Happee ja walkeeta

Mukava lukea Kristianin ja Harryn versioita Saroyanin minimalistisista runoista. Harmittaa vaan, etten löydä mistään omaa kappalettani alkutekstistä, jotta pääsisin vertailemaan.

No, tarkastellaan nyt kuitenkin yhtä käännösratkaisua. Saroyanin kuuluisin yhdensananruno lighght on suomennettu muotoon vvaloa. Se on ihan kelpo valinta, kun ottaa huomioon, ettei suomen kielessä ole mahdollista toteuttaa alkutekstin ideaa.

Olen varma, että tekijät ovat miettineet lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja. Haluamatta millään tavoin vähätellä nyt julkaistua versiota, tarjoan tässä yhden oman "käännöksen".

walkeus

Sana on tietysti peräisin vanhasta raamatunkäännöksestä. Saroyanin runon suomennoksena se ei tietenkään ole yhtään Blombergin-Salmenniemen ratkaisua parempi. W-kirjaimen läsnäolo tosin tekee siitä samalla tavalla "oudon" kuin alkutekstin kaksois-gh ja pakottaa lukijan ainakin hetkeksi pohtimaan sanan lausuntavaihtoehtoja. Toinenkin peruste voisi olla, se että Genesiksen alussa sana "walkeus" toistetaan useamman kerran. Voisi kuvitella, että myös lukija toistaa sen mielessään ikään kuin vanhasta muistista, riippumatta siitä mitä silmien edessä lukee: "JA Jumala sanoi: tulcon walkeus/ ja walkeus tuli." (Sanan "tuli" homonymia tulee ikään kuin kaupan päälle, mutta saattaa olla jo turhan kaukaa haettua.)

No joo, mutta palaan asiaan, kunhan jossain vaiheessa löydän oman englanninkielisen saroyanini.

happee

Aram Saroyanin minimalistiset runot ovat ilmestyneet ntamolta Kristian Blombergin ja Harry Salmenniemen suomennoksina.

Exquisite corpse

blindfolded radar sings
start using an hourglass
wide plank ceiling
disturbances of meaning
circled square meter clot
because they are visual colors
orbiting a neutron star
then it crashed

by Kristian Blomberg, Mikael, Brygger, Christian Bök, Geof Huth, Nancy Fry Huth, Karri Kokko, Marko Niemi & Henriikka Tavi

Keep on smokin'

Uusi Tuli&Savu 1/09 tuli luettua kannesta kanteen. Etenkin Kristian Blombergin ja Juri Joensuun juttu kirjaSin oli antoisaa tekstiä (samoin kuin jälkimmäisen haastattelu koskien proseduraalista kirjoittamista). Ja olihan siellä myös Jonimatti Joutsijärven arvio Avokyyhkystä.

L #1

s
i
g
n  a  t  u  r  e



Kiitokset Kristianille inspiraatiosta. >>

I just love it

Tiedän, joku itkee
ukkojen dieettiä:

kone teki, jäi edut.

Ensimmäinen ja luultavasti viimeinen järkevä sana tekijänoikeudesta.

RUNOUSnOPPIA!

2plus2plus2

Uusin Tuli&Savu sisältää mielenkiintoisen artikkelin, jossa Kristian Blomberg ja Juri Joensuu avaavat digirunoutta J.P Sipilän, Marko Niemen ja Cia Rinteen tuotannon kautta. Kyseessä on tärkeä ele ja esimerkki siitä, että akateeminen kritiikki voi kohdistaa välineensä myös ajassa juuri nyt liikkuviin ilmiöihin. Ja tuleehan jutussa ohimennen mainittua tämäkin (jonka esiin nostosta niin ikään Käymälälle kaunis kiitos).

