keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

Näkyviä runoja


Sarja visuaalisia runoja, jotka tein Saaren kartanon residenssissä syys-lokakuussa 2009.

6 kommenttia:

TM kirjoitti...

mä en tuu ikinä ymmärtämään miks näitä ei voi vaan kutsua kuvataiteeksi. vaikka ois mitä aseemista perinnettä taustalla. enemmän nää voittais jos niitä kutsuis vaan kuviks, "runoina" nää menettää ihan hirveesti tulokulmia ja näkemisen tapoja. :)

TM kirjoitti...

siisku en oo ikinä aseemistakaan tajunnut. jotenkin täysin hyödytön taiteenala mielestäni. saahan sitä toki tehdä! mut mä en tajuu! :)

Karri Kokko kirjoitti...

Teemu: Olet oikeassa, enkä itsekään ole aivan varma kummasta on kyse. Vielä joku aika sitten olisin itsekin kutsunut näitä (ja muita "aseemisia") kuviksi.

Siitä olen varma, että ko. teokset liikkuvat sillä äärilaidalla, jossa liu'utaan kuvan puolelle. Vallalla olevan määritelmän mukaan ollakseen runo kuvarunon tulisi sisältää ainakin jonkinlainen yhteys kirjoittamiseen tai kirjoitukseen. Omasta puolestani tämä yhteys syntyy "käsialan" käsitteestä. Toisin sanoen koen nämä työt jonkinlaiseksi "oman", "sisäisen" käsialan hakemiseksi, eli kyse on kirjoittamisesta, jossa on luovuttu kaikenlaisesta tarinallisuudesta tai muusta merkitsevästä tai esittävästä sisällöstä. Teen ikään kuin runoa, josta ovat jäljellä vain rytmiset tai rakenteelliset elementit.

Myönnän kernaasti, että "määritelmäni" sopivat myös kuvan käsitteeseen; ne ovat runoja vain koska itse niin määrään.

Puolustan niiden runoluonnetta vielä toiselta kannalta.

Ensinnäkin kyse on itselleni "uuden" välineen haltuunotosta. Kun on vuodesta 1983 lähtien kirjoittanut vain tai ainakin lähes ainoastaan digitaalista tekstinkäsittelyä hyväksi käyttäen, muutos tai paluu "arkaaiseen" kirjoittamisen tapaan on aika vaikuttava juttu. Näin kysyn, olenko unohtanut tai menettänyt jotain luopuessani omasta käsialasta ja antautuessani tekstinkäsittelyn typografisesti yhdenmukaistavaan hegemoniaan. Voi olla, etten ole, mutten myöskään saa sitä selville ellen kokeile tätäkin tietä. (Toista "paluuta" olen kokeillut ottamalla käyttöön myös vanhan kunnon kirjoituskoneen.) Sitä paitsi kyseessä ovat vasta ensimmäiset kaksi tai kolme sataa tällä tavoin tuotettua visuaalista runoa. Se mihin kaikki johtaa on vielä katsomatta tai vasta alussa.

Karri Kokko kirjoitti...

Yhtäältä on myös välittömyydestä, improvisaatiosta, spontaanisuudesta ja yleensä kaikenlaisesta editoinnista tai hionnasta luopumisesta. Kaiken on onnistuttava (tai epäonnistuttava) kerralla, mitään muuta tai enempää ei ole tehtävissä. On opittava aloittamaan "tyhjästä" ja myös lopettamaan "ajoissa". Tämän spontaanisuuden, tai tyhjyyden", kohtaaminen on jotain aivan muuta kuin kirjoittaminen Wordin "rajoissa", sen "mahdollisuuksia" hyväksi käyttäen. Eli siinä on kyse myös meditatiivisista asioista, tyhjyyden kohtaamisesta ja sen aiheuttaman epävarmuuden tunteen hyväksymisestä ja sietämisestä. Mikä ei tietenkään tee "kuvasta" "runoa" - paitsi tietenkin jos itse niin väitän. :)

TM kirjoitti...

Juu, ei siinä mitään, kyllähän myös Debussy kutsui sävellyksiään "runoiksi". Mutta silti nää on mun mielestä enemmän käsitteellistä kuvataidetta kuin runoutta. Ja tiedät kyllä ettei tämä ole arvottava kommentti. ^^

Karri Kokko kirjoitti...

Ymmärrän täysin käsitteiden sekoittumisen, mutta kuten sanoin, tämä onkin "oma juttuni", yritys tavoitella jotain minkä laadusta ja merkityksestä ei ole vielä tietoa. (Ja sanon "oma juttu" täysin tietoisena sen naurettavuudesta.) Mulla on aina ollu ja edelleen on ongelma sen kanssa, että käsitykseni mukaan minulla ei ole mitään sanottavaa--ja siksi sanon sen ja sanon sen kunnes jotain muuta tapahtuu.

Mutta olen kaikkiaan iloinen, että ilmaiset toisen kantasi--ja olen valmis muuttamaan omani kunhan aihetta ilmenee. Toisaalta saattaapi myös olla, että ryhdyn myös "sanomaan" jotain jos ja kun sisäinen käsialani löytyy. :)