sunnuntai, toukokuuta 17, 2009

Palm reading 1

Posted by Karri Kokko at 0.59

Labels:

2 kommenttia:

kristian kirjoitti...

Yhden käden taputus!

(
josta oikeasti kuuluu ääni
)

Pidän erityisesti siitä kuinka kämmenen ja sormien tekstuurien erot sekä raja näiden välillä tuottavat aukeamalogiikkaa muistuttavat tilat (vasen-oikea) - ja samalla ainakin kaksi lukuhorisonttia valitsemiisi sanoihin: yhtenäinen lausuma tai erilliset sanat (sanarunot).

Ja oikeastaanhan ”suus” voi olla jopa -suus, jos on ollut aukeamalogiikan vihjaama edellinen aukeama jossa sana tai lausuma on alkanut (vrt. esim. Nopanheitto). Sama toimii toiseen suuntaan ”kättä”-sanan kohdalla, jonka muoto viittaa johonkin ei luettavissaolevaan (valmiiseen) lausumaan.

Myös se, että dokumentointi on tapahtunut kameralla, joka aina rajaa kuvan laajemmasta kokonaisuudesta vahvistaa sanojen paikkaa jossain laajemmassa kokonaisuudessa.

Puhumattakaan numeroinnin enteilemästä sarjallisuudesta.

+englanninkielinen nimi.. tässä on tekeillä paljon.

17. toukokuuta 2009 klo 17.53
Karri Kokko kirjoitti...

Yks heittää peliin "vain" kaksi sanaa ja toinen vastaa sata. Niin se menee. Kädestä lukeminen, ennustaminen. Mutta kumpi sana tulee lukea ensin, suus vai kättä? Jälkimmäinen on ylempänä, mutta toisaalta jäljempänä kuin edellinen. Kättä suus, suus kättä. Kätisyys.

Otin tämän (ensimmäisen) kännykkäkameralla pimeässä, siksi se on epätarkka ja mustavalkoseksi tehty, koska värit muuntuivat keinovalossa mahdottomiksi. Täytynee testata makrokuvausta kunnon kameralla. Tai sitten ei.

Ja onhan tässä tietysti myös omaelämäkerrallinen ulottuvuus. Muttei siitä sen enempää.

Lisää seuraa.

17. toukokuuta 2009 klo 18.04

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)