Anna minuutti ja kukka puhuu,
kaikki värisi muistin pimeässä.

Lämpösi ja vaniljasi nenällä ilahduta,
ilomielin tanssi mantelisin nimesi.
Kukikkaimmat omenasi kerran kerroin,
enkä odota yhtä ainoaa yötä.

Unelmoitua

Omia tekemisiään on vaikea arvioida, mutta sen voin sanoa, että nautin kovasti esiintyessäni tänään Helsingin Narinkkatorilla ja lukiessani pari pätkää uudesta kirjastani Mitä ehkä. Etukäteen hiukan jännitti, kuinka tämäntyyppisen tekstin lukeminen onnistuisi, mutta olin tulokseen tyytyväinen. On mahdollista ilmaista jotain pelkällä äänellä ja rytmillä silloinkin kun syntaksin ja ajatuksellisen koherenssin vaatimuksista on luovuttu. Vähän sama kuin painottaisi maalausta ja maalin itsensä ominaisuuksia ilman että kuvalla olisi varsinaista (kuvattavaa) aihetta.

Samassa yhteydessä haastattelin myös Jyrki Kiiskistä, jota en henkilökohtaisesti tunne sen kummemmin, mutta joka osoittautui hyvin miellyttäväksi ja syvämietteiseksi. Samalla saimme kannetuksi kortemme kekoon yhteisen asian eli unelmien kirjaston puolesta.

Ennen tilaisuuden alkua keskustelin hetken nuoren taiteilijan, Pentti Aitan kanssa. Pentti on viettänyt koko viikon samaisella torilla suorittaen performanssia, jolle hän on antanut nimen Taiteilija tekee työtä. Se mistä kiinnostavassa performanssissa on kyse, selviää parhaiten taiteilijan nettisivuilta ja blogista. Saa nähdä, mainitseeko Pentti kohtaamisestamme, kun uusi päivitys ilmestyy.

Unelmoidaan

Hei, huomenna kannattaa unelmoida kirjastosta Helsingin Narinkkatorilla. Tässä ohjelma:

10.30 Kirjasto aukeaa
11.00 Joel Haahtela, Jarkko Tontti haastattelee
11.30 Katja Kettu, Anni Sinnemäki haastattelee
12.00 Venäjä! Jukka Mallinen, Heidi Hautala, Ilmari Susiluoto, Anna-Maria Salmi
13.30 Jyrki Kiiskinen, Karri Kokko haastattelee
14.00 Toni Lahtinen ja Tere Vadén. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus
14.30 Runovideoita ja runoilijoita: Silja Järventausta, Lauri Otonkoski. Mikael Brygger ja Miia Toivio juontavat ja haastattelevat
16.30 Maarit Verronen, Jani Saxell haastattelee
17.00 Antti Nylén, Anne Moilanen haastattelee
18.00 Nuoren Voiman Liiton runokaraoke. Eino Santanen ja Kim Helminen juontavat. Tule lukemaan runoja karaoken tyyliin. Neuvoja ja apuja saat runoilijoilta.

Kuten näkyy, jututan puoli kahden aikaan kirjailija Jyrki Kiiskistä. Sen lisäksi sain juuri pikakomennuksen, jonka seurauksena lupauduin lukemaan uusia tekstejäni puoli kolme alkavassa osuudessa. Tulkaatte paikalle!

"Tunnen nyt, omat tunteeni, minä itse"

Eilen teen löydön divarissa, Jyrki Pellisen vähän liikkuva teos Moskova vuodelta 1971. En muista nähneeni teosta ainakaan 35 vuoteen. Myös kauppias katselee ohutta nidettä haikeanoloisena ja ihmettelee, ettei Pelliselle erityisesti ja tällaiselle runoudelle yleensä riitä kysyntää.

Seuraavana aamuna, kuinka ollakaan, Pellinen soittaa ja pyytää käymään. Katselemme uusia duuneja, runoja, proosaa, piirroksia. Yhdessä on Piukat paikat. Televisiossa puhuu melkein hampaaton Simo Salminen kiinalaiseen silkkiin pukeutuneena. Ikkunasta avautuu näkymä puutarhaan. Yhtäkkiä lyö kovan sadekuuron.

Samassa varhaisen iltapäivän hetki on ohi. Pellinen, "oman sydämensä rakastaja", sanoo näkemiin. Ilma on raikasta kuin ensimmäisen päivän aamuna ja täynnä syreenin tuoksua.

Mielivallankäyttöä

Janna Kantolan arvio Jonimatti Joutsijärven esikoisteoksesta oli jälleen yksi esimerkki Helsingin Sanomain tavasta aliarvioida lukijoittensa älykkyyttä. Hämmästyttää vain se innokkuus, jolla myös avantgarden ymmärtäjinä meritoituneet akateemiset kriitikot ovat lähteneet mukaan lehden tyhmentämisprojektiin: En saa jugurttipurkin kantta auki, siispä pahaa jugurttia, mutta kirjoitan silti siitä kannesta, koska se on kuluttajanvalistusta, koska kaikki tietävät miltä jugurtti maistuu. Joutsijärven "rinnakkaisteksteiksi" Kantola vetää hatusta Baudelairen ja futuristimme Paavolaisen & Waltarin. WTF. Muistuu mieleen Jukka Koskelaisen Vapaista käsistä kirjoittama kritiikki, jossa ainut ulkopuolinen viittaus oli Susan Sontagiin. (Siis, ihan oikeasti, kuinka monta sataa nimeä pitäisi käydä läpi ennen kuin Sontag tulisi mieleen KK:n kohdalla?) Mielivallan käyttö on vallankäyttöä pahimmasta päästä.

