Editoin kuumeisesti tekstiä blogistani Ihmisiä, päiviä, elämää. Tekstiosuus on jo valmis (loppuvuotta tietenkin lukuun ottamatta), mutta nimiluettelo teettää vielä hommia. Enää 11 kuukautta jäljellä, mutta aikaahan on aina vuodenvaihteeseen asti. Huh.

Risto Niemi-Pynttäri on liittynyt ntamon kirjailijoihin teoksellaan Verkkoproosa.

Palaa halusta siksi että olen
luinenikin minä.

Giotto, Jeesuksen syntymä (1304-06), Cappella Scrovegni, Padova

Työmuisti vs. säilömuisti

Kääntelin häntä kaikin puolin partikulaarisesti,
mutten saanut naisesta selvää universaalisesti.

Selviytyä unistaan,
sormet muistavat.

Kuori pähkinässä nimeltä nainen,
sakset kädessä, ei suora eikä jana.
Ympyrällä piste. Ehkä vettä. Luultavasti sade.
Luultavasti tikittävä sade.

Öisin ovat yöt, parhaimmillaan vielä nuolemattomat varpaat,
arvatenkin uusiin maihin, sojottamaisillaan.
Tämä on sisäinen asia ulkoisin mukavuuksin, aina enemmän
kuin on mahdollista tai järkevää pitää lukua.

Da-daa!

Lassi Hyvärisen esikoiskokoelma Riippuvat puutarhat (ntamo) on ilmestynyt, kuinka ollakaan, luoden valoa vuoden pimeimpään päivään. Onnea, hyvä ystävä, ja tervetuloa joukkoon, johon kuuluminen on suuri onni ja nyt siis entistäkin suurempi.

Mutta aikaa oli vielä, yöpöydällä ja hyvässä suhteessa
        kokonaan täydellinen ja pitkissä säärissä,
matkalla silmistä lattian poikki kävellessä katselin sinusta
        unia vain ja kuinka heittää säteensä aurinko.
Näytäthän minulle, näytäthän miten kovettuvat asioihinsa
        syventyneenä ne, onnenkin ja ilon aihelmat.
Sen sijaan että tallentaisin heidän elämäänsä kameralla
        syön heidän ruokaansa, joku huusi pimeässä
ja pakenin, tunnet minut ja vikani, joten pidäthän kiirettä,
        haluan pitää sinut empimättä näköpiirissä.
Uskonet minun ilahtuvan, aiheetta tai pimeässä, sillä opin
        tuntemaan vähän ja tarvitsemaan kaiken.

Parsippany High, Class of '73

The other day, something truly remarkable happened. Wandering around in the virtual, I stumbled upon a familiar name--or a slightly different version of it. After some Googling, however, I became assured I had found a friend with whom I had not been in contact for thirty-four years!

Jeffrey Jullich--or Geoffrey, as he was known to me at the time--and I went to the same high school in Parsippany, New Jersey. I was an exchange student, and we graduated together in the summer of 1973. During the passing years and decades, I thought about Jeffrey a lot. We weren't the best of friends at school, but many things bound us together. After all, Jeffrey had been an exchange student as well, spending his junior year in Sweden, of all places. He even knew some Swedish, and if my memory serves me, I think we even kidded around some på svenska. Jeffrey was also extremely talented in arts and languages, that much was evident, and I was just sure he would turn out to be something in that field.

So, years passed, and I kept thinking about this talented kid that I used to know in suburban New Jersey. A couple of years ago, I even Googled his name, but to no avail, since I had no idea he had, after leaving Jersey and becoming a New Yorker, changed the spelling of his first name.

Turns out, I was right in foreseeing his future. Jeffrey Jullich had indeed become a poet and an artist! I found his email address and right away sent him a short note. And, quite amazingly, in a couple of hours, there was a reply, a very friendly one at that. We started chatting and soon enough found out we even knew the same people. One of our mutual acquaintances was Kenneth Goldsmith, and he told me he had studied with Charles Bernstein, both of whom I met when they visited Finland a couple of years ago. Oh, and yes, his publisher, Jerrold Shiroma, is my "friend" in Facebook. In the seventies, in college, Jeffrey had even attended classes taught by Kenneth Koch and John Ashbery. Some company, huh?

It's a small world, isn't it.

Avokyyhkylle (a tribute)

Nuo ymmärrettävän runouden mainiot lähettiläät Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen ovat perustaneet oman blogin Avokyyhkylle. Blogi sisältää, siis alkajaisiksi, kaksitoista valokuvin ja videoin toteutettua tulkintaa kokoelmani Avokyyhky, lattiaheroiini sisältämistä sanoista. Suosikkejani ovat ymmärrysmusta ja hervoton lattiaheroiini. Olen otettu, liikuttunut ja aivan, eh, sanaton.

My best Christmas present

My friend and fellow poet, Geof, had these kind words to say about our interactions.

Ääh

Päästä lääpälläni päätän tänään
säästämääni käyttää ääntä.
Päätös pyörtämäni näyttää tältä:
öisin näännyn sängyssäni,
sydän pyörällänsä käännyn tästä.

Nyt vasta huomasin, että eilisen Turun Sanomissa julkaistun Leevi Lehdon haastattelun yhteyteen kuului tämmöinen kainalo.