Tuomas Anhava (tuottaja)

Sapfo (lyyra)
Paul Verlaine ("les sanglots longs des violons")
Dylan Thomas (viskibasso)
Gerard Manley Hopkins (sprung-rytmiikka)
Kari Aronpuro (samplet)

by Kristian Blomberg

Kauneuskäsityksiä

Nuoren Voiman uusimmassa numerossa esitellään vuoden 2007 runokirjoja, mukana myös Kristian Blombergin kirjoittama arvio Vapaista käsistä. Kun tekstiä (ks. alla) vertaa Jukka Koskelaisen arvioon, käy entistäkin selvemmäksi miksi moniäänisyys on hyvä ja kannatettava asia.

Mistä enää tietää mitä teitä runot kulkevat

Karri Kokko:
Vapaat kädet.
PoEsia 2007.

Kristian Blomberg

Karri Kokon Vapaitten käsien vastaanotto herätti muutaman mielenkiintoisen kysymyksen, kuten kuinka ja kuinka nopeasti runoilijaan tarttuu mielikuvia hänen aiempien kokoelmiensa sisältöjen tai tekniikoiden myötä. Parin kokeelliseksi mielletyn teoksen jälkeen runoilijan uuden kokoelman herkempiä ja klassisempia tekstejä on luettu paljolti edelleen kokeellisina, ironisina tai lyriikan konventioita kerrostavilla taidonnäytteinä. Teoksen runojen ympärille on siis oletettu erilaisia runojen olemusta muuttavia taustoja.

Edellä kuvattu paljastaa – eikä vain Kokon kohdalla – kuinka kokeellisuutta koskeva puhe valitettavan usein hahmottuu. Ikään kuin kyseessä olisi vain pyrkimys johonkin uuteen, johon nähden yksittäisille runoille jää vain demonstroiva ja taiteen rajoja edemmäs kuljettava rooli. Kokeellisuus tarjoaa kuitenkin keinoja rakentaa runon merkityksiä tai kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä oivalluksia, aivan kuten runouden perinteisemmäksi mielletyt elementit kuten kielikuvat tai kielen sointi, mistä runo "Mitä on avantgarde" mainiosti muistuttaa.

Vapaissa käsissä Kokko osoittaa mainiota silmää erilaisille epäsymmetrisille lauseille ja säkeenylityksille (”rakkauden harhoja / parantava voima”). Viime vuosina tapahtuneen runouden proosautumisen jälkeen ne korostavat mukavasti myös runon paikallisia ja säejaon varassa syntyviä tiloja. Aivan jokaisessa runossa säemuodon ja epäsymmetristen ilmausten korostaminen ei kuitenkaan johda onnistumiseen. Esimerkiksi runossa ”Pantun” jokainen säe on suljettu pisteiden sisälle. Näin kahdesti toistuva ilmaus ei voi saada kahta erilaista mieltä esimerkiksi virkkeen aloittavana tai päättävänä osana. Vastapainoksi kokoelmassa on erittäin tyylikkäitä ja ilahduttavalla, miltei riettaan häpeämättömällä tavalla lyyrisiä runoja.

Vapaitten käsien kaapista tulee myös paheellisia metalyyrisiä tasoja ja ideoita. Niitä käsittelevissä runoissa näkyy pitempiaikainen runokeskustelun seuraaminen ja esimerkiksi oman roolin pohtiminen toisiinsa läikähtelevissä ja toisistaan juopuvien puhetapojen ristiaallokoissa. Seurauksena on pisteliäisyydessään osuvia runoja kuten ”Aristoteleella ratsastaminen”. Runot ivailevat itsensä liian heppoisesti vakiinnuttavia puhetapoja, esimerkiksi niitä, jotka edeltävät ja ohjailevat runoutta, oli kyse sitten kirjoittamisesta tai lukemisesta. vapaista käsistä hahmottuvassa runouskäsityksessä runo edeltää kokoelmaa, jopa runoutta itseään. Ja tämän aseman vuoksi sille tulee sallia kaikki, kokeellisuutta ja kauneutta myöten. Kokon tässä kokoelmassa painottuu kauneus, onnistuneesti.

Nuori Voima 1/2008