Vuosi sitten aloittamani projekti on päättymässä. Tapasin kuluneen vuoden aikana noin kuusisataa nimeltä mainittua henkilöä. Siihen sisältyy kohtaamisia perheenjäsenten, sukulaisten, ystävien, työtovereiden, runoilijakollegojen ja muiden arkielämään liittyvien ihmisten kanssa. Olen vuoden mittaan lisäksi osallistunut yli 60 erilaiseen kirjalliseen tapahtumaan.
Nuo kaikki kohtaamiset on siis kirjattu blogiini, mutta kuten jo pari päivää sitten vihjasin, tarkoitus on julkaista koko aineisto myös kirjan muodossa. Varsinainen tekstiosuus on jo editoitu, vain henkilöhakemisto on enää kesken. Mutta kun huomenna ahkeroin muutaman tunnin, niin eiköhän jo puolilta öin ole kirja valmis. Keitähän vielä huomenna ehdin tavata ennen vuoden vaihtumista?
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
perjantaina, joulukuuta 28, 2007
torstaina, joulukuuta 27, 2007
Työmuisti vs. säilömuisti
Kääntelin häntä kaikin puolin partikulaarisesti,
mutten saanut naisesta selvää universaalisesti.
mutten saanut naisesta selvää universaalisesti.
lauantaina, joulukuuta 22, 2007
perjantaina, joulukuuta 21, 2007
Da-daa!
Lassi Hyvärisen esikoiskokoelma Riippuvat puutarhat (ntamo) on ilmestynyt, kuinka ollakaan, luoden valoa vuoden pimeimpään päivään. Onnea, hyvä ystävä, ja tervetuloa joukkoon, johon kuuluminen on suuri onni ja nyt siis entistäkin suurempi.
Mutta aikaa oli vielä, yöpöydällä ja hyvässä suhteessa
kokonaan täydellinen ja pitkissä säärissä,
matkalla silmistä lattian poikki kävellessä katselin sinusta
unia vain ja kuinka heittää säteensä aurinko.
Näytäthän minulle, näytäthän miten kovettuvat asioihinsa
syventyneenä ne, onnenkin ja ilon aihelmat.
Sen sijaan että tallentaisin heidän elämäänsä kameralla
syön heidän ruokaansa, joku huusi pimeässä
ja pakenin, tunnet minut ja vikani, joten pidäthän kiirettä,
haluan pitää sinut empimättä näköpiirissä.
Uskonet minun ilahtuvan, aiheetta tai pimeässä, sillä opin
tuntemaan vähän ja tarvitsemaan kaiken.
torstaina, joulukuuta 20, 2007
Parsippany High, Class of '73
The other day, something truly remarkable happened. Wandering around in the virtual, I stumbled upon a familiar name--or a slightly different version of it. After some Googling, however, I became assured I had found a friend with whom I had not been in contact for thirty-four years!
Jeffrey Jullich--or Geoffrey, as he was known to me at the time--and I went to the same high school in Parsippany, New Jersey. I was an exchange student, and we graduated together in the summer of 1973. During the passing years and decades, I thought about Jeffrey a lot. We weren't the best of friends at school, but many things bound us together. After all, Jeffrey had been an exchange student as well, spending his junior year in Sweden, of all places. He even knew some Swedish, and if my memory serves me, I think we even kidded around some på svenska. Jeffrey was also extremely talented in arts and languages, that much was evident, and I was just sure he would turn out to be something in that field.
So, years passed, and I kept thinking about this talented kid that I used to know in suburban New Jersey. A couple of years ago, I even Googled his name, but to no avail, since I had no idea he had, after leaving Jersey and becoming a New Yorker, changed the spelling of his first name.
Turns out, I was right in foreseeing his future. Jeffrey Jullich had indeed become a poet and an artist! I found his email address and right away sent him a short note. And, quite amazingly, in a couple of hours, there was a reply, a very friendly one at that. We started chatting and soon enough found out we even knew the same people. One of our mutual acquaintances was Kenneth Goldsmith, and he told me he had studied with Charles Bernstein, both of whom I met when they visited Finland a couple of years ago. Oh, and yes, his publisher, Jerrold Shiroma, is my "friend" in Facebook. In the seventies, in college, Jeffrey had even attended classes taught by Kenneth Koch and John Ashbery. Some company, huh?
It's a small world, isn't it.
Jeffrey Jullich--or Geoffrey, as he was known to me at the time--and I went to the same high school in Parsippany, New Jersey. I was an exchange student, and we graduated together in the summer of 1973. During the passing years and decades, I thought about Jeffrey a lot. We weren't the best of friends at school, but many things bound us together. After all, Jeffrey had been an exchange student as well, spending his junior year in Sweden, of all places. He even knew some Swedish, and if my memory serves me, I think we even kidded around some på svenska. Jeffrey was also extremely talented in arts and languages, that much was evident, and I was just sure he would turn out to be something in that field.
So, years passed, and I kept thinking about this talented kid that I used to know in suburban New Jersey. A couple of years ago, I even Googled his name, but to no avail, since I had no idea he had, after leaving Jersey and becoming a New Yorker, changed the spelling of his first name.
Turns out, I was right in foreseeing his future. Jeffrey Jullich had indeed become a poet and an artist! I found his email address and right away sent him a short note. And, quite amazingly, in a couple of hours, there was a reply, a very friendly one at that. We started chatting and soon enough found out we even knew the same people. One of our mutual acquaintances was Kenneth Goldsmith, and he told me he had studied with Charles Bernstein, both of whom I met when they visited Finland a couple of years ago. Oh, and yes, his publisher, Jerrold Shiroma, is my "friend" in Facebook. In the seventies, in college, Jeffrey had even attended classes taught by Kenneth Koch and John Ashbery. Some company, huh?
It's a small world, isn't it.
keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007
Avokyyhkylle (a tribute)
Nuo ymmärrettävän runouden mainiot lähettiläät Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen ovat perustaneet oman blogin Avokyyhkylle. Blogi sisältää, siis alkajaisiksi, kaksitoista valokuvin ja videoin toteutettua tulkintaa kokoelmani Avokyyhky, lattiaheroiini sisältämistä sanoista. Suosikkejani ovat ymmärrysmusta ja hervoton lattiaheroiini. Olen otettu, liikuttunut ja aivan, eh, sanaton.
My best Christmas present
My friend and fellow poet, Geof, had these kind words to say about our interactions.
tiistaina, joulukuuta 18, 2007
Ääh
Päästä lääpälläni päätän tänään
säästämääni käyttää ääntä.
Päätös pyörtämäni näyttää tältä:
öisin näännyn sängyssäni,
sydän pyörällänsä käännyn tästä.
säästämääni käyttää ääntä.
Päätös pyörtämäni näyttää tältä:
öisin näännyn sängyssäni,
sydän pyörällänsä käännyn tästä.
Nyt vasta huomasin, että eilisen Turun Sanomissa julkaistun Leevi Lehdon haastattelun yhteyteen kuului tämmöinen kainalo.
Ntamosta ja ntamisesta yleensä Juri Nummelin Turun Sanomissa ja Silja Ylitalo Turun Ylioppilaslehdessä.
Just Out from Otoliths
E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews
Curated by Tom Beckett
328 pages
$19.95 + p&h
ISBN: 978-0-9803659-9-3
Otoliths, 2007
Following on from the successful first volume of interviews from Tom Beckett's insightful site, E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews has just been released.
It contains interviews with Mark Young, Michael Heller, Bob Grumman, Shanna Compton, Sandy McIntosh, Jim McCrary, Gary Sullivan, A.L. Nielsen, Michael Farrell, CAConrad, Anny Ballardini, Denise Duhamel, Nick Carbó, Jack Kimball, Geoffrey Young & Jordan Stempleman, plus more than 100 pages of text & visual poetry, an essay, even a play. The interviewers this time around are Tom Beckett, Thomas Fink, Richard Lopez & Geof Huth.
Curated by Tom Beckett
328 pages
$19.95 + p&h
ISBN: 978-0-9803659-9-3
Otoliths, 2007
Following on from the successful first volume of interviews from Tom Beckett's insightful site, E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews has just been released.
