Saako Google skannata kirjani?
Tämän päivän Hesarissa (kuten myös uudessa Parnassossa) julkaistu Googlen mainos herättää intohimoja jos kohta myös kysymyksiä:
Missä ihmeen helvetinpajassa käsittämätön teksti on laadittu?
Onko kyse Kenneth Goldsmithin uudesta käsitetaiteellisesta teoksesta?
Ja tarkoittaako tämä nyt sitä, että jos "kirjailija" tai "kustantaja" ei reagoi hakukoneyhtiön esitykseen, Google omistaa kaikkien kirjojen kaikki oikeudet tästä maailman tappiin asti, toisin sanoen kaikki rahat kaikista kirjoista menevät tulevaisuudessa Googlen taskuun?
Kahteen ensimmäiseen kysymykseen en osaa vastata. Tekijänoikeuskysymysten synnyttämä legalese on yksi niistä kielistä, joilla helvetin alimmilla tasoilla epäluovat ihmiset kommunikoivat. Ja mitä Goldsmithin teoksiin tulee, minusta tuntuu, ettei kaikkia niitä ole edes tunnistettu saati tarkoitettu tunnistettavaksi. Periaatteessa kuka tahansa voi ilmoittautua niiden tekijäksi.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä esimerkiksi Suomen Kirjailijaliiton Runebergin päivänä toimittamassa jäsenkirjeessä esitettyä huolta Googlen tarkoitusperistä. Jos sivuutamme mainostekstin koukerot, asia on hyvin yksinkertainen. Let's face it. Jos joku taho, eli tässä tapauksessa Google, lupaa tuottaa omalla kustannuksellaan tietokannan, joka pitää sisällään koko maailman kirjallisuuden, niin mikäs siinä. Näin kirjailijan ja kirjallisuuden lukijan näkökulmasta, voiko kannatettavampaa hanketta edes kuvitella?
Vertailukohtia löytyy, esimerkiksi mainitun Goldsmithin alulle panema ja ylläpitämä avantgardetaiteen verkkomuseo UbuWeb, joka on koottu talkoovoimin ja lupia kyselemättä. Ja mitä on tapahtunut? Onko yksikään sivuilla esitelty taiteilija tai hänen perikuntansa menettänyt senttiäkään sen johdosta, että Goldsmith on julkaissut hänen teoksiaan? Estääkö UbuWeb taiteilijoita kauppaamasta teoksiaan muualla? Ja menevätkö kaikki näistäkin kertyvät tulot Goldsmithin tilille? Oh, please.
Kirjailijaliiton kanta siitä, että "ensin kysytään luvat ja sitten vasta julkaistaan" on ensinnäkin vanhakantainen ja sitä paitsi älytön. Jos Googlen pitäisi neuvotella luvat jokaisen kanssa erikseen, tämä Aleksandrian kirjasto jäisi rakentamatta. Itse asiassa ajatus merkitsee sen polttamista jo etukäteen.
2 kommenttia:
Loistava kirjoitus!
Mistä me olemme nähneet unia, jos ei maailman täydellisimmistä kirjastosta joka kodissa?
(Kysymyksessä lienee suurin mahdollinen askel, joka kirjallisuuden on mahdollista ottaa vuosituhannen alussa.)
(Jos kirjasto toteutuu, en tahdo koskaan kuolla vaan kytkeä itseni kirjastoon ja lukea kaiken maailman kirjoja kaikki päivät.)
Lisää aiheesta:
http://www.nybooks.com/articles/22281
Lähetä kommentti