Sanoiko hän, minä täällä, monta kertaa jättämättä viestiä,
tärkeää asiaa, nurkan takaa, mitä huomaat, ei vaatteita.

Kevät toi helpotusta, omasta päästään, niinhän me sovimme,
luulivat saavansa, että hänellä on tausta, pahoillaan siitä.

Kuka toimi mallina, uhkasi pukeutua, hänet löydettiin,
viestejä ei ollut, valo ei palanut, nyt en koskaan unohda.

Ristiriidassa tietojen kanssa, neljä päivää, kenen toimesta,
odotin ehdotuksia, miksi hän valehtelisi, miellyttävä tapa.

Hän siis halusi mennä, lähti illalla, ei kovin hupaisaa,
tarpeeksi kauas, mikä niin, minä huomasin, harmaat pilvet.

Löytäjä saa pitää, täällä tapahtui jotain, kolme kuukautta,
näin kirjan pöydälläsi, kumpi aloittaa, ei käynyt mielessäni.

Ei se sitä ole, enemmän vastuuta, tuota odotinkin, hetkessä,
vastaus on kyllä, vieras mies soittaa, he tulevat aina.

Näytät ihanalta tänään, lähinnä hermoraunio, käy sisään,
siellä on kaunis ilta, minut neuvottiin tänne, sanoinko sen jo?

Pudistaa päätään ja kieltää säälin, kun katsoo ihmistä
ja suo anteeksi, jos etsii iloa tai saattaa itsensä häpeään.

Mielii ylpeillä, luuttuaa lattian ja sietää töykeyttä,
menee vuoteeseen tai karkaa kotoa ja tarjoaa kätensä.

Katselee kärsimystä, vääntelee käsiään ja on vaiti,
näyttää voimansa, polkee jalkaa ja nauttii lämmöstä.

Makaa humalassa tai peittää päänsä ja ryhtyy työhön,
suutelee jalkoja, mutta täyttää lasinsa ja hankkii rahaa.

Heittäytyy korskeaksi, puhkeaa kyyneliin ja avaa portin,
kutsuu kahville, kun käskee odottaa ja hillitsee itsensä.

Purskahtaa nauruun, kaipaa surua tai vajoaa mietteisiin,
saattaa päätökseen ja repii hiuksiaan, kun tekee kipeää.

Keventää sydäntä, koettaa parhaansa ja osoittaa huomiota,
levittää kätensä, jos ryömii perässä ja on puilla paljailla.

Palauttaa järjestyksen, tottuu kaikkeen ja puhuu pötyä,
tekee ruokaa, mutta on nälissään ja alkaa lörpötellä.

"Hm... niin... kaikki on ihmisen ulottuvilla mutta kaiken hän päästää ohitseen pelkän pelkuruuden vuoksi... sehän on selviö... Mitähän ihmiset pelkäävät kaikkein eniten? Uutta askelta, omaa uutta sanaa he pelkäävät kaikkein eniten..."

Feodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Suom. Olli Kuukasjärvi. Otava 2008.

Ottaa uusiksi tai tulee sisään, mutta on avuksi,
on oikeassa, kiittää lahjasta ja välittää tiedon.

Ajaa pihalle, jos tuoksuu hyvältä tai ei ala tajuta,
myy helmiä, kun tulee ovesta ja näyttää paikkoja.

Pyytää anteeksi ja ottaa kopion, on herkullista,
palaa kotiin, vaikka kertoo epäilynsä ja on hieno lisä.

Ajattelee selkeästi, puhuu hiljaa ja hoitaa asiansa,
jos kurkkua kuivaa, suuttuu helposti tai on oksat pois.

Syö jäätelöä, kunnes kaipaa apua tai pitää salaisuuden,
suostuu kaikkeen, ei pidä ääntä, ellei tunne yrttejä.

Ei luovuta ikinä, jos joku katoaa tai nostaa rahansa,
pitää mennä, on väärillä jäljillä, mutta vaihtaa tyyliä.

Vie aikaa ja korjaa virheet, vaikka katoaa näkyvistä,
näkee kaiken, viihtyy työssään ja saa nukuttua.

Tarttuu kiinni, että näkisi eteensä, tutkii itseään,
vaihtaa lakeja, nauttii kesästä ja nauraa viimeksi.

Antaa musiikin ja menettää muistin,
neuvoo hiuksia ja katsoo eteen.

Kaataa sielun ja kuulee ääniä,
muuttaa paperin ja hankkii luvan.

Nostaa linnun ja kääntää kelkan,
neuloo rummun ja laskee yhteen.

Auttaa sokeria ja vaihtaa tyyliä,
luulee tempon ja kuittaa laskun.

Visertää uskon ja taitaa tempun,
puhaltaa sateen ja ottaa hatkat.

Harjaa sivun ja riisuu vaatteet,
huutaa aidan ja tuntee tuskan.

Huomaa rannan ja lähtee merille,
voittaa omenan ja astuu naulaan.

Oppii valon ja kiertää maailman,
muuttaa leivän ja osuu harhaan.

Juhannusyössä

Piirtää lippua ja kääntää tuulen,
kasvattaa kuuta ja saa paikan.