It contains interviews with Mark Young, Michael Heller, Bob Grumman, Shanna Compton, Sandy McIntosh, Jim McCrary, Gary Sullivan, A.L. Nielsen, Michael Farrell, CAConrad, Anny Ballardini, Denise Duhamel, Nick Carbó, Jack Kimball, Geoffrey Young & Jordan Stempleman, plus more than 100 pages of text & visual poetry, an essay, even a play. The interviewers this time around are Tom Beckett, Thomas Fink, Richard Lopez & Geof Huth.
lauantaina, joulukuuta 15, 2007
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Onneksi olkoon!
Runeberg-palkintoa tavoittelee tänä vuonna kahdeksan kirjailijaa. Ehdokkaiden joukossa on kolme runoilijaa uusine teoksineen: Vesa Haapala ja Vantaa, Peter Mickwitz ja Där bara diset återstår av paradiset ja Kristiina Wallin ja Murtuneista luista.
tiistaina, joulukuuta 11, 2007
sunnuntai, joulukuuta 09, 2007
Mark Young's poems from "Series Magritte" in video at The Continental Review (with Miia Toivio and Marko Niemi).
lauantaina, joulukuuta 08, 2007
Muisto sanoo tapahtumasta: tämä oli.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.
Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.
Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.
Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.
Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.
Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.
Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.
Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.
Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.
Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.
Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.
Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.
Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.
Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.
Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.
perjantaina, joulukuuta 07, 2007
torstaina, joulukuuta 06, 2007
Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,Linnan juhlissa Juice sai kantaa runouden lippua melkein yksin ja komeasti kantoikin vaikkakin haudan takaa ja toisen solistin suulla. Teksti itsessään ei näytä paljon miltään, mutta sen rytmiset mahdollisuudet on tuotu esiin ennenkin, esimerkiksi Jonna Tervomaan versioimana.
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Öinen menuetti
Asiat käsillä silmin kuuluvatko puut
säähän niin kuin yhteys satavaa
ainetta pimeässä yössä palasia toisen
paljain ilo käy täydestä työstä.
säähän niin kuin yhteys satavaa
ainetta pimeässä yössä palasia toisen
paljain ilo käy täydestä työstä.
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007
Bob revisited
Kuuntelen elokuvan I'm Not There soundtrackia, joka sisältää uusia tulkintoja Bob Dylanin vanhoista ja vähän uudemmista klassikoista. Eddie Vedder, Sonic Youth ja Richie Havens vetävät heti kärkeen upeat esitykset, puhumattakaan Jim Jamesista, jonka "Goin' to Acapulco" on järisyttävän kaunis. Levy on jälleen muistutus siitä, kuinka hieno säveltäjä tämä runoilija on.
I'm going down to Rose Marie's
She never does me wrong.
She puts it to me plain as day
And gives it to me for a song.
PS. Kappas, hieno akrostikon, tuossa.
PPS. Tämähän on aivan käsittämättömän kaunista musiikkia. Nuoret ja vanhat, tutut ja tuoreet äänet esittävät laulunsa herkkyydellä, jollaista harvoin tapaa. Vanhat, tutut biisit kuulostavat siltä kuin mailmaan olisi luotu jotakin uutta.
I'm going down to Rose Marie's
She never does me wrong.
She puts it to me plain as day
And gives it to me for a song.
PS. Kappas, hieno akrostikon, tuossa.
PPS. Tämähän on aivan käsittämättömän kaunista musiikkia. Nuoret ja vanhat, tutut ja tuoreet äänet esittävät laulunsa herkkyydellä, jollaista harvoin tapaa. Vanhat, tutut biisit kuulostavat siltä kuin mailmaan olisi luotu jotakin uutta.
Elämä kaupungeissa oli lähes kadonnut.
Pane merkille, miten vainoharhaiseksi tulet.
On kuitenkin koko ajan syytä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Kun olet masentunut ja tunnet.
Rististä tuli koko valtakunnan kautta.
Ongelmia pyrittiin selittämään mm. olettamalla.
Tämä ei ole vaan palaa.
Eteisen täytti yhtäkkiä tavaton melu.
Se on aikaa, jossa mikään.
Tarkoilla punnituksilla kävi kuitenkin selväksi.
Koko keskiajan lähes kaikki asiat.
Pane merkille, miten vainoharhaiseksi tulet.
