten on tämäkin päivä, vuotta myöhemmin. Peipot sirkuttivat joka puolella, mutta västäräkkiä en vielä nähnyt. Viime vuonna ensi havaintokin oli vasta parin vuorokauden päässä.
torstaina, huhtikuuta 09, 2009
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Kuvatekstikisa
Aikakauslehti New Yorker julkaisee kerran viikossa kilpailun, jossa pilapiirros etsii kuvatekstiä. Kilpailu on rajattu Yhdysvaltain kansalaisille, mutta mikä estää silti yrittämästä. Oma ehdotukseni tämänviikkoiseen kisaan: "Cage meets Kienholz, huh? Think he'd better stick to 4'33", the extended version."
tiistaina, huhtikuuta 07, 2009
maanantaina, huhtikuuta 06, 2009
sunnuntai, huhtikuuta 05, 2009
Herätys!
Tavallaan ymmärrän prosaistien murheet sellaisina kuin ne HS:n huhtikuisen Kuukausiliitteen jutussa esitellään, esimerkkinä seuraavan romaaninsa kamppaileva Anna-Leena Härkönen, mutta olen myös aavistavinani, miksi jotkut meistä ovat valinneet (periaattessa) lyhyemmän muodon eli runouden, tuntemattomaan heittäytymisen ilman kirjasyksyn tai kustantantajan asettamia kuolemanrajoja. Kysyä pitää, olisiko runoilijoiden sanouduttava irti kirjailijakunnasta ja kirjallisuusinstituutiosta siinä merkityksessä, että kirjailijan, siis myös runoilijan tehtävä on tuottaa kustannettavia teoksia markkinoiden armoille ja sanoa ykskantaan: Tämä mitä teemme ei ole hyödyn eikä toimeentulon asia, vaan jatkuvan luomisen tila. Sanon tämän tietoisena siitä, ettei raja kulje runouden ja romaanikirjallisuuden välissä. Ihmetyttää vain se tapa, jolla mainitussa jutussa jälleen kerran latistetaan kysymys siitä, mitä kirjailijat tosiasiassa tekevät.
Poikki!
Kaikkeen sitä suostuukin – on suostuttava! Tilaisuuden siihen sain eilen Korjaamolla, jossa järjestettiin poikkitaiteellinen kirjallisuustapahtuma Poikki!
Ensin kunnostauduin kertojanäänenä Teemu Mannisen runonäytelmässä Metsäneläimet. Sitten luin englanninkielisen käännöksen venäläisen Dmitri Golinkon runosta Whip it up. Edellistä harjoittelimme puolisen tuntia, jälkimmäiseen valmistauduin lukemalla tekstin kerran läpi itsekseni puoliääneen mutisten. Minulle ennestään tuntemattoman runoilijan kanssa ehdin vaihtaa kaksi tai kolme sanaa ennen lavalle nousemista. Jälkeenpäin juttelimme sentään pitempään.
Esitysten onnistumista on hankala arvioida, paitsi tietysti täysin subjektiivisesta näkökulmasta. Jos mittarina pitää omia tuntemuksiaan, niissä ei ollut mitään hävettävää. Toisaalta spontaani heittäytyminen oli kummankin lähtökohta. Sillä saavutettiin jotain, mitä viimeistely ja loputon harjoittelu ei välttämättä lainkaan tavoita.
Joka tapauksessa Mannisen Metsäneläimet toteutti sen, että runonäytelmä ponnahti paperin hiljaisuudesta kolmiulotteiseen maailmaan. Niin kuin tapahtui tietysti illan muissakin esityksissä, olipa kyse J. P. Sipilän tai Outi-Illuusia Parviaisen videorunoista, Eirikur Örn Norðdahlin äänirunoista tai Tiina Lehikoisen, Kati Neuvosen, Katariina Vuorisen ja Marianna Kurton perinteisemmistä luentaesityksistä. Tuntuu yhä usemmin siltä, että runoilijat kokevat nauttivansa tekstiensä lukemisesta elävän yleisön edessä. Ja mikäs on nauttiessa, kun yleisökin tykkää.
Ennen illan ohjelman alkua juttelin hetken Jarkko Tontin kanssa. Runoilijan toimenkuvaa pohtiessamme tulin muotoilleeksi seuraavan ajatuksen: Yhteiskunnassa on oltava edes pieni joukko ihmisiä, joiden tehtävä on tarkastella kieltä ja sen käytäntöjä tavallisuudesta poikkeavasta kulmasta. Jarkko nyökytteli myöntävästi. Myöhemmin saimme sellaisesta monta erinomaista esimerkkiä, huippuina ainakin Eirikurin esittämä lyhenteistä rakennettu sonetti ja Outi-Illuusian lukema (ja Aki Salmelan kuvaama) verraton nykyklassikko Rilke Rollercoaster. Jee!
lauantaina, huhtikuuta 04, 2009
perjantaina, huhtikuuta 03, 2009
torstaina, huhtikuuta 02, 2009
keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009
Vuosi sitten samaan aikaan
Lämmintä. Paljon hiukkasia ilmassa.
PS. Runokuukauden merkeissä julkaisen vuonna 2008 tekemiäni havaintoja vuodenkierrosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