Matkii keltaista ja polttaa näpit,
kertoo pallon ja haittaa näköä.

Laittaa aamua ja iskee tulta,
viiltää multaa ja ottaa opiksi.

Tuuraa naista ja eksyy tieltä,
tuntee laivan ja kantaa huolta.

Miettii liitua ja vetää välistä,
etsii ihoa ja löytää lääkkeen.

Kävelee yhtä ja toistaa virheen,
avaa kengän ja menee metsään.

Lukee kuuta ja antaa luvan,
kokee varjon ja kääntää lehden.

Antaa syksyn ja tekee lopun,
sytyttää luut ja imee tyhjiin.

{pel(k)o(n) [häpeä(n kipsi)] muot(t)i(ssa)}

Isossa vaahterassa on arviolta tuhansia lehtiä. Kun ei tuule, yksikään lehti ei liiku. Osoittaa melkoista tyyneyttä.

paikalla{[(aan)olo(n)] [tila(t)]}

Puhutaan runoudesta

Helsingin poetiikkakonferenssi on julkistanut ohjelmansa. Se vaikuttaa jälleen kerran mielenkiintoiselta — ja kuinka ollakaan, sisältää itsellenikin pienen mutta miellyttävän yllätyksen.

Lauantai 16.8, Ateneum-sali
Klo 11-17

Aamupäivä klo 11-13

Lukeminen kirjoittamisena, kirjoittaminen lukemisena. Runoilija Kristiina Wallin.
Luentaperformanssi. Marina Ciglar ja Kristiina Wallin.
Runouden lukemisesta nyt. Tutkija, runoilija Vesa Haapala.
Mielen, tilan ja tekstin kohtaamisharjoituksia. Hannimari Heino ja Heikki Mäntymaa.

Klo 13-14 Lounastauko

Iltapäivä klo 14-17

Runouden arvottamisesta - kriitikon näkökulma. Daniela Floman.
Luentaperformanssi. Marko Niemi ja Kristian Blomberg.
Avokyyhkylle - eine Durchleucht-Lesung. Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen.

Kahvitauko

klo 15.30-16.45

“Kaksoisteema” (Eeva-Liisa Manner). Helena Sinervo ja Sinikka Vuola.
Arsen Mirzajev (Pietari): Puhuuko teksti? Tulkki: Jukka Mallinen.
Runokukko: Jos leivon ääni ois kaunis mulla. Jouni Tossavainen ja Olavi Rytkönen.
Luentaperformanssi. Rita Dahl ja Jyrki Pellinen.

Lauantai-ilta, Lasipalatsin Bio Rex
Klo 21-23

Tähtiä yössä - pitkän päivän jälkeen runo syttyy ja tuikkii Bio Rexin iltaklubilla. Esiintymässä Teemu Manninen, Duo Mirhami, Jukka Laajarinne, Katariina Vuorinen, Tuomo Heikkinen, Leevi Lehto, Risto Oikarinen ja Verneri Pohjola. Illan juontaa runoilija Tommi Parkko. Vapaa pääsy.

Sunnuntai 17.8, Ateneum-sali
Klo 12-17

Klo 12 Ranskalaisia pastilleja. Ranskalaisen kirjallisuuden merkitys Suomessa. Keskustelemassa Antti Nylén ja Helena Sinervo. Haastattelijana Päivi Kosonen.

Klo 13 Ääni aamulla kello kolme. Charles Simicin runojen suomentamisesta. Timo Hännikäistä haastattelee Leevi Lehto.

Klo 13.30 Tauko

Klo 14 Paneelikeskustelu. Olemmeko keskellä kirjallisuuden odotushorisontin muutosta, vai onko oletus murroskohdassa olemisesta jotain, mikä toistuu vuosikymmenestä toiseen? Ovatko runon lukemisen, arvottamisen, kustantamisen, tutkimisen ja kirjoittamisen ehdot muuttuneet ja jos, niin miksi ja miten? Entäpä kirjallisen kentän toimijoiden roolit ja suhteet? Runouden tästä päivästä keskustelemassa monipuolinen joukko alan toimijoita: Kuisma Korhonen, Claes Andersson, Hannu Launonen, Miia Toivio, Tytti Heikkinen, Antti Kasper ja Daniela Floman. Keskustelua ohjastaa Leevi Lehto.

Klo 15.30 Runot auki - suomalaisrunoilijoiden teksteihin sävellettyjä teoksia. Korvat auki -yhdistys järjestää.

Helsingin Poetiikkakonferenssi on osa Helsingin Juhlaviikkojen Runokuuta. Sen järjestäjät ja yhteistyökumppanit sekä Runokuun koko ohjelma löytyvät Nuoren Voiman Liiton sivuilta.

John Zorn
Juhana Vähänen
Samuel Beckett

Warhol & Wittgenstein

Otto Mannninen
Kirsi Kunnas
Christian Bök
P. Mustapää
Ulf Karl Olov Nilsson

Lakkaan
käyttämästä sanoja
_______ ja ____________________.

Lähtökuopat, yötä
paljon, vähän unta.