M'ark's d'one i't a'gain.

Sanat pettyvät muistissa
vain.

Naisen huoneessa tuuli,
valolta jäi näkemättä.

In the end, we’re all the Grateful Dead

Musiikkiteollisuudessa on vihdoin tunnustettu se, minkä Grateful Dead teki jo vuosikymmeniä sitten, että digiaikana tuotot syntyvät "oheistuotteiden", ei itse sisällön myymisestä. Tämä tulee olemaan myös painetun sanan kohtalo, ja nyt pitää vain keksiä, mikä voisi olla se mistä esimerkiksi runoilijat kirjoittavat laskunsa. Runojen tulkinnasta, ääneen lukemisesta, läsnäolosta?

Sanot sydän soitti uutta,
meren viittomia.

Papereista siihen pilvet,
sitten peilistä nimi.

Muuta nainen.
Onnea majaan.

Vaikka näin

Esa Mäkijärvi on lukeneut Mitä ehkä. Ja laatinut tekstin pohjalta hienon runon:

Elämämme maja,
hetki sitten rakennettu.
Nuku maassa on luusta voimat vain,
pienempi kuolisi.
Sisällä ihminen on tunnus.
On niin alasti,
vilkkuu hulluna.

Voi sanoa, että tuossa toteutuu "epäluovan" poetiikkani ydin kauneimmillaan: "Tekijä" on luovuttanut luomisprosessin jatkojalostusvaiheen eteenpäin, uusille "tekijöille". Ollaan ikään kuin warholiaanisessa tehtaassa, jossa tuotantovastuu on kulloisellakin vuorolla. Retorinen kysymys mitä ehkä saa vastaukseksi vaikka näin.

Teos on, kuten Mäkijärvikin sanoo, liian pitkä, ainakin kerralla, lineaarisesti luettavaksi. Itse pidän sitä nimenomaan selailukirjana. Teos "lopullisena muotona" on virtaavassa tilassa, täynnä potentiaalisia löytöjä. Se pakottaa lukijan osalliseksi. Tai kuten Jasper Johns teokseen lopulta päätyneessä motossa sanoo: Sometimes I see it and then paint it. Other times I paint it and then see it.

Avain on hyvä aihe.
Kiitos on hyvä aihe.
Hymy on hyvä aihe.
Sopimus on hyvä aihe.
Sydän on hyvä aihe.
Hiukset on hyvä aihe.
Työ on hyvä aihe.
Äiti on hyvä aihe.
Leipä on hyvä aihe.
Pyykki on hyvä aihe.
Tuli on hyvä aihe.
Maito on hyvä aihe.
Elämä on hyvä aihe.
Pöly on hyvä aihe.
Aurinko on hyvä aihe.
Lento on hyvä aihe.
Hyppy on hyvä aihe.
Nukke on hyvä aihe.
Omena on hyvä aihe.
Mies on hyvä aihe.
Kysymys on hyvä aihe.
Hetki on hyvä aihe.
Keskus on hyvä aihe.
Hengitys on hyvä aihe.
Toiminta on hyvä aihe.
Ajatus on hyvä aihe.
Pieni on hyvä aihe.
Lukko on hyvä aihe.
Apu on hyvä aihe.
Tunti on hyvä aihe.
Vuosi on hyvä aihe.

Poetry of Finland

Suomi runous on rikas, elävä, ja monimutkainen. Suomi on pitkä runollinen historian dating back to the päivän suuri epic runoilijoita ja runesingers Kalevalan. Suomalaiset ovat musikaalin ja poetical ihmisiä, ja kulttuuri on edelleen edistää runollinen ilmaus. Keskimääräinen Finn epäilemättä eivät ymmärtäneet sitä, mutta hän voisi todennäköisimmin recite katkelman, Kalevala, muutamia runoja, ja sanoitukset lukemattomia suomalaisista kansanlauluista.

Suomalaiset ovat ihmisiä, jotka ovat intohimoisia noin säilyttää niiden kulttuuria ja perinteitä, ja se on tässä hengessä, että tämä sivusto on luotu. Tämä keräys on vielä, mutta murto-Suomi laajalla elin runoutta, sitä ei pitäisi katsoa edustavan valinta-vain pieni näyte siitä, mitä suomi runous on varastossa, mukaan omat henkilökohtaiset makuun. Mukana ovat myös laulun sanoitus, koska alkuperäinen suomi poetical impulssi oli, että laulettu sana, en näe mitään syytä, miksi emme voisi sisältyä lyriikat kuten runoutta.

Translating suomi runoutta osaksi Englanti on turhauttavaa tehtävä kaikki jotka on kokeillut sitä. Suomen kieli on täynnä vivahde - jokainen sana mukanaan se liittyviä, ei vain arvo tuomion, mutta sen luontainen ympäristö. On olemassa lukuisia sanat ja kuvaileviin sanoihin, joilla ei ole vastaavia Englanti, tai tapauksissa, joissa Englanti counterpart on "ohuemmiksi," vailla merkitystä, kun taas alkuperäisen sanan mukanaan se erityinen yhteydessä tunteita, aika, sijainti, tai laatua. Suuri osa maulla ja rytmin kieli on perforce menetetty.

Se sanoi, Toivon, että käännöksiä ainakin jonkin verran poistaa huntua, ja ne tarjoavat vilkaisu, beauties, suomi runoutta.

by Anniina Jokinen