Maan alle
Uusi, poikkeava tapa käyttää kieltä on yhteisöllinen teko.
Taidemaalari Silja Rantasen yleiökommentti Helsingin poetiikkakonferenssissa.
On ehkä aika alkaa työskennellä tietoisesti maan alla.
Runoilija Miia Toivion yhteenveto konferenssin annista.
Tekstit
3 kommenttia:
Ihan kiinnostavaa että myös poetiikkakonffan kaltaisessa "virallisessa" foorumissa tullaan nykyisin tällaisten ajatusten äärelle.
Ja varmuuden vuoksi todettakoon vielä, että yhdyn Rantasen ajatukseen kokeellisesta kielenkäytöstä yhteisöllisenä tekona; oma kritiikkini kohdistuu siihen, miten suuntaamme energiamme, tuon kielellisen eleen muodostamiseen, sen historiallisten ja utooppisten perspektiivien tutkimiseen, vai johonkin muuhun, kuten lukijan näköisen lukijan etsimiseen tai runoilijan näköisten kuvien pystyttämiseen tai luennan näköisten luentojen tekemiseen. Ja kritiikkini suuntaan ensisijaisesti itseäni kohtaan, tietenkin... miten tarkentaa työskentelyn rajoja niin että oikeasti osuu siihen, mihin pyrkii! tämä näin nopeasti, valmistautumassa iltaan...
Juu, minustakin Rantasen kommentti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmästyttävän tarkkanäköinen oivallus. Lukijana hän jopa edellytti runoudelta norminvastaista kielenkäyttöä, siis "kokeellisuutta". Siinä kiteytyy kaiken tekemisemme oikeutus. Sen rinnalla kaikki vaatimukset runouden tyhmentämisestä on syytä jättää omaan arvoonsa. Me emme saa tinkiä integriteetistämme. Mitä siitäkin tulisi, jos lääkärit ryhtyisivät tekemään populaarikirurgiaa?
Lähetä kommentti