On kuitenkin koko ajan syytä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Kun olet masentunut ja tunnet.
Rististä tuli koko valtakunnan kautta.
Ongelmia pyrittiin selittämään mm. olettamalla.
Tämä ei ole vaan palaa.
Eteisen täytti yhtäkkiä tavaton melu.
Se on aikaa, jossa mikään.
Tarkoilla punnituksilla kävi kuitenkin selväksi.
Koko keskiajan lähes kaikki asiat.
Tom's back!
And E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews is available at a discount here.
And E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews is available at a discount here.
lauantaina, joulukuuta 01, 2007
Peilikuva esimerkiksi on samankaltainen kuin.
Siitä lähtien kun riippuvuus sai.
Esimerkiksi ilman koostumusta tai hapen.
Tämän hiljaisuuden lähteenä on häipyminen.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Maailma kylläkin vastaa ohikiitävien hetkien.
”Kuun 8. päivänä otin hiiren.”
Tai sitten se on hänen.
Heille kauniit ja arvoitukselliset esineet.
Eikö niin, että aina kun.
”Mutta koska en ollut tullut.”
Hän ei etene kohti varmempaa.
Siitä lähtien kun riippuvuus sai.
Esimerkiksi ilman koostumusta tai hapen.
Tämän hiljaisuuden lähteenä on häipyminen.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Maailma kylläkin vastaa ohikiitävien hetkien.
”Kuun 8. päivänä otin hiiren.”
Tai sitten se on hänen.
Heille kauniit ja arvoitukselliset esineet.
Eikö niin, että aina kun.
”Mutta koska en ollut tullut.”
Hän ei etene kohti varmempaa.
torstaina, marraskuuta 29, 2007
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
Sextus Prop.
harmiensa koko hidasaskel ole iäistä edessä kukitetut
koni lankuista rynnäkön vesien tuskin veräjät
joudun parissa vaille kiveä lauluni aikaa vaeltavat
mielensä varustukseksi lähti vettä sävelmän
laumana nuoret laajat tarhani pörhöllään huou silti
tanssilaululleni onnekkaat korvansa kalliit
naarmuja pyramidit malliin kirkasta polttaa rakosiin
kuoloton nimi liekki täristää ne tähtiin
lojumassa lyyrastani istunut keihäästä minua joi jo
hanhien tuijotti teet puusta hölmö kuka
rattain vihkoasi tekstisi kirnuta pyörien raiteiltaan
ahtaalla osoitti savea tipuset punattuina
seurue kietoi kielille ruusuja pahastuneena korske
torvin metsässä virtaa riehan pään jekku
koni lankuista rynnäkön vesien tuskin veräjät
joudun parissa vaille kiveä lauluni aikaa vaeltavat
mielensä varustukseksi lähti vettä sävelmän
laumana nuoret laajat tarhani pörhöllään huou silti
tanssilaululleni onnekkaat korvansa kalliit
naarmuja pyramidit malliin kirkasta polttaa rakosiin
kuoloton nimi liekki täristää ne tähtiin
lojumassa lyyrastani istunut keihäästä minua joi jo
hanhien tuijotti teet puusta hölmö kuka
rattain vihkoasi tekstisi kirnuta pyörien raiteiltaan
ahtaalla osoitti savea tipuset punattuina
seurue kietoi kielille ruusuja pahastuneena korske
torvin metsässä virtaa riehan pään jekku
Perttilassiloidenkinko?
"Hupaisaa on, että yksi mies, arkkiavantgardisti Marcel Duchamp (1887-1968) seikkailee kaikkien ajatuksissa."
