perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Ulkona riehuvaa lumipyryä katsellessani tajuan yhtäkkiä kuinka mielettömästi rakkautta voi kaivata. Yhtä aikaa sakeaa ja kaiken peittävää, kuohkeaa ja kevyttä kuin ilma. Saa pään pyörälle ja vie mennessään, eikä ole muita hetkiä kuin tämä. No niin, kappas vain, nyt on sekin loppu. Ei kun Neljättä seinää päin.

Nuorison renkutuksia

Eilen tuli luvattua, että kirjoitan 6000-säkeisen rekilaulun – viikossa. En tiedä mikä minuun meni, varmaan joku näistä mielenhäiriöistä, joista runoni ylipäänsä syntyvät.

No, kotona sitten piti muistuttaa mieleen, mitä "rekilauluilla" tarkoitetaan. Nuorison renkutuksiahan nuo, mitä minä niistä tietäisin? Vanha mies, sydänsuruista ja kavalista heiloista, mitä? Alkuun pitäisi sijoittaa joku viittaus vallitseviin oloihin, ns. luonnonjohdanto:

Talvi on märkä ja päiväni musta,
ilmasto sen kuin muuttuu.


Sen jälkeen pitäisi mennä itse asiaan eli lausua jotain tyttölöistä, joita ei saa tai jotka eivät suostu edes kellonlukemaa antamaan:

Kissakin seuraa kollia uutta
ja lämmintä nuttua puuttuu.


Okei, siis jotain tuohon tapaan. Neljä painollista tavua parittomille ja kolme parillisille riveille, joiden päihin riimi tai muu välttävä sointu. Mutta että kuusituhatta säettä. Luovutan virolaisille.

Tulevaan oma särkee aine.


Tutustu hinta kiitos herkullinen.


Keväällä vanhan väärien liekki.


Asialla seksiä käynyt puheen.


Lintuihin leviää irrota pelkäämme.


Piti kiinalaisia juuri entä.

torstaina, helmikuuta 28, 2008

Asia korjattu, Vapaitten käsien arvio löytyy taas HS:n arkistosta.

Kauneuskäsityksiä

Nuoren Voiman uusimmassa numerossa esitellään vuoden 2007 runokirjoja, mukana myös Kristian Blombergin kirjoittama arvio Vapaista käsistä. Kun tekstiä (ks. alla) vertaa Jukka Koskelaisen arvioon, käy entistäkin selvemmäksi miksi moniäänisyys on hyvä ja kannatettava asia.

Mistä enää tietää mitä teitä runot kulkevat

Karri Kokko:
Vapaat kädet.
PoEsia 2007.

Kristian Blomberg

Karri Kokon Vapaitten käsien vastaanotto herätti muutaman mielenkiintoisen kysymyksen, kuten kuinka ja kuinka nopeasti runoilijaan tarttuu mielikuvia hänen aiempien kokoelmiensa sisältöjen tai tekniikoiden myötä. Parin kokeelliseksi mielletyn teoksen jälkeen runoilijan uuden kokoelman herkempiä ja klassisempia tekstejä on luettu paljolti edelleen kokeellisina, ironisina tai lyriikan konventioita kerrostavilla taidonnäytteinä. Teoksen runojen ympärille on siis oletettu erilaisia runojen olemusta muuttavia taustoja.

Edellä kuvattu paljastaa – eikä vain Kokon kohdalla – kuinka kokeellisuutta koskeva puhe valitettavan usein hahmottuu. Ikään kuin kyseessä olisi vain pyrkimys johonkin uuteen, johon nähden yksittäisille runoille jää vain demonstroiva ja taiteen rajoja edemmäs kuljettava rooli. Kokeellisuus tarjoaa kuitenkin keinoja rakentaa runon merkityksiä tai kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä oivalluksia, aivan kuten runouden perinteisemmäksi mielletyt elementit kuten kielikuvat tai kielen sointi, mistä runo "Mitä on avantgarde" mainiosti muistuttaa.

Vapaissa käsissä Kokko osoittaa mainiota silmää erilaisille epäsymmetrisille lauseille ja säkeenylityksille (”rakkauden harhoja / parantava voima”). Viime vuosina tapahtuneen runouden proosautumisen jälkeen ne korostavat mukavasti myös runon paikallisia ja säejaon varassa syntyviä tiloja. Aivan jokaisessa runossa säemuodon ja epäsymmetristen ilmausten korostaminen ei kuitenkaan johda onnistumiseen. Esimerkiksi runossa ”Pantun” jokainen säe on suljettu pisteiden sisälle. Näin kahdesti toistuva ilmaus ei voi saada kahta erilaista mieltä esimerkiksi virkkeen aloittavana tai päättävänä osana. Vastapainoksi kokoelmassa on erittäin tyylikkäitä ja ilahduttavalla, miltei riettaan häpeämättömällä tavalla lyyrisiä runoja.

