What gives
Mistä lienee syntynyt tämä jo jonkin aikaa ilmassa pyörinyt halu keskustella poetiikasta?
Siis ajatuksena se, että jos et pysty muotoilemaan poetiikkaasi, ei sinusta ole oikein runoilijaksikaan.
Jossain toisessa kontekstissa sellaista tarvetta kutsuttaisiin oikeassa olemisen oikeuttamaksi sapelinkalisteluksi, varjonyrkkeilyksi tai muuksi pullisteluksi.
Keskustelua leimaa ei niinkään oman poetiikan sisältö kuin kiukuttelu siitä, ettei kukaan uskalla mainita vihollisiaan nimeltä.
Se tarkoittaa, että viholliset ovat tiedossa, heidän nimiään ei vaan ole vielä julkistettu.
Kun tämä esto on purettu, alkavat ilmiannot ja kyyditykset.
Vaikuttaisi siltä, että runoyhteisön linnarauha ja onnenpäivät ovat ohi.
Jotakin on tapahtumassa.
Tekstit
15 kommenttia:
"Siis ajatuksena se, että jos et pysty muotoilemaan poetiikkaasi, ei sinusta ole oikein runoilijaksikaan."
Kuka näin ajattelee? Tai miksi susta tuntuisi siltä? Koska ei musta ole tuntunut eikä tunnu siltä. :)
Muista aiheista en nyt tässä jaksa jauhaa, kun tuntuu että analysointi ei asiaa auta, pikemminkin päinvastoin.
Joo, ajattelin itsekin asettaa siteeraamasi virkkeen kysmyksen muotoon:
Siis, onko ajatuksena se..."
Ymmärrän hyvin myös kommenttisi loppuosan. Koska eniten minua tässä "keskustelussa" hämmentää toisaalta halu pitää aihetta yllä ja toisaalta kieltäytyminen tai väsymys sen "oman" poetiikan ilmaisemiseen.
Ja entäs haluttomuus mainita nimiä? Toisaalta ei sekään pidä täysin paikkansa. Esimerkiksi Maaria raotti matopurkkia ruttaamalla Poetiikat I j II, edellisen omaan lukukokemukseen ja jälkimmäisen kritiikkeihin (?) ja kuulopuheisiin perustuen.
Eli oma kärjistykseni perää vain sitä pihviä, jota tässä nyt häveliäästi kierrellään.
Oma legimiteettini lausua jotain asiasta syntyy sekä Poetiikkaa kakkosesta että Neljännestä seinästä, jossa olen olemassa olevia julkaisualustoja hyväksi käyttäen ja ilman palkkion toivoa lausunut käsityksiäni toisten teoksista ja sitä kautta poetiikoista - en ehkä tarpeeksi moittien mutta nimeltä kuitenkin mainiten.
Joo, ajattelin itsekin asettaa siteeraamasi virkkeen kysmyksen muotoon:
Siis, onko ajatuksena se..."
Ymmärrän hyvin myös kommenttisi loppuosan. Koska eniten minua tässä "keskustelussa" hämmentää toisaalta halu pitää aihetta yllä ja toisaalta kieltäytyminen tai väsymys sen "oman" poetiikan ilmaisemiseen.
Ja entäs haluttomuus mainita nimiä? Toisaalta ei sekään pidä täysin paikkansa. Esimerkiksi Maaria raotti matopurkkia ruttaamalla Poetiikat I j II, edellisen omaan lukukokemukseen ja jälkimmäisen kritiikkeihin (?) ja kuulopuheisiin perustuen.
Eli oma kärjistykseni perää vain sitä pihviä, jota tässä nyt häveliäästi kierrellään.
Oma legimiteettini lausua jotain asiasta syntyy sekä Poetiikkaa kakkosesta että Neljännestä seinästä, jossa olen olemassa olevia julkaisualustoja hyväksi käyttäen ja ilman palkkion toivoa lausunut käsityksiäni toisten teoksista ja sitä kautta poetiikoista - en ehkä tarpeeksi moittien mutta nimeltä kuitenkin mainiten.
Tai siis mua haittaa eniten se ettei mistään puhuta *millään* nimillä. "Keskustelu" on mahdotonta jos alkeellisimpiakaan käsitteitä (kuten "ironia" tai "kokeellinen runo") ei määritellä. Ollaan siinä tilanteessa että kun yksi sanoo "saapas" se tarkoittaakin "lenkkaria" mutta joku toinen tarkoittaakin "lenkkarilla" "vasaraa". Menee vaan hermot kun yrittää semmoseen lähteä. Toinen on älyvapaa mututuntumien retorinen kasaaminen. "Musta tuntuu nyt kyllä siltä että täällä on jotenkin tämmönen ILMAPIIRI." Jos mitään ei voida todistaa, mistään ei voida väitellä; demagogit voittaa ja sofistit riemuitsee. Semmoset ryhmäterapia/agitaatiosessiot, ymmärrät varmaan, ei kamalasti kiinnosta. :D
Samaa mieltä. Kauhea tarve hämmentää soppaa, edes jotenkin. Mutta kuten sanoin, jotakin on tapahtumassa. En vaan itsekään tiedä mitä.
Olisi niin paljon helpompaa, jos "vihollinen" olisi joku Petäjä, mutta eihän hän ole edes sen arvoinen. Ja kuitenkin kaivataan päänsilitystä ja hyväksyntää samasta osoitteesta. Kun muuta ei (muka) ole.
En tiedä liittykö asiaan, mutta EMMAn johtajan Markku Valkosen esipuhe niiden käsitetaidenäyttelyn luettelon esipuheessa oli paljastava. Valkonen myönsi, siis lähes 40 vuotta after the fact, tutustuttuaan käsitetaiteeseen, että "minäkin voisin olla taiteilija". Mutta kun niin ei käynyt, mitä teki Valkonen? Mitätöi Mallanderin ja kumppaneiden "poetiikan" ja käänsi takkinsa vasta nyt. Sen siitä saa, kun yrittää liittoutua ja nuoleskella sitä, jolla valta on.
Aavistelen, että jostain tällaisesta sisäisestä ristiriidasta nytkin on kysymys: halutaan olla niin avantgardea, mutta samalla mietitään, miten sen saisi salonkikelpoiseksi. Ei sitä saa, tai sitten se on jotain muuta.
"halutaan olla niin avantgardea, mutta samalla mietitään, miten sen saisi salonkikelpoiseksi."
Vähän jää hämäräksi, en tajua ollenkaan kehen tai mihin tämä voisi viitata. Mutta nyt tää alkaa taas lähteä käsistä, parempi mennä tonne tekeen vähän voileipiä. :)
KK: Nyt putosin minäkin jo kärryiltä. Eihän kukaan halua olla avantgardea vaan kaikki haluavat vältellä sitä... tai ainakin sen lausumista ääneen. Miten edes muka olla avantgardea? Ei onnistu tässä maailmassa, ei tässä ajassa.
TM: Kyllä, mututuntumilla mennään, koska ei ole muuta ja vaikka muuta olisikin, siitä ei uskalleta puhua: sanoa suoraan, että [sensuroitu] on epäkelpoa, älytöntä ja täysin hyödytöntä. Noin, nyt se tuli sanottua.
-jp
Suomalaiset tykkää valittaa. Kun on taas tota räntääkin tullut.
Huh, hellettä.
Mä en valita!
Kirjoitan yhden nimen: Jusu Annala.
Kaksoisstandardien antiteesi.
Kiva runoihminen?
Juu, mutta sitten on Jukka-Pekkakin.
Heidän rinnallaan minäkin olen surkea pelkuri.
Ja establishmentin (ja muidenkin) hyväksyntää kärttävä puolivillainen vellihousu.
Jne. Jne.
Joka kadehtii Juhanaa. Ja Teemua. Ja Vesaa. Ja Harrya. Ja Lassia. Ja Henriikkaa. Muutamaa muuta.
Mitä tällä on minkään kanssa tekemistä, en tiedä.
Sivullisia 103.:
"Poliisin housuissani sykkii sininen sydän. Ajattelematta, automaattiseti heti kaikki pelissä: vasuri edessä, polvet rentona, koukkuna oikea nyrkki."
Karri, mä korjaan sen poetiikkaa II:n ruttauksen heti kun oon lukenut sen. en oo nimittäin saanut sitä vielä. ykkösosasta kirjotan vielä tarkemmin. ja sun neljäs seinä on harvoja paikkoja, joissa on tekstejä runoudesta. niitä on hyvä lukea, kiitos niistä.
mutta on tässä vaan paljo kaikkee mitä ei tajua, mutta ehkä se on se "jotakin", joka on tapahtumassa.
No hätä. :)
mun oli palattava tänne sanomaan, että pikaisen silmäilyn perusteella poetiikkaa 2 sisältää noin 5 hyvää tekstiä siinä missä ykkönen sisältää noin 2 hyvää. joten jos puolet kahden poetiikka-kirjan teksteistä on mun mielestä akselilla ihan ok - oikein hyvä, niin eihän tää oo menny ollenkaan niin huonosti! mutta palaan tosiaan asiaan sitten kun oon oikeasti lukenut sen kakkososan enkä vain silmäillyt läpi.
:)
Lähetä kommentti