Irmeli Hautamäki teoksessa Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus (Gaudeamus)
Yleistä makua vastaan, kaikkien hyväksi (HS 25. 11. 2007)
Irmeli Hautamäki teoksessa Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus (Gaudeamus)
Yleistä makua vastaan, kaikkien hyväksi (HS 25. 11. 2007)
tiistaina, marraskuuta 27, 2007
Siinähän ne tärkeimmät
saak kole riet tytä syyp pyhi
suit ikin kans ihai luom eron
till aavi here menä koht ajal
muok seru keil taun mokk aali
teek tasi unus sele inet pärä
kirk kava tall ehki nous kive
taar meis nuok kaan mois tura
tunk kami liis tyrö mölt tävi
puon nili imas seli kars mali
tiim erus gimi lant reem atti
enit kubi leis sena suok laso
mier kefa juop pero dirk telu
huis lina kaat sewa huri juki
pääs tinä sahu nihu vira tery
alis viir kehy task novu liis
tegu neus jaub raip kuih naar
suit ikin kans ihai luom eron
till aavi here menä koht ajal
muok seru keil taun mokk aali
teek tasi unus sele inet pärä
kirk kava tall ehki nous kive
taar meis nuok kaan mois tura
tunk kami liis tyrö mölt tävi
puon nili imas seli kars mali
tiim erus gimi lant reem atti
enit kubi leis sena suok laso
mier kefa juop pero dirk telu
huis lina kaat sewa huri juki
pääs tinä sahu nihu vira tery
alis viir kehy task novu liis
tegu neus jaub raip kuih naar
"The idea of authorship will change and become more of a process than a product."
Ben Vershbow in "The Future of Reading" by Steven Levy (Newsweek Nov 26, 2007 Issue)
Ben Vershbow in "The Future of Reading" by Steven Levy (Newsweek Nov 26, 2007 Issue)
Rakkauden kaupunki
Tutkittiin Turkua rakkauden tapahtumapaikkana, ytimen
muodostivat yksittäisten kaupunkilaisten välillä tapahtuneet
kohtaamiset ja keskustelut, tavoitteena kerätä kokemuksia
ja muistoja siitä, missä paikoissa Turussa on koettu
rakkautta, liikuin kaupungilla ikään kuin turistin roolissa,
Turun kartta käsissäni, otin katsekontaktin johonkin
ihmiseen ja kysyin, hei, voisitko auttaa minua, tämä
aloitti kohtaamisen, näytin karttaa, kysyin, missä
Turussa voi löytää rakkautta ja pyysin näyttämään paikan
kartalta, miten rakkautta voi löytää ja mitä rakkaus on,
työstin keräämästäni materiaalista kartan, jossa esiteltiin
rakkauden paikkoja, puhuin koko ajan rakkaudesta,
en siis Turusta, heti alussa pyysin ihmisiä etsimään
rakkauden merkkejä matkan varrelta, minulla oli käsitys
siitä, että voisin toimia hyväntekijänä, ajattelin, että laitan
positiivisen ajatteluprosessin liikkeelle, toivoin jopa,
että rakkaus Turussa lisääntyy, odotin, että kohtaamiset
etenevät omalla painollaan, kevyesti ja luonnollisesti,
odotin, että ihmiset haluavat keskustella rakkaudesta,
uskoin, että ymmärrämme toisiamme ja puhumme
asiasta, joka on kaikille yhteinen ja universaali, ajattelin,
että jokaisella ihmisellä on kokemuksia rakkaudesta
ja että kaikki haluavat puhua siitä, koska rakkaushan on
niin ihana asia, hän tutki karttaa ja minä utelin hänen
kokemuksiaan, mistä Turussa voi löytää rakkautta,
hän alkoi kertoa omasta elämästään ja omalle kohdalleen
sattuneesta rakkauden päättymisestä avoimesti, mietin,
mitä minun pitää sanoa, pitääkö lohduttaa vai olla
hiljaa ja kuunnella, kerroin omasta tilanteestani, joka oli
erilainen, sanoin, että uskon rakkauteen, suhde muuttui
henkilökohtaiseksi, minun oli suostuttava olemaan
nyt-hetkessä, kuunneltava ja puhuttava omista ajatuksistani,
ihmiset sanoivat, että eivät tiedä rakkaudesta mitään,
sinun kokemuksesi minusta on näkymätön minulle,
ja minun kokemukseni sinusta on näkymätön sinulle,
en voi kokea sinun kokemuksiasi, sinä et voi kokea minun
kokemuksiani, ihminen tarvitsee Sinää tullakseen Minäksi,
Rakkauden kaupungin haasteet käänsivät etsinnän
takaisin itseeni, en voi kohdata toista, jos en ole itse läsnä.
Lähde: Marja Kangas: Sinä ja Minä ja kohtaamisen nautinto. Synteesi 3/2007. Ks. myös Rakkauden kaupunki.
muodostivat yksittäisten kaupunkilaisten välillä tapahtuneet
kohtaamiset ja keskustelut, tavoitteena kerätä kokemuksia
ja muistoja siitä, missä paikoissa Turussa on koettu
rakkautta, liikuin kaupungilla ikään kuin turistin roolissa,
Turun kartta käsissäni, otin katsekontaktin johonkin
ihmiseen ja kysyin, hei, voisitko auttaa minua, tämä
aloitti kohtaamisen, näytin karttaa, kysyin, missä
Turussa voi löytää rakkautta ja pyysin näyttämään paikan
kartalta, miten rakkautta voi löytää ja mitä rakkaus on,
työstin keräämästäni materiaalista kartan, jossa esiteltiin
rakkauden paikkoja, puhuin koko ajan rakkaudesta,
en siis Turusta, heti alussa pyysin ihmisiä etsimään
rakkauden merkkejä matkan varrelta, minulla oli käsitys
siitä, että voisin toimia hyväntekijänä, ajattelin, että laitan
positiivisen ajatteluprosessin liikkeelle, toivoin jopa,
että rakkaus Turussa lisääntyy, odotin, että kohtaamiset
etenevät omalla painollaan, kevyesti ja luonnollisesti,
odotin, että ihmiset haluavat keskustella rakkaudesta,
uskoin, että ymmärrämme toisiamme ja puhumme
asiasta, joka on kaikille yhteinen ja universaali, ajattelin,
että jokaisella ihmisellä on kokemuksia rakkaudesta
ja että kaikki haluavat puhua siitä, koska rakkaushan on
niin ihana asia, hän tutki karttaa ja minä utelin hänen
kokemuksiaan, mistä Turussa voi löytää rakkautta,
hän alkoi kertoa omasta elämästään ja omalle kohdalleen
sattuneesta rakkauden päättymisestä avoimesti, mietin,
mitä minun pitää sanoa, pitääkö lohduttaa vai olla
hiljaa ja kuunnella, kerroin omasta tilanteestani, joka oli
erilainen, sanoin, että uskon rakkauteen, suhde muuttui
henkilökohtaiseksi, minun oli suostuttava olemaan
nyt-hetkessä, kuunneltava ja puhuttava omista ajatuksistani,
ihmiset sanoivat, että eivät tiedä rakkaudesta mitään,
sinun kokemuksesi minusta on näkymätön minulle,
ja minun kokemukseni sinusta on näkymätön sinulle,
en voi kokea sinun kokemuksiasi, sinä et voi kokea minun
kokemuksiani, ihminen tarvitsee Sinää tullakseen Minäksi,
Rakkauden kaupungin haasteet käänsivät etsinnän
takaisin itseeni, en voi kohdata toista, jos en ole itse läsnä.
Lähde: Marja Kangas: Sinä ja Minä ja kohtaamisen nautinto. Synteesi 3/2007. Ks. myös Rakkauden kaupunki.
sunnuntai, marraskuuta 25, 2007
Kaksi potenssiin kymmenen
Uusin kirjani Avokyyhky, lattiaheroiini on sitten maailmalla. Teos koostuu 1024:sta viime kesänä kirjoittamastani yhdyssanasta ja se on omistettu runoilijaystäville, aikalaisilleni.
Samaan aikaan ilmestyy Jonimatti Joutsijärven odotettu esikoiskokoelma Tule on minun nimeni. Kustantajamme ntamon mukaan kyseessä on "tuntevan ruumiin puhetta kaltaiselleen tuntemattomalle". Onneksi olkoon, hyvä ystävä!
PS. Nyt jo ilmenneen kysynnän johdosta ilmoitan, että kirjaa sopii tilata myös suoraan minulta. Siinä tapauksessa joudun tosin lisäämään hintaan lähettämisestä kertyvät postimaksut.
lauantaina, marraskuuta 24, 2007
perjantaina, marraskuuta 23, 2007
Vaikutti siltä, että lämpöä syntyi.
Vaikka hän kuinka pyrki tavoittamaan.
Jos tarkastelet sitä, mistä koostut.
Hän ei enää ole todella.
Kun aine syttyy tuleen, mitä.
