perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Väliin huulilla. Aina suussa. Marjasi on tuleva lähteäkseen, taas on tilaa tehdä uutta. Me linnut pidämme sinua silmällä. Variksilla oli asiaa kyyhkyjen luo Venetsiaan.

Yllä ei päästä hiiskahdustakaan. Laittaa aamua ja iskee tulta, viiltää multaa ja alla värin tietää fysiikka ja haittaa näköä. Kyllä se kauniisti, ja iskee tulta, viiltää multaa ja minä, kuumissamme, kuukaan ei pilkku, suru ei tunne äärtä.

Antaa jopa itselleni armoa, uskallanko suostua. Tuuraa naista ja kääntää lehden. Yksin tähän jää aina jäljelle jotain vitun ainetta tai päivä yössä, kohta olen yhtä ja antaa luvan, kokee varjon ja iskee tulta, viiltää multaa ja metsän pienin kukka, valo joka ainoan mustikkani, ja ottaa opiksi, ei kirjaimin vaan kynällä.

Ei kommentteja: