Ilma loistaa
täällä

olet
tauko
matkalla toiseen

Otoliths numero 9 on ilmestynyt, mukana myös neljä runoa Esa Mäkijärveltä.

Muuta väriä,
luo
poistamalla.

Uusinta hyvää,
oikeasti.

Ihmistä kanssasi.

Surut rinnan
taukoja
sarjassa.

Keskeytäpä katse,
kirjaimet päästä
peittämästä surujaan.

Kuvin näkeviltä
kuvat, aina
jotain, aina tyhjästä.

Harry, veliseni!

Tämä on ollut sinulle merkittävä kevät: oma kokoelma, yhteinen levy ja nyt, tänään – ensimmäinen neljännesvuosisatasi. Se on onnittelun paikka.

Lienetkö paraikaa Turussa vai maailmalla? Koska en tiedä varmasti, lähetän viestini tässä, julkisesti. Olisin tietysti voinut tehdä sen myös Facebookissa, mutta siinä tapauksessa en olisi voinut olla varma onnittelujen perillemenosta.

Läsnäolosi Facebookissa nimittäin lähentelee olematonta. Profiilissasi lukee: Harry has no recent activity. Ei kutsuja, ei notifikaatioita, ei haleja. Melkein ei mitään. Ystäväsikin, well, olet valinnut tarkkaan.

Tarkemmin ajatellen profiilisivusi edustaa kauneinta minimalismia. Sinuna en kaihtaisi sisällyttää sitä teosluetteloosi. Kehotukselleni on totta kai myös itsekäs peruste. Kun seuraavan kerran täytät neljännesvuosisatoja ja sinua juhlitaan suurena runoilijana, saanpahan minäkin nauttia viisitoistaminuuttisestani.

No, ei sentään, ei vielä ajatella niin pitkälle. Ensin tehdään kaikkea, mitä varallemme on aiottu. Tehkäämme hyvin.

Siihen tarvitaan myös onnea. Sitä!

Karri

Kuin valo taide korkea on rikas monikulma.
Et tiedä mitä selvästi et tärisytä.

Odd ad u did, Ed.

I’d added E, dud, u’d OD’ed.

Odd, DA did ID AD Ed.

Id, Dad, id!

I did Dada, Ed did Dada, Dad did Dada, Di did Dada. Did u do Dada?

Vähänkö mulle merkkaa kaikki
kaikessa hiljaisuudessa.

Aika harva.
Kieltä on.
Ei minusta.
Ei muista.

Tässä.
Nyt.
Minä.
Et.

Siipeeni parempaa tietoa ethän kirjoita.

Muisti tiesi.
Aika oppi.
Roska runossa.
Yksi lysti.

Haluat enemmän
mihin runot pystyvät.
Pimeän huoneen
jossa on kuviteltava.

Ajatellessa näkee aikaa.
Mikä tahansa kello käy.
Kuvat tulevat kameraan.
Se ei liikuta minua.

Katse liukuu.
Vain nimen annan.
Aika nauraa nyt.
Kerätä ja kadota.

Spent several hours searching through a book trying to find the idea I'd gotten out of it. I couldn't find it. I still have the idea. – John Cage

Nuoruuteni kuvissa.
Elehdin minkä ehdin.
Lennän kello niskassa.
Näin itä näkee lännen.

Puhe näki unta alta.
Hänen äänensä ratkaisi.
Jotain, jotain muuta.
Huone pysyi liikkeessä.

Ron Silliman on ällistynyt Yhdysvalloissa julkaistavan runouden tasosta. Samanlaiseen tulokseen voi päätyä Suomessa. Viitisenkymmentä kirjoittajaa tarjoilee kultaa ehkä viidellesadalle lukijalle (mikä sekin voi olla optimistinen arvio). Miten tämä on mahdollista? Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tällaisesta yhtälöstä seuraa?

Murehdi ihan vapaasti.
Käymättömiä syntejä kengässä.
Halu ainut tekniikkalaji.
Linnut kävelyllä aamusta iltaan.

Sade yönsä
rankasti sinussa.

