sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Kuudentoista pimeä ja
mä.

lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Muisto sanoo tapahtumasta: tämä oli.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.

Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.

Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.

Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.

Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.

Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.

Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.

Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.

Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.

perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Parnasso 7/2007 on ilmestynyt. Numeron sisällöstä enemmän päätoimittajan blogissa.

torstaina, joulukuuta 06, 2007

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Linnan juhlissa Juice sai kantaa runouden lippua melkein yksin ja komeasti kantoikin vaikkakin haudan takaa ja toisen solistin suulla. Teksti itsessään ei näytä paljon miltään, mutta sen rytmiset mahdollisuudet on tuotu esiin ennenkin, esimerkiksi Jonna Tervomaan versioimana.

Läpinäkyviä lintuja laulattaa
minne käynkin maailmassa

hölmö ei erehdy millaista on
hurjan päässä keksintä

hulluus intohimoinen väkevä
hameetta ja hameen alla

pääsyaukot ihmisväen iloihin
tänään entäs huomenna?

Öinen menuetti

Asiat käsillä silmin kuuluvatko puut
säähän niin kuin yhteys satavaa

ainetta pimeässä yössä palasia toisen
paljain ilo käy täydestä työstä.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Bob revisited

Kuuntelen elokuvan I'm Not There soundtrackia, joka sisältää uusia tulkintoja Bob Dylanin vanhoista ja vähän uudemmista klassikoista. Eddie Vedder, Sonic Youth ja Richie Havens vetävät heti kärkeen upeat esitykset, puhumattakaan Jim Jamesista, jonka "Goin' to Acapulco" on järisyttävän kaunis. Levy on jälleen muistutus siitä, kuinka hieno säveltäjä tämä runoilija on.

I'm going down to Rose Marie's
She never does me wrong.
She puts it to me plain as day
And gives it to me for a song.

PS. Kappas, hieno akrostikon, tuossa.

PPS. Tämähän on aivan käsittämättömän kaunista musiikkia. Nuoret ja vanhat, tutut ja tuoreet äänet esittävät laulunsa herkkyydellä, jollaista harvoin tapaa. Vanhat, tutut biisit kuulostavat siltä kuin mailmaan olisi luotu jotakin uutta.

Elämä kaupungeissa oli lähes kadonnut.
Pane merkille, miten vainoharhaiseksi tulet.
On kuitenkin koko ajan syytä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.

Kun olet masentunut ja tunnet.
Rististä tuli koko valtakunnan kautta.
Ongelmia pyrittiin selittämään mm. olettamalla.
Tämä ei ole vaan palaa.

Eteisen täytti yhtäkkiä tavaton melu.
Se on aikaa, jossa mikään.
Tarkoilla punnituksilla kävi kuitenkin selväksi.
Koko keskiajan lähes kaikki asiat.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Onneksi olkoon, Hannu!

Joki varpaillaan.
Unet vieretysten.
Lapset sormineen.
Iho leikillään.
Aamu nälissään.

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007



aamiaiseksiunta

Tom's back!

And E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews is available at a discount here.

lauantaina, joulukuuta 01, 2007

Peilikuva esimerkiksi on samankaltainen kuin.
Siitä lähtien kun riippuvuus sai.
Esimerkiksi ilman koostumusta tai hapen.
Tämän hiljaisuuden lähteenä on häipyminen.

Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Maailma kylläkin vastaa ohikiitävien hetkien.
”Kuun 8. päivänä otin hiiren.”
Tai sitten se on hänen.

Heille kauniit ja arvoitukselliset esineet.
Eikö niin, että aina kun.
”Mutta koska en ollut tullut.”
Hän ei etene kohti varmempaa.

Kuin aikansa, hymynsä, kätensä.

Halunnut, tiennyt
tekemällä.
Toista, toista puhetta.