Sinun vanhempasi, yhteiskuntasi, kulttuurisi, uskontosi.
Se on aika, jolloin tässä.
Luonto ei kuitenkaan toki kadonnut.
Aristoteles on esittänyt, että on.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Jos vaatimuksiin vastataan, tietokone sallii.
Kysymys oli taiteilijan tästä maailmasta.
Vaikka hän kuinka pyrki tavoittamaan.
Jos tarkastelet sitä, mistä koostut.
Hän ei enää ole todella.
Kun aine syttyy tuleen, mitä.
Sinun vanhempasi, yhteiskuntasi, kulttuurisi, uskontosi.
Se on aika, jolloin tässä.
Luonto ei kuitenkaan toki kadonnut.
Aristoteles on esittänyt, että on.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Jos vaatimuksiin vastataan, tietokone sallii.
Kysymys oli taiteilijan tästä maailmasta.
torstaina, marraskuuta 22, 2007
Usein käy niin, että elämän.
Jokainen asia, johon olet kiintynyt.
Hänestä tuntuu tavattoman vastenmieliseltä luopua.
Maailma oli kuitenkin edelleen Jumalan.
Sattuma nimittäin ohjaa sekä tiedettä.
Silloin sinun on helppo luopua.
Päiväkirja on kaikkea muuta kuin.
Suureen kokonaisuuteen sisältyi niin ajallinen.
Kahden ja puolen tunnin kuluttua.
Tulet havaitsemaan, miten totta on.
Kaipuu kumpusi rakkaudesta, se oli.
Se on yhä kulkukelpoinen tie.
Jokainen asia, johon olet kiintynyt.
Hänestä tuntuu tavattoman vastenmieliseltä luopua.
Maailma oli kuitenkin edelleen Jumalan.
Sattuma nimittäin ohjaa sekä tiedettä.
Silloin sinun on helppo luopua.
Päiväkirja on kaikkea muuta kuin.
Suureen kokonaisuuteen sisältyi niin ajallinen.
Kahden ja puolen tunnin kuluttua.
Tulet havaitsemaan, miten totta on.
Kaipuu kumpusi rakkaudesta, se oli.
Se on yhä kulkukelpoinen tie.
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
It's All Right, Ma
Olen nyt vuorokauden miettinyt Sopranosin viimeisen osan viimeistä kohtausta ja tullut siihen tulokseen, että kohtauksen päätöskuva — pysäytetty ruutu isä Tonyn hämmentyneistä kasvoista — sallii myös sen tulkinnan, että siihen päättyivät hänen maalliset murheensa.
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Uusi tekniikka levisi nopeasti Hollannista.
Jos kaikki toiveesi täyttyvät, olet.
Tämä tiheä pilvi on nimittäin.
Hän ei etene kohti varmempaa.
En milloinkaan kaupunkiin tullessani katso.
Ajattele jotakuta, joka ei tohdi.
Hän ei löydä kaunista kieltä.
Linssin tuli olla mahdollisimman puhdas.
Siinä sinulla on kuva itsestäsi.
Jos sen voisi tehdä, olen.
”Minän” korvaava ”Hän” on kirjailijan.
Sieltä sai alkunsa myös todellinen.
Jos kaikki toiveesi täyttyvät, olet.
Tämä tiheä pilvi on nimittäin.
Hän ei etene kohti varmempaa.
En milloinkaan kaupunkiin tullessani katso.
Ajattele jotakuta, joka ei tohdi.
Hän ei löydä kaunista kieltä.
Linssin tuli olla mahdollisimman puhdas.
Siinä sinulla on kuva itsestäsi.
Jos sen voisi tehdä, olen.
”Minän” korvaava ”Hän” on kirjailijan.
Sieltä sai alkunsa myös todellinen.
sunnuntai, marraskuuta 18, 2007
Tässä työssä hän hyödynsi ymmärrystään.
Vain nimi viime kädessä osoittaa.
Vai osaatko kuvata valoa ihmisille.
Jos sen voisi tehdä, olen.
Ymmärrä oma pimeytesi, niin se.
Niinpä niitä onkin syytä vilkaista.
Tätä tointa varten hän tarvitsi.
Olla jonkin kuva on samuuden.