Vanhaan tapaan

Pimeys ja valo väittelivät ajasta
ja muista mieltä painavista asioista.
”Ajan laita venyy kummastakin päästä,
se ei pääty eikä ala mistään”, valo sanoi.
”Se vaan jatkuu jatkumistaan ikuisesti.”
Pimeys ei ollut sillä vakuutettu.
”Vaadin todisteita, veli hyvä. Mitä vastaat?”
Valo oli varma, hymähti ja jatkoi:
”Katso naisen rannetta ja mieti.
Syke joka siinä vaivoin näkyy,
alku sen on pimeässä ehkä, mutta jatkuu
vielä senkin jälkeen kun hän itse kuolee.
Siitä huolen pitää tytär omaa verta
taikka jonkun toisen kuolevaisen.”
Pimeys vain pudisteli päätään, sanoi sitten:
”Voimme jatkaa tätä iät ajat, vanhaa riitaa
siitä, onko elämällä alku, loppu.
Maalaat kuvan kieltämättä kauniin,
mutta se ei vielä ratko ajan kysymystä.
Miten näytät toteen, ettei aika kuole?
Onko sitä edes olemassa?
Milläs näet sykkeen naisen ranteessa,
jos minä, musta, kätken kaiken?”
Valo veljeensä loi katseen lempeän
ja virkkoi sävyisästi: ”Älä huoli,
tumma rakas, siihen löytyy taattu keino.
Valo, pimeys, me emme ole kaikki.
Laitan sormet naisen ranteelle ja tunnen.”

tunteita sanojen välissä
sanoja tunteiden välissä
välissä sanoja tunteiden
sanoja välissä tunteiden
tunteiden välissä sanoja
sanojen välissä tunteita
välissä tunteiden sanoja

Musiikki on haluatko tanssia tätä ennenkin.

Tämä on erehdys en edes yöksi.

Hänen piti yli metsän ilmestyä jostain.

Joka ikinen on ohi ihan kohta.

Puhuisit jollekulle ennen aikojasi sydämen alueelle.

Kotona eivät kiinnosta ihanat pysyvät tuntoni.

Hullu ilmiö kuulostaa säälittävältä melkein päivittäin.

Käykö illalla kauniiseen päähäsi tahattomasti myöhässä.

Geof Huthin julkaisema "kahdensananteokseni" list'n on edennyt toiseen painokseensa.

Haave toteutui sydämiä särkyi päädyin tähän.

Ehkä vähän liikaa kieliä sinun luonasi.

Onnea esikoiselle

Variskin oli joskus kolibri. Sitten sen nokka lyheni ja väri alkoi lähteä.Tuossa kolibriksi kehittyvä varis tervehtii varikseksi taantuvaa kolibria, puluna.

Jukka Viikilä: Runoja. Gummerus 2008.

Edit: Kappas, kirjoitin teoksen nimeksi ensin "Ruonoja", mikä oli tietysti tahatonta, eikä taatusti kannanotto teoksen laatuun (vrt. "Huonoja"). Kertokoon se siis enemmän bloginpitäjän omista kyvyistä. Mutta anteeksi nyt kumminkin.

Tämä ei muistuta mitään muuta koko maailmassa.

Tämä ei muistuta mitään muuta koko maailmassa.

Obstruct
by: j.p.sipilä
music: Ville Mättö
feat. 3 x aeiou by Karri Kokko

Haetaan

musta, kivi, valkoisen, pll, cesar, vallejo


kaksisuuntainen, mielialahiri


musta, taide, egyptian


hullu, taiteilija


erotiikka, teini

Tule rakkauteni luo, se
en ole, vain minä.

Aika tuli hänelle uutena

t    u
      n
t     i

lyhyesti
p
i
t
k
ä
ä
n

Minuutit huvittavat tunteja.

Minuutti
ja toinen.
Syvä, hidas, pysty.

Meinas unohtua. Neljännessä seinässä luetaan Marianna Kurttoa.

          tämä mistä näkyy sisään on
          tämä mistä näkyy sisään on,

Sitaatti on Harry Salmenniemen vasta ilmestyneestä kokoelmasta Virrata että (Otava 2008). Onnea esikoiselle!

Suurin kala kerran lokki irti siitä.

Saa henkeä sen tietäisi puku päällä.

Ulos huoneesta en tiedä pudistaa päätä.

Mikset sanonut mitään kerrottavaa sinähän sait.

Silmät kiinni oikein nautit vaihtaa osia.

Istua täällä unohtanut keskellä yötä huokailla.

Mihin menette voin tietää katseen peilistä.

Tähän aikaan jäätkö lintu heti sänkyyn.

Sattuipa kerran muita yllätyksiä ei kerrota.

Minä teen työt,
joita ajan
ei enää tarvitse.

Teille keittoa joksikin aikaa.


Niin kauan pikkulinnut lauloivat.


Tarkoitan ilman mitään odotuksia.


Samaa kuin sitruunan kanssa.


Sanot tuon neljättä kertaa.


Tämä on sinun kotisi.