Ilma loistaa
täällä
olet
tauko
matkalla toiseen
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
maanantaina, huhtikuuta 28, 2008
sunnuntai, huhtikuuta 27, 2008
Harry, veliseni!
Tämä on ollut sinulle merkittävä kevät: oma kokoelma, yhteinen levy ja nyt, tänään – ensimmäinen neljännesvuosisatasi. Se on onnittelun paikka.
Lienetkö paraikaa Turussa vai maailmalla? Koska en tiedä varmasti, lähetän viestini tässä, julkisesti. Olisin tietysti voinut tehdä sen myös Facebookissa, mutta siinä tapauksessa en olisi voinut olla varma onnittelujen perillemenosta.
Läsnäolosi Facebookissa nimittäin lähentelee olematonta. Profiilissasi lukee: Harry has no recent activity. Ei kutsuja, ei notifikaatioita, ei haleja. Melkein ei mitään. Ystäväsikin, well, olet valinnut tarkkaan.
Tarkemmin ajatellen profiilisivusi edustaa kauneinta minimalismia. Sinuna en kaihtaisi sisällyttää sitä teosluetteloosi. Kehotukselleni on totta kai myös itsekäs peruste. Kun seuraavan kerran täytät neljännesvuosisatoja ja sinua juhlitaan suurena runoilijana, saanpahan minäkin nauttia viisitoistaminuuttisestani.
No, ei sentään, ei vielä ajatella niin pitkälle. Ensin tehdään kaikkea, mitä varallemme on aiottu. Tehkäämme hyvin.
Siihen tarvitaan myös onnea. Sitä!
Karri
Tämä on ollut sinulle merkittävä kevät: oma kokoelma, yhteinen levy ja nyt, tänään – ensimmäinen neljännesvuosisatasi. Se on onnittelun paikka.
Lienetkö paraikaa Turussa vai maailmalla? Koska en tiedä varmasti, lähetän viestini tässä, julkisesti. Olisin tietysti voinut tehdä sen myös Facebookissa, mutta siinä tapauksessa en olisi voinut olla varma onnittelujen perillemenosta.
Läsnäolosi Facebookissa nimittäin lähentelee olematonta. Profiilissasi lukee: Harry has no recent activity. Ei kutsuja, ei notifikaatioita, ei haleja. Melkein ei mitään. Ystäväsikin, well, olet valinnut tarkkaan.
Tarkemmin ajatellen profiilisivusi edustaa kauneinta minimalismia. Sinuna en kaihtaisi sisällyttää sitä teosluetteloosi. Kehotukselleni on totta kai myös itsekäs peruste. Kun seuraavan kerran täytät neljännesvuosisatoja ja sinua juhlitaan suurena runoilijana, saanpahan minäkin nauttia viisitoistaminuuttisestani.
No, ei sentään, ei vielä ajatella niin pitkälle. Ensin tehdään kaikkea, mitä varallemme on aiottu. Tehkäämme hyvin.
Siihen tarvitaan myös onnea. Sitä!
Karri
lauantaina, huhtikuuta 26, 2008
perjantaina, huhtikuuta 25, 2008
torstaina, huhtikuuta 24, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008
tiistaina, huhtikuuta 22, 2008
maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
sunnuntai, huhtikuuta 20, 2008
lauantaina, huhtikuuta 19, 2008
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008
tiistaina, huhtikuuta 15, 2008
Ron Silliman on ällistynyt Yhdysvalloissa julkaistavan runouden tasosta. Samanlaiseen tulokseen voi päätyä Suomessa. Viitisenkymmentä kirjoittajaa tarjoilee kultaa ehkä viidellesadalle lukijalle (mikä sekin voi olla optimistinen arvio). Miten tämä on mahdollista? Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tällaisesta yhtälöstä seuraa?
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
sunnuntai, huhtikuuta 13, 2008
lauantaina, huhtikuuta 12, 2008
Vanhaan tapaan
Pimeys ja valo väittelivät ajasta
ja muista mieltä painavista asioista.
”Ajan laita venyy kummastakin päästä,
se ei pääty eikä ala mistään”, valo sanoi.
”Se vaan jatkuu jatkumistaan ikuisesti.”
Pimeys ei ollut sillä vakuutettu.
”Vaadin todisteita, veli hyvä. Mitä vastaat?”
Valo oli varma, hymähti ja jatkoi:
”Katso naisen rannetta ja mieti.
Syke joka siinä vaivoin näkyy,
alku sen on pimeässä ehkä, mutta jatkuu
vielä senkin jälkeen kun hän itse kuolee.
Siitä huolen pitää tytär omaa verta
taikka jonkun toisen kuolevaisen.”
Pimeys vain pudisteli päätään, sanoi sitten:
”Voimme jatkaa tätä iät ajat, vanhaa riitaa
siitä, onko elämällä alku, loppu.
Maalaat kuvan kieltämättä kauniin,
mutta se ei vielä ratko ajan kysymystä.
Miten näytät toteen, ettei aika kuole?
Onko sitä edes olemassa?
Milläs näet sykkeen naisen ranteessa,
jos minä, musta, kätken kaiken?”
Valo veljeensä loi katseen lempeän
ja virkkoi sävyisästi: ”Älä huoli,
tumma rakas, siihen löytyy taattu keino.
