Tuomas Anhava (tuottaja)

Sapfo (lyyra)
Paul Verlaine ("les sanglots longs des violons")
Dylan Thomas (viskibasso)
Gerard Manley Hopkins (sprung-rytmiikka)
Kari Aronpuro (samplet)

by Kristian Blomberg

George Herbert (pasuuna)
Hölderlin (tuuba)
Leopardi (klarinetti)
Les Murray (hanuri)
Li-Po (pi-pa)
Louis Zukofsky (perkussiot)

by Aurinkomorsian

Tuska 5

Surujen haavoista
lempeään huojuvan vaahteran muisti.

Tuska 4

Yö, joka on tähän aikaan pitkä,
lyhyen ajan.
Lehto, joka pidättää pimeää ja tuulta.

Tuska 3

Kukit kerrotuin huiskiloin,
lohtua ääntä pitämättä.
Me linnut pidämme sinua silmällä.
Marjasi on englanniksi pome.

Leikin varjolla 2

Yötyneen äinyen lehtynein nyisin,
kuumuinta kempaa lommun nut.
Haurista helpeä, kelsenekkyisin,
lassute leihaa kievaan kut.

Tiikelen tiukea keiravan tahtuin,
siihotun kirtuu verran vaa:
poitulan laiskea kirtun kahtuin
– emmelä määtii sirten haa!

Juhani Peltonen (ts)
Anja Erämaja (p)
Jarkko Laine (b)
C. A. Gottlund (dr)

Kutsu

Mitä ehkä saapui aamun postissa. Omituista ajatella, että niitä on yksi kappale maailmassa. Ajatus, että teokseni on olemassa oikeastaan vain ideana tai mahdollisuutena, on jotenkin viehättävä.

Uusia ideoita riittää, osa niistä on puolivalmiina, osa painamista vaille. Kaikkein uusin voisi olla tuo edellisissä merkinnöissä silmullaan oleva.

Mitä jos haaveilisi kirjan verran erilaisia runoilija-comboja? Tai mitä jos haaveilisimme yhdessä? Millaisessa bändissä ja kenen kanssa sinä haluaisit soittaa? Tai mikä olisi sinun kaikkien aikojen unelmayhtyeesi ja keitä runoilijoita siihen kuuluisi?

Helvi Juvonen (vcl)
Teemu Manninen (p)

Nämä (b) tässä (dr) ovat (p) tavallisia (tr) sanavalintoja (as).

Hevoskastanja kukkii mutta mistä hyvästä
meistä tulee runollisia olentoja.
Kun katson sinuun silmilläni ei ole aikaa piiloutua.

Nainen vaikuttaa sydämestään
minne vienkin murheeni
joka paikassa on läpinäkyvää.

Leikin varjolla

Tiedä häntä onko tyttöni kiinalainen
moniste kaikilla herkuilla
vaiko vain pitkä ja surullinen tarina?

Musta yö ja tyly runotar,
kylmä kieli toisen suussa.

Ja käteni pimeässä sen naisen muisti,
joka kätkee onneaan kahden kielen välillä.

Yöjuttu

Rinnan kätkössä sydän
ja siinä levoton vene,
veneellä iloinen purje
ja peloton lounatuuli.

Meri on kaikille yhtä
ja kotiin sama matka,
tietä neuvovat tähdet
ja kaksi kuumaa kuuta.

Kertomus pohjattomasta onnesta ja yksinäisyydestä

Tuomi on luultavasti vakuuttavin todiste Luojan olemassaolosta. On vaivatonta polkaista tyhjästä Jumalan Karitsa, mutta Johannes Kastajan liittäminen osaksi tarinaa vaatii jo ihmeellisiä kykyjä. Tässä teille Bach, hyvät ihmiset, mutta olkoon menneeksi, saatte vielä Mozartinkin. Entä Jyrki Pellinen, tuo kaupunkiamme kävelevä olento, voiko häntä pitää luonnonvalinnan ja selviämistaistelun seurauksena? Tuomi valkea kukkii ehkä kymmenen päivää vuodessa. Joskus yksin, toisinaan rinta rinnan kaltaistensa seurassa. Tuomen nähdessään, kukassa, voisi pillahtaa itkuun. Jotain samaa kauneutta kokee, kun katsoo kumppaninsa sisälle. Mutta sekään ei Luojalle riittänyt. Lintujen oma kirsikka, sen piti levittämän ympärilleen tuoksua, jota enkelit kuuluvat sipaisevan taipeisiinsa lähtiessään käymään Maassa. Jaa miksikö Maassa? Sanovat, kun täällä on niin kaunis tähtitaivas.

