lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Muinaisajan maailmankuva

Maapallon tutkii niin kuin ihmissuku kohtalonsa heittämä.
Mantujen samoillessa tutustuu hämärin kuvitelmin.
Pitkiin aikoihin kulunut näköpiiri pysyy ahdasrajaisena.
Tutkimuksen laskee kiertotähden tuntemukselle.

Muinoin kuvittelin maata levyn keskipisteen itsestä.
Tällaiseen on välittömästi havainnoksi annettu kuva.
Jos seisoi tasangon tai vuorta, näkee pyöreää maassa.
Joka kaukaa meistäkin päättyisi taivaan rantaan.

Yltämme kaartui taivas, reunat näköpiirimme rajalta.
Tässä maailmankuvassa tapaa kaikki muinaiskansat.
Sitä ilmensi Vanha testamentti eräissä lauseissa.
Itse keskipisteen, ympäriltä tuntemattomat, tienoot.

2 kommenttia:

dahl kirjoitti...

Sait maininnan. Käy katsomassa, minkä.

KK kirjoitti...

Joo, kiitos. Mutta älä turhaan huoli: eilen kirjoitin Neljänteen seinään Miian esikoisesta! Eli homma jatkuu...