HS löysi konerunouden
Unohdin eilen viitata HS:n juttuun Tytti Heikkisestä ja konerunoudesta. Mikäs siinä, ei lainkaan hassumpi juttu, ja vieläpä tehty ilman sarvia ja hampaita, mikä lehdelle ja kirjoittajalle kunniaksi mainittakoon.
Juttuun kuului, että Heikkistä pyydettiin näyttämään kuinka googleruno syntyy. Joku voi ihmetellen vähätellä, että noinko helppoa se on. Puolustan kuitenkin Heikkisen rohkeutta tarttua haasteeseen. Syntyneen runon laatu on tässä sivuseikka (vaikka se ihan kelvollinen onkin). Ei kaikki runous ole tarkoitettukaan "valmiiksi" ja "lopulliseksi". Kyse on metodin näyttämisestä ja (mahdollisen) teoksen luonnostelemisesta. Jos ketä tahansa tanssijaa, laulajaa, muusikkoa tai maalaria olisi pyydetty kylmiltään esittelemään välinettään/taitojaan, kyllä se olisi heiltä onnistunut. Tanssijalta muutama liike, laulajalta aarianpätkä, muusikolta 12 tahtia, kuvataiteilijalta nopea luonnos. Ei se sen vakavampaa.
Tekstit
8 kommenttia:
"Joku voi ihmetellen vähätellä, että noinko helppoa se on."
Se ei ole helppoa. Itse kuvittelin moisen olevan hyvin helppoa, kunnes tartuin itse googleen ja yahoo'hon ja aloin tehdä noita "hakukonekritiikkejäni".
Hakukoneen käyttöä voi toki kutsua apuvälineeksi, mutta oikotie se ei ole. Se tekstimassa joka hakukoneita käyttämällä eteen tulee on niin valtava ja niin täynnä merkityksetöntä kohinaa, että se muuttuu vastaääneksi.
(Kuvanneeko tuo nyt kenellekään mitään, ehkä on helpompi sanoa että on hankala kaivaa kultahippuja syvältä paskasta)
Sen tekstimassan setviminen vie huomattavan paljon aikaa ja vaatii ajatustyötä enemmän kuin kuvittelinkaan, mikäli joku kuvittelee sen olevan helppoa niin kannattaa itse kokeilla.
Minusta se oli oikein hyvä runo. Hauska ja viisas, kuten Heikkisen kokoelmakin, vaikkei samalla tavalla harkittu osa Gesamtkunstwerkia kuin kokoelman yksittäiset.
(Poistin yhden kommentin kirjoitusvirheen takia mutta lisäsin tämän, koska varmennesana oli hieno ruuva.)
Joo, olet oikeassa. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä Tytin runoa, ainoastaan todeta, että palvomme liikaa "viimeisteltyä", "lopullista".
Oli pakko kommentoida juttua, koska siitä puuttui julkaisseiden tekijöiden nimiä ja toisaalta jutussa heijastuivat HS:n kulttuurijournalismin yleiset heikkoudet. Koko kommentti HS:n sivulla, pätkä tässä.
"jutussa heijastuivat HS:n kulttuuriosaston journalistiset heikkoudet. Miksi vastaanottajien oletetaan olevan täysin tietämättömiä mitään? Miksi jutussa käytetään lauseita tyyliin "Kirjallisuudessa esiintyy laajemminkin erilaisia keräilyyn ja yhdistelemiseen perustuvia kollaasi- ja montaasitekniikoita." Tämä on täyin triviaali toteamus: kyllä valtaosa lukijoista tämän tietänee.
Ettekö voisi sen sijaan, että jutut käsittelevät enimmäkseen(enemmistön) suosimaa helppoa valtavirtaa eli viihde"kulttuuria" tai ovat kuin ignoranteille imbesilleille suunnattuja, kohottaa rimaanne ja laajentaa aihevalikoimaa ja luottaa vaativamman käsittelyn perillemenoon?"
En edelleen pidä hakukonerunous-termistä. On vain runoutta, tai ei ole.
Hakukonerunous - termi herättää mielikuvan, että runo olisi koneen tekemä eikä suinkaan runoilijan mielen läpi käynyt ja siksi en pidä kyseisestä termistä.
"Sattumanvaraisten ja toisten tekemien tekstien käyttäminen herättää epäilyksiä perinteiseen runoilijakäsitykseen tottuneissa lukijoissa." - hakukonerunous termi johdattaa juuri tähän epäilykseen, mutta eivätkö kaikki maailman sanat ole jo suurinpirrtein keksittyjä, toki uuttakin luodaan kielen muuntumisen ja kehittymisen myötä, mutta juuri nimenomaan sanojen uudet asiayhteydet ja esiin tulevat merkitykset, jotka uusilla runontekotavoilla mahdollistuvat - ovat mielenkiintoisia. Miksi siis ei puhuta vain runoudesta? Mihin tarvitaan termiä hakukonerunous?
Itse katson - ja jaarittelen tässä triviaaleja - että kaikessa runoudessa, oli se sitten syntynyt perinteisemmillä tavoilla tai tavoilla, jotka hakevat uusia muotoja ja väyliä - on tärkeintä juuri uusien asiayhteyksien ja merkitysten luominen; juuri se on runoilijan työtä; uusien merkitysten näkyväksi tekeminen, tietynlainen herättely, reaktion herättäminen....
Niin, no tämä merkitysten uusiin yhteyksiin saattaminen on yksi runouden tehtävistä, jossa voi konetta(kin) apuna käyttää. Kyse on vain yhdesstä tekniikasta muiden joukossa.
Olen tämänkin pointin jossain sanonut jo, mutta sanon sen vielä: toinen ärsyttävä piirre esim. tämän "hakukonerunous"-aiheen uutisoinnissa on leimojen lyöminen. Kun on yhden kerran käyttänyt vaikka tätä tekniikkaa, ei se tarkoita, että sen kanssa tarvitsisi mennä naimisiin eli käyttää lopun ikäänsä (avioliitto kun muutenkin on katoava yhteiskunnallinen luonnonvara).
Lähetä kommentti