Tämän virkkeen tuottamiseksi tarvitaan 152 kirjainta, kolme numeroa ja yksitoista muuta merkkiä, joista osa – esimerkiksi kaksi q-kirjainta – on lukijalle näkymättömiä.

Tämä teksti ei katoa mihinkään.

Paula on naisen nimi.

Ihme on olla elämässä
käkönen mandelpuulla
luut korvassa visertäellen.

Mitä ehkä on ilmestynyt.

Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut
pauhata paperin päällä
ja kasvaa niin kuin kukkainen
paeta niin kuin varjo joka ei pysy

Preview, 1974, litograph on silk

Robert Rauschenberg
1925-2008

Robert Rauschenberg vieraili Suomessa 1988, kun Galerie Forsblom esitteli Leo Castellin tallin taiteilijoita siihen aikaan Bulevardilla sijainneessa salongissaan. Avajaisissa värikäs taiteilija oli pukeutunut kokonaan mustavalkoiseen: ruudullinen pikkutakki, raidalliset suorat housut, pilkullinen kauluspaita ja pallokuvioinen solmio. Kun huomautin asun tyylikkyydestä, Rauschenberg sanoi: "You should see my shoes." Ja kas, syntyjään teksasilaisella pop-artistilla oli jalassaan mustavalkoiset, käärmeennahasta valmistetut cowboybootsit. Samoihin aikoihin kävin Moskovassa, tarkoituksena tehdä juttua Malevitshin kuuluisasta "Mustasta neliöstä", joka oli kaivettu esiin glasnostin hengessä. Kuinka ollakaan, samaan aikaan kaupungissa vieraili myös Rauschenbergin näyttely, jonka keskeisiä teoksia oli maalaus nimeltä "Valkoinen neliö". Juttu julkaistiin Iltalehdessä, and I'm not kidding. Pääkuvituksena käytin kahta neliötä, toinen musta ja toinen valkoinen.

Onnea Akille ja Catharinalle Tanssivan karhun johdosta! (Kuvassa Tarleena Sammalkorpi jututtaa Akia palkinnonjakotilaisuudessa.)

Kevät ja kaikki vaahterat vaiheessa,
asia meidän suloinensa pihalla.

Tuossa tuo tuohon kuuluu,
käsi laskee neljä jalkaa tässä.

Menneet hidastettuna,
eikä itse tarvitse tehdä mitään.

Olen vähentänyt tästä melkein kaiken yksin.

Ihan kaikkea en saa vähennettyä tästäkään.

Yksin tähän jää aina jäljelle jotain jostain.

Yksin minä en enää tiedä mitä se yksin on.

Järjen veit,
lintukirsikka.

Olit niin ja näin
pyöreitä unia.
Kävelit silmissä
kätteni alle.

Olit niin tai näin
iho ei unohda.
Muisti jo kaipaa
mitä ei vielä.

Näyt näkymättä, tunnit
minuuttien raoissa.

Joskus isokin on kaunista.

Kahdet luut.

Laita käsi.
Se on silmä.

Puin

riisuin

kuin

itseni

kuin

vaatteitta

Nämä luut,
nuo naurut.

Vaahtera kukkii asiat selväksi.

"Kaikki kauniit radiot ovat vain teitä varten."

Kustantajani dbqp on näköjään huolehtinut teokseni list'n / h'ear markkinoinnista saattamalla sen myös Ron Sillimanin käsiin.

Jakaa suorat murheensa
lintuja laulattamalla,
varhaisia töitä kuolemasta,
jos on toukokuu ja aikaa.

Kukka meneillään.


Yö, mielelläni.