You know it's never been easy
Tiedän toki olevani tunteellinen, mutta aina ei muista kuinka hupsun sentimentaalinen sitä voi olla. Saan siitä muistutuksen, kun televisio näyttää katkelman Peter Gabrielin ja Kate Bushin syleilystä. Laulu on tietysti "Don't Give Up" (josta hienon version ovat esittäneet myös Willie Nelson ja Sinéad O'Connor). En ihan täsmälleen tiedä, mistä laulussa on kyse, mutta se tehoaa minuun niin kuin hyvä runo tehoaa, epäsuoraan, sivusta, vastaansanomattomasti. Olen aivan puolustuskyvytön. There's a place where we belong.
Tekstit
2 kommenttia:
Vihdoinkin joku joka tajuaa että PG on nero. Yhtä nero kuin Hector. Auuuu!
Pater Gabriel saattaa hyvinkin olla ns. nero ('Sledgehammer' oli täydellinen biisi sekä musana että videona), mutta Phil Collinsia en osaa sijoittaa muualle kuin 'kuhan tässä nyt väsätään varman päälle ylituotettua, klisheemäistä ja mitäänsanomatonta, emotionaalisen mahtipontista pa...aa' - sarjaan.
Mike Rutherford hoitaa sitten mallikkasti Genesiksen 'pakolliset' bassokuviot ja rohkeneepa säväyttää 12-kielisellä kitarallaan säihkyvät sounditkin.
Itse Genesiksen tyyli on kuitenkin mitä epägroovimpaa 'pseudomusikaalia'.
Tekotaiteellista progea jos mikä.
Lähetä kommentti