Vähättelemättä lainkaan tänä vuonna ilmestyneitä muita kokoelmia saattaa kuitenkin käydä, että Kari Aronpuro ja
Lehmän henkäys pesee meidät kaikki. Käsitystä tukee myös Jonimatti Joutsijärven
Parnassolle kirjoittama arvio, joka on luettavissa pikapuolin ilmestyvässä syyskuun numerossa. Kaikki tähän asti kirjoitetut arviot nostavat esiin teoksen alaotsikossakin mainitun etydi-luonteen: jos haluaa oppia kirjoittamaan
toisin, on kuljettava Aronpuron kautta.
Aamen - listaan voi lisätä myös allekirjoittaneen arvostelun Turun Sanomiin, joka julkaistaan tuntemattomana ajankohtana... Svenin sanoin kirja totta vieköön palautti uskon runouteen, johon myönnän olleeni uskomatta jonkin aikaa.
VastaaPoista