Ihmisen käsitys kauneudesta näkyy
hänen runonsa poimuissa ja jäykkyydessä.
Linnut, pilvet ja kuu kuvan ylälaitaan
asetettuna, koska alempana on jo täyttä.

Näin alkaa pitkä runoluonnos paperiarkilla, jonka löysin tänään kirjahyllyni kolmen vuoden takaisista sedimenteistä. Osa tekstistä on sotkuisen käsialani vuoksi käsittämätöntä, osa muuten vaan ylläolevan kaltaista, osan tunnistan riveiksi jotka päätyivät melkein sellaisenaan takaperin kirjoittamaani pitkään runoelmaan Poem in Reverse. Mutta että aiheet toisinaan päätyvät runon/kuvan ylälaitaan "koska alempana on jo täyttä". Se on hauska, vapauttava ajatus, en vain muista mistä peräisin.