lauantaina, heinäkuuta 14, 2007

Sydän vailla täyttä
ymmärrystä,
mene pimeään ja tee
niin kuin valo.

Mene niin pitkälle
kuin ikinä pääset,
äläkä kysele
mitään itsellesi.

2 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

>>äläkä kysele
mitään itsellesi>>

näin kun pystyy elämään, niin se on kuulemani mukaan korkeamman ihmiselämän muoto, elää antaakseen, ei ottaakseen.

pyyteettömästi, sanotaan.

mutta on hyvin vaikeaa olla pyytämättä (ihmisiltä) itselleen, se on melkein kuin jo alistuisi (kohtaloonsa)

KK kirjoitti...

Niinpä. Raja on hiuksenhieno. Välillä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, jos onneensa ei saa koskea. Mutta kannattaako silloin tyhmyyttään luopua onnensa katselemisesta?

Toisaalta epäitsekkyys on aika yksinkertaista. Kuuntele ja tarjoa kätesi, sano kiitos, hyvä ja anteeksi. Riittää aika pitkälle. Ei takaa onnea, muttei tuota kauheasti murhettakaan.