torstaina, kesäkuuta 12, 2008

"Tunnen nyt, omat tunteeni, minä itse"

Eilen teen löydön divarissa, Jyrki Pellisen vähän liikkuva teos Moskova vuodelta 1971. En muista nähneeni teosta ainakaan 35 vuoteen. Myös kauppias katselee ohutta nidettä haikeanoloisena ja ihmettelee, ettei Pelliselle erityisesti ja tällaiselle runoudelle yleensä riitä kysyntää.

Seuraavana aamuna, kuinka ollakaan, Pellinen soittaa ja pyytää käymään. Katselemme uusia duuneja, runoja, proosaa, piirroksia. Yhdessä on Piukat paikat. Televisiossa puhuu melkein hampaaton Simo Salminen kiinalaiseen silkkiin pukeutuneena. Ikkunasta avautuu näkymä puutarhaan. Yhtäkkiä lyö kovan sadekuuron.

Samassa varhaisen iltapäivän hetki on ohi. Pellinen, "oman sydämensä rakastaja", sanoo näkemiin. Ilma on raikasta kuin ensimmäisen päivän aamuna ja täynnä syreenin tuoksua.

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008

Mielivallankäyttöä

Janna Kantolan arvio Jonimatti Joutsijärven esikoisteoksesta oli jälleen yksi esimerkki Helsingin Sanomain tavasta aliarvioida lukijoittensa älykkyyttä. Hämmästyttää vain se innokkuus, jolla myös avantgarden ymmärtäjinä meritoituneet akateemiset kriitikot ovat lähteneet mukaan lehden tyhmentämisprojektiin: En saa jugurttipurkin kantta auki, siispä pahaa jugurttia, mutta kirjoitan silti siitä kannesta, koska se on kuluttajanvalistusta, koska kaikki tietävät miltä jugurtti maistuu. Joutsijärven "rinnakkaisteksteiksi" Kantola vetää hatusta Baudelairen ja futuristimme Paavolaisen & Waltarin. WTF. Muistuu mieleen Jukka Koskelaisen Vapaista käsistä kirjoittama kritiikki, jossa ainut ulkopuolinen viittaus oli Susan Sontagiin. (Siis, ihan oikeasti, kuinka monta sataa nimeä pitäisi käydä läpi ennen kuin Sontag tulisi mieleen KK:n kohdalla?) Mielivallan käyttö on vallankäyttöä pahimmasta päästä.

M'ark's d'one i't a'gain.

Sanat pettyvät muistissa
vain.

maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Naisen huoneessa tuuli,
valolta jäi näkemättä.

In the end, we’re all the Grateful Dead

Musiikkiteollisuudessa on vihdoin tunnustettu se, minkä Grateful Dead teki jo vuosikymmeniä sitten, että digiaikana tuotot syntyvät "oheistuotteiden", ei itse sisällön myymisestä. Tämä tulee olemaan myös painetun sanan kohtalo, ja nyt pitää vain keksiä, mikä voisi olla se mistä esimerkiksi runoilijat kirjoittavat laskunsa. Runojen tulkinnasta, ääneen lukemisesta, läsnäolosta?

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Sanot sydän soitti uutta,
meren viittomia.

Papereista siihen pilvet,
sitten peilistä nimi.

torstaina, kesäkuuta 05, 2008

Muuta nainen.
Onnea majaan.

Vaikka näin

Esa Mäkijärvi on lukeneut Mitä ehkä. Ja laatinut tekstin pohjalta hienon runon:

Elämämme maja,
hetki sitten rakennettu.
Nuku maassa on luusta voimat vain,
pienempi kuolisi.
Sisällä ihminen on tunnus.
On niin alasti,
vilkkuu hulluna.

Voi sanoa, että tuossa toteutuu "epäluovan" poetiikkani ydin kauneimmillaan: "Tekijä" on luovuttanut luomisprosessin jatkojalostusvaiheen eteenpäin, uusille "tekijöille". Ollaan ikään kuin warholiaanisessa tehtaassa, jossa tuotantovastuu on kulloisellakin vuorolla. Retorinen kysymys mitä ehkä saa vastaukseksi vaikka näin.

Teos on, kuten Mäkijärvikin sanoo, liian pitkä, ainakin kerralla, lineaarisesti luettavaksi. Itse pidän sitä nimenomaan selailukirjana. Teos "lopullisena muotona" on virtaavassa tilassa, täynnä potentiaalisia löytöjä. Se pakottaa lukijan osalliseksi. Tai kuten Jasper Johns teokseen lopulta päätyneessä motossa sanoo: Sometimes I see it and then paint it. Other times I paint it and then see it.

