tiistaina, syyskuuta 11, 2007

11. syyskuuta 2007


Joskus kaikkein vähäisimmät uutiset ovat kaikkein merkittävimpiä. Tämän päivän HS kertoo uutispalkissaan:

On Kawaran maalaukset saamelaiseen päiväkotiin

Japanilais-amerikkalaisen nykytaiteilijan On Kawaran (s. 1933) päiväkoteihin keskittyvä projekti Pure Consciousness vierailee Inarin Pohjoissaamelaisessa päiväkodissa syyskuun lopussa. Projektiin kuuluu seitsemän Kawaran Today-päivämäärämaalausta. Teokset ja lapset dokumentoidaan valokuvin myöhemmin ilmestyvää kirjaa varten. Pure Consciousness -projekti on kiertänyt maailmaa vuoden 1998 Sydneyn biennaalista lähtien.
On Kawara aloitti päivämäärämaalaustensa tekemisen jo neljäkymmentävuotta sitten, ja itse muistan tutustuneeni niihin 70-luvun puolivälissä. Taiteilija oli yksi niistä monista marginaalitaiteilijoista, joita J. O. Mallander tapasi nostaa esiin niin kirjoituksissaan kuin galleriatoiminnassaan. Tuohon aikaan On Kawaran tuotanto, joka koostuu lukuisista vuosia tai vuosikymmeniä kestäneistä projekteista, oli vallankumouksellista eikä nostattanut päivälehdissä kuin korkeintaan kulmakarvoja. Nyt se noteerataan kivana päiväkotihömppänä.

Toinen näkökulma: Tärkeä taide tapahtuu aina marginaalissa, tässä tapauksessa maantieteellisesti kaukana "todellisen" tapahtumisen näennäisistä keskuksista.

Ja on tässä tietysti sekin pointti, että nimenomaan On Kawara oli mielessäni silloin, kun vuodenvaihteessa ideoin blogiani Ihmisiä, päiviä, elämää. Vaikka toteutus on "taiteellisesti" huomattavasti esikuviaan vaatimattomampi, on se kuitenkin hengessä On Kawaralle (ja sitä kautta Mallanderille) omistettu.

2 kommenttia:

lojamo kirjoitti...

Oli(ko)han tarkoituksellista, että mainintasi päivämäärätaiteilija On Kawarasta tuli monen miljoonan ihmisen mielestä vuoden merkittävimpänä päivämääränä?

KK kirjoitti...

Ei ollut tarkoituksellista, mutta kiinnitin kyllä sattumaan huomiota. En tiedä tekikö taiteilija maalausta juuri tuona päivänä (9. 11. 2001) mutta veikkaan että jos teki, se työ olisi yksi tavoitelluimmista.

Maalausten ideasta sen verran, että vaikka ne näyttävät sapluunan avulla tehdyiltä, ne eivät sitä ole. On Kawara käyttää jokaisen maalauksen tekemiseen tuntikausia, ja jollei työ ehdi valmistua sen päivän aikana, hän hylkää sen. Lisäksi teokset on aina sen maan kielellä, missä hän sattuu kulloinkin olemaan. 40 vuodessa maalauksia on kertynyt satoja, ellei tuhansia. Lähin paikka missä niitä näkee on Tukholman Moderna Museet, joka on ainakin kilometreissä mitaten lähempänä (Helsinkiä ja muuta ruuhka-Suomea) kuin Enare.