Valo, pimeys, me emme ole kaikki.
Laitan sormet naisen ranteelle ja tunnen.”
ja muista mieltä painavista asioista.
”Ajan laita venyy kummastakin päästä,
se ei pääty eikä ala mistään”, valo sanoi.
”Se vaan jatkuu jatkumistaan ikuisesti.”
Pimeys ei ollut sillä vakuutettu.
”Vaadin todisteita, veli hyvä. Mitä vastaat?”
Valo oli varma, hymähti ja jatkoi:
”Katso naisen rannetta ja mieti.
Syke joka siinä vaivoin näkyy,
alku sen on pimeässä ehkä, mutta jatkuu
vielä senkin jälkeen kun hän itse kuolee.
Siitä huolen pitää tytär omaa verta
taikka jonkun toisen kuolevaisen.”
Pimeys vain pudisteli päätään, sanoi sitten:
”Voimme jatkaa tätä iät ajat, vanhaa riitaa
siitä, onko elämällä alku, loppu.
Maalaat kuvan kieltämättä kauniin,
mutta se ei vielä ratko ajan kysymystä.
Miten näytät toteen, ettei aika kuole?
Onko sitä edes olemassa?
Milläs näet sykkeen naisen ranteessa,
jos minä, musta, kätken kaiken?”
Valo veljeensä loi katseen lempeän
ja virkkoi sävyisästi: ”Älä huoli,
tumma rakas, siihen löytyy taattu keino.
Valo, pimeys, me emme ole kaikki.
Laitan sormet naisen ranteelle ja tunnen.”
perjantaina, huhtikuuta 11, 2008
torstaina, huhtikuuta 10, 2008
Musiikki on haluatko tanssia tätä ennenkin.
Tämä on erehdys en edes yöksi.
Hänen piti yli metsän ilmestyä jostain.
Joka ikinen on ohi ihan kohta.
Puhuisit jollekulle ennen aikojasi sydämen alueelle.
Kotona eivät kiinnosta ihanat pysyvät tuntoni.
Hullu ilmiö kuulostaa säälittävältä melkein päivittäin.
Käykö illalla kauniiseen päähäsi tahattomasti myöhässä.
Tämä on erehdys en edes yöksi.
Hänen piti yli metsän ilmestyä jostain.
Joka ikinen on ohi ihan kohta.
Puhuisit jollekulle ennen aikojasi sydämen alueelle.
Kotona eivät kiinnosta ihanat pysyvät tuntoni.
Hullu ilmiö kuulostaa säälittävältä melkein päivittäin.
Käykö illalla kauniiseen päähäsi tahattomasti myöhässä.
keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008
Onnea esikoiselle
Variskin oli joskus kolibri. Sitten sen nokka lyheni ja väri alkoi lähteä.Tuossa kolibriksi kehittyvä varis tervehtii varikseksi taantuvaa kolibria, puluna.
Jukka Viikilä: Runoja. Gummerus 2008.
Edit: Kappas, kirjoitin teoksen nimeksi ensin "Ruonoja", mikä oli tietysti tahatonta, eikä taatusti kannanotto teoksen laatuun (vrt. "Huonoja"). Kertokoon se siis enemmän bloginpitäjän omista kyvyistä. Mutta anteeksi nyt kumminkin.
Jukka Viikilä: Runoja. Gummerus 2008.
Edit: Kappas, kirjoitin teoksen nimeksi ensin "Ruonoja", mikä oli tietysti tahatonta, eikä taatusti kannanotto teoksen laatuun (vrt. "Huonoja"). Kertokoon se siis enemmän bloginpitäjän omista kyvyistä. Mutta anteeksi nyt kumminkin.
tiistaina, huhtikuuta 08, 2008
Haetaan
musta, kivi, valkoisen, pll, cesar, vallejo
kaksisuuntainen, mielialahiri
musta, taide, egyptian
hullu, taiteilija
erotiikka, teini
kaksisuuntainen, mielialahiri
musta, taide, egyptian
hullu, taiteilija
erotiikka, teini
sunnuntai, huhtikuuta 06, 2008
lauantaina, huhtikuuta 05, 2008
perjantaina, huhtikuuta 04, 2008
torstaina, huhtikuuta 03, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008
Suurin kala kerran lokki irti siitä.
Saa henkeä sen tietäisi puku päällä.
Ulos huoneesta en tiedä pudistaa päätä.
Mikset sanonut mitään kerrottavaa sinähän sait.
Silmät kiinni oikein nautit vaihtaa osia.
Istua täällä unohtanut keskellä yötä huokailla.
Mihin menette voin tietää katseen peilistä.
Tähän aikaan jäätkö lintu heti sänkyyn.
Sattuipa kerran muita yllätyksiä ei kerrota.
Saa henkeä sen tietäisi puku päällä.
Ulos huoneesta en tiedä pudistaa päätä.
Mikset sanonut mitään kerrottavaa sinähän sait.
Silmät kiinni oikein nautit vaihtaa osia.
Istua täällä unohtanut keskellä yötä huokailla.
Mihin menette voin tietää katseen peilistä.
Tähän aikaan jäätkö lintu heti sänkyyn.
Sattuipa kerran muita yllätyksiä ei kerrota.