Avain on hyvä aihe.
Kiitos on hyvä aihe.
Hymy on hyvä aihe.
Sopimus on hyvä aihe.
Sydän on hyvä aihe.
Hiukset on hyvä aihe.
Työ on hyvä aihe.
Äiti on hyvä aihe.
Leipä on hyvä aihe.
Pyykki on hyvä aihe.
Tuli on hyvä aihe.
Maito on hyvä aihe.
Elämä on hyvä aihe.
Pöly on hyvä aihe.
Aurinko on hyvä aihe.
Lento on hyvä aihe.
Hyppy on hyvä aihe.
Nukke on hyvä aihe.
Omena on hyvä aihe.
Mies on hyvä aihe.
Kysymys on hyvä aihe.
Hetki on hyvä aihe.
Keskus on hyvä aihe.
Hengitys on hyvä aihe.
Toiminta on hyvä aihe.
Ajatus on hyvä aihe.
Pieni on hyvä aihe.
Lukko on hyvä aihe.
Apu on hyvä aihe.
Tunti on hyvä aihe.
Vuosi on hyvä aihe.

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Poetry of Finland

Suomi runous on rikas, elävä, ja monimutkainen. Suomi on pitkä runollinen historian dating back to the päivän suuri epic runoilijoita ja runesingers Kalevalan. Suomalaiset ovat musikaalin ja poetical ihmisiä, ja kulttuuri on edelleen edistää runollinen ilmaus. Keskimääräinen Finn epäilemättä eivät ymmärtäneet sitä, mutta hän voisi todennäköisimmin recite katkelman, Kalevala, muutamia runoja, ja sanoitukset lukemattomia suomalaisista kansanlauluista.

Suomalaiset ovat ihmisiä, jotka ovat intohimoisia noin säilyttää niiden kulttuuria ja perinteitä, ja se on tässä hengessä, että tämä sivusto on luotu. Tämä keräys on vielä, mutta murto-Suomi laajalla elin runoutta, sitä ei pitäisi katsoa edustavan valinta-vain pieni näyte siitä, mitä suomi runous on varastossa, mukaan omat henkilökohtaiset makuun. Mukana ovat myös laulun sanoitus, koska alkuperäinen suomi poetical impulssi oli, että laulettu sana, en näe mitään syytä, miksi emme voisi sisältyä lyriikat kuten runoutta.

Translating suomi runoutta osaksi Englanti on turhauttavaa tehtävä kaikki jotka on kokeillut sitä. Suomen kieli on täynnä vivahde - jokainen sana mukanaan se liittyviä, ei vain arvo tuomion, mutta sen luontainen ympäristö. On olemassa lukuisia sanat ja kuvaileviin sanoihin, joilla ei ole vastaavia Englanti, tai tapauksissa, joissa Englanti counterpart on "ohuemmiksi," vailla merkitystä, kun taas alkuperäisen sanan mukanaan se erityinen yhteydessä tunteita, aika, sijainti, tai laatua. Suuri osa maulla ja rytmin kieli on perforce menetetty.

Se sanoi, Toivon, että käännöksiä ainakin jonkin verran poistaa huntua, ja ne tarjoavat vilkaisu, beauties, suomi runoutta.

by Anniina Jokinen

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Jousikvartetti

Harry Salmenniemi (”Epäplingplong”)
Piet Mondrian (“Harmaa puu”)
Charles Baudelaire (“on minulla peilejä”)
Miles Davis (“He Loved Him Madly”)

maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Comp as Expl













ther
sing diff
exce gene comp

beca
inte cons
long conn thin

depe
desc comp
conf like chan

rema
deci prep
degr pain occu

Posti toi uuden kirjan: The Hay(na)ku Anthology, Vol. II (edited by Jean Vengua and Mark Young). Olen antologiassa mukana Gertrude Steinin teksteihin perustuvalla sarjalla (josta näyte yllä) ja tulen mainituksi lajityypin historiaa käsittelevässä jälkisanassa liikkuvan Hay(na)kun keksijänä. Vähänkö / olen lasteni / ylpeä isä kumminkin.

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008

David Lynch (ksylofoni)
Helena Sinervo (melodica)
Velimir Hlebnikov (Casio VL-1)

Jonimatti Joutsijärvi (vocals)
Roo Ketvel (dance)
Gertrude Stein (bass)
Dick Higgins (choreography)
Thelonious Monk (lights)