perjantaina, helmikuuta 22, 2008

Tunnet jälkiään ei muista.


Sinut tiesi avatakseni toisin.


Mitä näki tehneensä luon.


Ajatellen tuo teoksi rientäneen.


Päätään sinut kuvitta työstä.


Varjoissa joutuin jonkun tieltä.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Iso, iso kysymys. Itse koen suurta nautintoa kyetessäni tuottamaan jotain normaalista poikkeavaa; se kuitenkin vaatii minulta suuria ponnistuksia, ja vain harvoin onnistun siinä ilman apuja. Eli minulle henkilökohtaisesti kirjoittaminen (ja lukeminen) on jatkuvaa murtautumista vapauteen toisaalta "järjestä" ja sisällöstä, toisaalta lause- ja kieliopin rajoista. Runon lukemisessa sisälukutaito ei riitä kovinkaan pitkälle.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista