Töllötin on auki

Kolmas vuosiprojektini on alkanut. Blogin nimi on Töllötin.

Edit: Kun et tiedä mitä tehdä, luota sattumaan. Miten teksti, tässä tapauksessa projekti, mahdollisesti tuleva kirja, mikä lie, miten se tulisi aloittaa? Saman kysymyksen eteen jouduin tehdessäni Varjofinlandiaa, Mitä ehkää ja Così fan tuttea. Kaikkien kolmen kohdalla avauslause pomppasi esiin kuin itsestään, heti ensi metreillä. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa sen tarjosi kone, tuosta noin, sattuman arpomana. Tänään, heti vuoden vaihduttua, ryhdyin tarkkailemaan mitä töllöttimestä tulee. Ja kuinka ollakaan, alta minuutin ruutuun rävähti repliikki: "Joku taisi unohtaa vuorosanansa." Siinä se! Olin miettinyt pitkään, mitä teen repliikeille. Kuuluvatko ne siihen, mitä televisiosta "tulee"? Totta kai kuuluvat, mutta miten "kertojani" tulisi niihin suhtautumaan? (Nyt arvelen, että tuo avauslause tulee olemaan ainoa, jonka merkitsen sitaatiksi; muut repliikit kätken proosan sekaan sellaisenaan.) Niin, ja tulisiko kertojani olemaan kaikkitietävä, sellainen että hän tietäisi jokaisen mielenliikkeet? Vai tulisiko hän tarkkailemaan ihmisiä kuin behavioristi, vain ulkoiseen pitäytyen? Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joihin jokainen prosaisti joutuu vastaamaan etukäteen, mutta minulla ei ole sellaista ylellisyyttä. Joudun tai saan tehdä niin kuin parhaaksi katson. Saa nähdä.