Nainen vaikuttaa sydämestään
minne vienkin murheeni
joka paikassa on läpinäkyvää.

Leikin varjolla

Tiedä häntä onko tyttöni kiinalainen
moniste kaikilla herkuilla
vaiko vain pitkä ja surullinen tarina?

Musta yö ja tyly runotar,
kylmä kieli toisen suussa.

Ja käteni pimeässä sen naisen muisti,
joka kätkee onneaan kahden kielen välillä.

Yöjuttu

Rinnan kätkössä sydän
ja siinä levoton vene,
veneellä iloinen purje
ja peloton lounatuuli.

Meri on kaikille yhtä
ja kotiin sama matka,
tietä neuvovat tähdet
ja kaksi kuumaa kuuta.

Kertomus pohjattomasta onnesta ja yksinäisyydestä

Tuomi on luultavasti vakuuttavin todiste Luojan olemassaolosta. On vaivatonta polkaista tyhjästä Jumalan Karitsa, mutta Johannes Kastajan liittäminen osaksi tarinaa vaatii jo ihmeellisiä kykyjä. Tässä teille Bach, hyvät ihmiset, mutta olkoon menneeksi, saatte vielä Mozartinkin. Entä Jyrki Pellinen, tuo kaupunkiamme kävelevä olento, voiko häntä pitää luonnonvalinnan ja selviämistaistelun seurauksena? Tuomi valkea kukkii ehkä kymmenen päivää vuodessa. Joskus yksin, toisinaan rinta rinnan kaltaistensa seurassa. Tuomen nähdessään, kukassa, voisi pillahtaa itkuun. Jotain samaa kauneutta kokee, kun katsoo kumppaninsa sisälle. Mutta sekään ei Luojalle riittänyt. Lintujen oma kirsikka, sen piti levittämän ympärilleen tuoksua, jota enkelit kuuluvat sipaisevan taipeisiinsa lähtiessään käymään Maassa. Jaa miksikö Maassa? Sanovat, kun täällä on niin kaunis tähtitaivas.

Tämän virkkeen tuottamiseksi tarvitaan 152 kirjainta, kolme numeroa ja yksitoista muuta merkkiä, joista osa – esimerkiksi kaksi q-kirjainta – on lukijalle näkymättömiä.

Tämä teksti ei katoa mihinkään.

Paula on naisen nimi.

Ihme on olla elämässä
käkönen mandelpuulla
luut korvassa visertäellen.

Mitä ehkä on ilmestynyt.

Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut
pauhata paperin päällä
ja kasvaa niin kuin kukkainen
paeta niin kuin varjo joka ei pysy

Preview, 1974, litograph on silk

Robert Rauschenberg
1925-2008

Robert Rauschenberg vieraili Suomessa 1988, kun Galerie Forsblom esitteli Leo Castellin tallin taiteilijoita siihen aikaan Bulevardilla sijainneessa salongissaan. Avajaisissa värikäs taiteilija oli pukeutunut kokonaan mustavalkoiseen: ruudullinen pikkutakki, raidalliset suorat housut, pilkullinen kauluspaita ja pallokuvioinen solmio. Kun huomautin asun tyylikkyydestä, Rauschenberg sanoi: "You should see my shoes." Ja kas, syntyjään teksasilaisella pop-artistilla oli jalassaan mustavalkoiset, käärmeennahasta valmistetut cowboybootsit. Samoihin aikoihin kävin Moskovassa, tarkoituksena tehdä juttua Malevitshin kuuluisasta "Mustasta neliöstä", joka oli kaivettu esiin glasnostin hengessä. Kuinka ollakaan, samaan aikaan kaupungissa vieraili myös Rauschenbergin näyttely, jonka keskeisiä teoksia oli maalaus nimeltä "Valkoinen neliö". Juttu julkaistiin Iltalehdessä, and I'm not kidding. Pääkuvituksena käytin kahta neliötä, toinen musta ja toinen valkoinen.

Onnea Akille ja Catharinalle Tanssivan karhun johdosta! (Kuvassa Tarleena Sammalkorpi jututtaa Akia palkinnonjakotilaisuudessa.)

Kevät ja kaikki vaahterat vaiheessa,
asia meidän suloinensa pihalla.

Tuossa tuo tuohon kuuluu,
käsi laskee neljä jalkaa tässä.