Vapaitten käsien kaapista tulee myös paheellisia metalyyrisiä tasoja ja ideoita. Niitä käsittelevissä runoissa näkyy pitempiaikainen runokeskustelun seuraaminen ja esimerkiksi oman roolin pohtiminen toisiinsa läikähtelevissä ja toisistaan juopuvien puhetapojen ristiaallokoissa. Seurauksena on pisteliäisyydessään osuvia runoja kuten ”Aristoteleella ratsastaminen”. Runot ivailevat itsensä liian heppoisesti vakiinnuttavia puhetapoja, esimerkiksi niitä, jotka edeltävät ja ohjailevat runoutta, oli kyse sitten kirjoittamisesta tai lukemisesta. vapaista käsistä hahmottuvassa runouskäsityksessä runo edeltää kokoelmaa, jopa runoutta itseään. Ja tämän aseman vuoksi sille tulee sallia kaikki, kokeellisuutta ja kauneutta myöten. Kokon tässä kokoelmassa painottuu kauneus, onnistuneesti.

Nuori Voima 1/2008

Asennusapua senioreille

Runot tuleen,
sydän harakoille.


PS. Kukahan on yön aikana käynyt editoimassa kaksirivistäni? Olisin voinut vaikka vannoa, että kirjoitin runot tuuleen, en liekkien vietäväksi. Sen sijaan harakoiden tilalle mietin myös korppeja, mutta korpit eivät naura. Olisikohan tämän seniorin harkittava myös lasien vaihtoa?

Nuoren Voiman Liiton talvipäivää vietettiin Korjaamolla. Saaarikoskesta puhuttiin ja juhlittiin vuoden debytantteja, joita oli kaikkiaan neljä: Kaisa Ijäs, Sirpa Kyyrönen, Salla Pakkala ja Anna Elina Turunen. Onnea kaikille!

keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Kaipasi tarjottu vuoden sieltä.


Pitkän kolmas muuttunut ehkä.


Velkaa mitään tytön jatkuu.


Räpäytä keitosta vihellys rakastunut.


Yhteys sanoisin jätät hauskaa.


Mausta suihkuaa takaisin alle.


Kuva on puolentoista viikon takaa Tampereelta, jonka Työväen Teatterissa oltiin Poikki! Osallistuin illalla muiden joukossa runokaraokeen, jossa lausuin Peter Mickwitziä Jyrki Kiiskisen suomentamana. Esitys ei varmastikaan ollut unohtumaton eikä taatusti niin vaikuttavan tunnelmallinen kuin J. P. Sipilän hienosta kuvasta saattaisi päätellä. Mutta sen voin sanoa, että nautin tilanteesta. Runojen kierrättämisessä on ideaa, ja suosittelen sitä muillekin. Erityisesti kaksiääninen luenta tuntuisi sisältävän jännittäviä mahdollisuuksia. Täytyypä miettiä.

tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Vastaa pakannut jo nälissäsi.


Syksyä roskat koiran taitava.


Viini eksynyt harmaa suo.


Raskasta naamaa puhelu ensin.


Nähneeni kotona halusi käy.


Kiintoisan tekoa ase kuvan.

You better talk to her 'bout it

Kävelee parfyymiin naisensa pimeässä,
eikä sinulla ole muita vaatteita kuin silmäsi.

maanantaina, helmikuuta 25, 2008

Nyt luennassa Aki Salmelan Tyhjyyden ympärillä.

Muista kyntensä taas kuolleen.


Jäljilläsi palaa osoitteen viitsi.


Kohtaan samoin liian kotiisi.


Arvostus peilistä kannen heti.


Aitaan portaissa kuuman läpi.


Hyppy sini pellin katsottu.

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Valoon väkisin seitsemäs vain.


Piirretyssä matto vastaa lähellä.


Mitä pitsiä niskaan kostuu.


Kahdeksan aatelia lännen liikaa.


Ketterä koskaan soolo vaikuttaa.


Liikaa vinkki sisältää vakavasti.

Avaa seinä

No niin, Neljännen seinän ensimmäinen luenta on valmis. Juhana Vähäsen kolmannen kirjan Avaa tule lukeminen ja siitä kirjoittaminen vei seitsemän päivää. Paljon tuli sanottua, mutta vielä enemmän jäi taatusti sanomatta. En kuitenkaan pyri blogissani lopulliseen sanaan, tarkoitukseni on ainoastaan heittäytyä lukemaan tekstiä ja kirjaamaan ajatukseni siitä. Katsoa, millaisia mielikuvia ja merkintöjä marginaaleihin tarttuu. Huomenna on vuorossa uusi teos; en vielä tiedä mikä se on, mutta joku viime aikoina julkaistu kumminkin. Tällä menolla ehdin käsitellä vuodessa viitisenkymmentä nimikettä. Olkoon se jonkinlainen tavoite.