sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Kun yöllä ei ole mitään muuta olkoon tämä

Kun yöllä ei ole mitään muuta olkoon tämä
mitä asiat paljastavat toisistaan, käsien eleet, pieni
mahdollisuus pedata tulevaisuus muutokselle otolliseksi,
sitä vähemmän olen sitä mikä ei vielä ole runoutta,
eikä katsoja voi välttää haluaan kertoa, vesikin,
joku osa siitä, juoksee purosena kivien välissä
rinnettä alas silloinkin kun et katso tai käännä korvaasi
yön pimeintä valoa vasten. Haluat taatusti kuulla tämän.

3 kommenttia:

elina kirjoitti...

Tuollainenkin fragmentti meni kamalan moneen suuntaan. Hieno.

sl kirjoitti...

Kamalan monet suunnat.

KK kirjoitti...

Mukava kun kelpasi. Itse pidän sitä yllättävänä. En ole saanut viime päivinä juuri mitään aikaiseksi, ajatukset ovat jossain muualla, ja hädissäni kaivoin tämän aloituksen jostain arkiston kätköistä. Se on viime talven lumia, eikä minulla ole harmainta muistikuvaa mihin se liittyy tai mistä se on saanut innoituksensa. Ehkä pitäisi toimia juuri näin: tuottaa materiaalia ja käydä sen kimppuun uudestaan vasta sen jälkeen kun se on muodostunut vieraaksi. Nyt en lisännyt siihen kuin tuon ensimmäisen rivin, jonka ajattelin ensin otsikoksi mutta sitten älysin sen sopivan siihen sellaisenaan. Rivitystäkin hieman korjasin, mutten ole siihen aivan tyytyväinen vieläkään. Saa nähdä päätyykö se osaksi jotain pitempää vai pysyykö tällaisena. Luultavasti pysyy, sillä en ole hiojia.