lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Muisto sanoo tapahtumasta: tämä oli.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.

Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.

Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.

Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.

Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.

Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.

Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.

Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.

Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.

2 kommenttia:

duuri kirjoitti...

luin tämän jo kaksi päivää sitten ja kirjoitin vastauksen jonka kuitenkin pyyhin pois, nyt mietin miksi, kirjoitin jotakin siitä kuinka olit kirjoittanut jostain jonka tunsin omakseni, ja että olin tullut tähän istumaan, mutta ajattelin epäsuorasti kysyä, missä olisi hyvä istua, siinäkö missä silloin, vai nyt jo tässä, missä nyt, miten muutenkaan olisin saanut ja saanut nyt kirjoituksesi

KK kirjoitti...

Öö, olisi helpompi vastata kun tietäisi kuka puhuu. Nyt en osaa auttaa.