Lauri Wuolio & Harry Salmenniemi: The Black Box of Nothingness. (installation & concept // lauri wuolio) (poetry // harry salmenniemi) Galleria Välivuosi, Oksasenkatu 11, Helsinki. Sept. 6 to 16, open daily noon to 6 PM. Live performances daily at 5 PM.

Tämä on kyllä pakko näyttää.

Kaksi väriä, kolme väriä.
Joku, jotain, jossain.

Vähän mistä pitää kiinni.

What a wonderful world

Karri and Leevi Lehto are now friends.

R:n L la

Kuten Mikael jälleen huomaavaisesti muistuttaa, Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus ja Nokturno.org järjestävät Digitaalisen runouden lauantain 8.9.2007 klo 14-16 Vuotalossa, Mosaiikkitori 2. Tapahtumapaikka sijaitsee Vuosaaren metroaseman lähellä ja tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Esiintymässä / lausumassa / pelaamassa / virtuaalisesti läsnä:

* Teemu Ikonen
* Eino Santanen
* Tytti Heikkinen
* J.P. Sipilä
* Jukka-Pekka Kervinen & Marko Niemi
* Karri Kokko
* Outi-Illuusia Parviainen
* Eiríkur Örn Norðdahl

PS. Ja jos Vuosaari ja digitaalinen runous tuntuvat etäisiltä, onhan tietysti Runon suuri juhla. Ja tottakai Kirjakantti, Poetry Slamin SM-finaali ja Äänirunouden seminaari Kuopiossa.

Olli Sinivaara on valittu Nuoren Voiman uudeksi päätoimittajaksi. Onneksi olkoon!

Peilissä, peilistä vai peiliin?

Ja joku keksinyt on laittaa ikkunan oveen mutta kummasta
sinun pitää kulkeman päästäksesi minne tahansa.

Making love is making sense. – Tom "Text Worker" Beckett

Muista kirjoittaa jotain polvitaipeista. Polvitaipeistasi.

Oi, onnea!

Uutta mielenkiintoista kirjaa ilmestyy koko ajan, nyt vuorostaan Ankkurilta, joka on julkaissut Outi-Illuusia Parviaisen esikoisen nimeltä memo. Niin kuin Mikael sen jo taiten laittoi, kiitos ja onnittelut kauniista kirjasta, Illuusia!

En tiedä kuinka vanhan maailman käyttäytymiskoodien mukaisesti korrektia on puffata kirjoja, joilla on sama kustantaja kuin puffaajalla itsellään (jonka nimi sitä paitsi mainitaan kehuttavan teoksen kiitoksissa), mutta teen sen joka tapauksessa, koska tapauksella on mielestäni yleisempääkin merkitystä. Ensinnäkin pienet marginaalikustantamot (tai marginaalikirjallisuuden julkaisijat) ovat pikku hiljaa hivuttautuneet sellaiseen asemaan kirjallisuutemme kentällä, ettei niitä voi enää sivuuttaa merkityksettöminä. Ne ovat varteenotettavia pelureita. Ja toisekseen, sen perusteella mitä olen vedoksia nähnyt ja sisältöä netissä päässyt kurkistamaan, memo on paitsi sisällöltään myös ulkoisesti erilainen runoteos.

Siksipä verraten teillä ihan, liian tiheät puut, ihmisen puut
peilauttavat piilevän, siiven hivenen sinisen.

Tai onnen, löytävä käsi tahdon ajalla, silloin satoi, sataa taas
missä kulkeekin, kulkukissa kruunun oikeuksilla.

Miehet öitään, naiset miehiään

Mitä uutta, metsä syksyinen, voisi olla syksyinen metsä
niin kuin taluttaisi kysymystä vastauksen luokse.

Ja kaupunki ja asukkaat sen, kodit, ihmiset ihmisineen
ikkunat vuoteissa, etsivät, ennen näkevät.

Siunatkoon sisintään, savi vanhin, rakennuksen aineista
kuin enenevät, veneen vanhahtavan, veteen.

Kaislat tuulessaan, vaan valo ikuinen lohduttavin linnuin
kuulasta sanaa ja monta, kaikuvaa koulua.

ihmiset ihmisineen, ikkunat vuoteissa