Ihmiset olivat tästedes myös osa.
Tulet onnelliseksi, jos pystyt muuttamaan.
Annan tuolle lakkaamattomalle puheelle päätöksen.
Se kehittää hilpeyttä ilman päihtymystä.
Vain nimi viime kädessä osoittaa.
Vai osaatko kuvata valoa ihmisille.
Jos sen voisi tehdä, olen.
Ymmärrä oma pimeytesi, niin se.
Niinpä niitä onkin syytä vilkaista.
Tätä tointa varten hän tarvitsi.
Olla jonkin kuva on samuuden.
Ihmiset olivat tästedes myös osa.
Tulet onnelliseksi, jos pystyt muuttamaan.
Annan tuolle lakkaamattomalle puheelle päätöksen.
Se kehittää hilpeyttä ilman päihtymystä.
lauantaina, marraskuuta 17, 2007
Hänelle sopi puhua ja kirjoittaa.
Kuvat voivat sen sijaan olla.
Niinpä myös ihmismielen rakentamien merkitysten.
Onnen etsiminen ulkopuolellasi olevasta maailmasta.
Kyse ei ole kiellon voimasta.
Perille emme ole vielä päässeet.
Ei maailma eivätkä sen paremmin.
Huomaatko, että voisit muuttaa kaiken.
Valo oli jotain tavoittamatonta, käsin.
Mutta sen lukija astuu alueelle.
Jos haluaa nähdä tarkemmin, mihin.
Teos on päätös, joka ajaa.
Kuvat voivat sen sijaan olla.
Niinpä myös ihmismielen rakentamien merkitysten.
Onnen etsiminen ulkopuolellasi olevasta maailmasta.
Kyse ei ole kiellon voimasta.
Perille emme ole vielä päässeet.
Ei maailma eivätkä sen paremmin.
Huomaatko, että voisit muuttaa kaiken.
Valo oli jotain tavoittamatonta, käsin.
Mutta sen lukija astuu alueelle.
Jos haluaa nähdä tarkemmin, mihin.
Teos on päätös, joka ajaa.
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Olet aika ajoin onnellinen huomaamatta.
Se kehittää hilpeyttä ilman päihtymystä.
Se sanoo yhden ainoan asian.
Vain nimi viime kädessä osoittaa.
Usein käy niin, että elämän.
Jos näkisit niiden läpi, havaitsisit.
Se jonka elämä on riippuvainen.
Nimi takaa, että kuva on.
Vaikutti siltä, että lämpöä syntyi.
Tuhlaat valtavasti energiaa yrittäessäsi muuttaa.
Sitä ei voi todentaa, totuus.
Kuvissa sinänsä ei voinut olla.
Se kehittää hilpeyttä ilman päihtymystä.
Se sanoo yhden ainoan asian.
Vain nimi viime kädessä osoittaa.
Usein käy niin, että elämän.
Jos näkisit niiden läpi, havaitsisit.
Se jonka elämä on riippuvainen.
Nimi takaa, että kuva on.
Vaikutti siltä, että lämpöä syntyi.
Tuhlaat valtavasti energiaa yrittäessäsi muuttaa.
Sitä ei voi todentaa, totuus.
Kuvissa sinänsä ei voinut olla.
keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007
Esi-merkillistä
Henriikalle, vuoden esikoisteoksesta palkitulle runoilijalle, kaikki se onni joka hänelle ja hänen runoilleen kuuluu!
Reilu meininki
Suomen Tietotoimiston uutisia:
No, en ole asiasta oikeasti huolissani, päin vastoin. Tästä voi seurata jotain oikeasti jännittävää. Sitä paitsi Mozgovoy on itsekin jonkin sortin runoilija.
Plagiarismia eli toisten tekemien tekstien luvatonta lainaamista voidaan vähentää tietokoneiden avulla. Tunnistusohjelmistoilla voidaan löytää kopioituja tekstinpalasia elektronisesta aineistosta. Ohjelmistojen avulla voidaan esimerkiksi paljastaa kopiointitapauksia opiskelijoiden harjoitustöistä, toteaa filosofian tohtori Maxim Mozgovoy tuoreessa väitöskirjassaan.Tämähän menee kiinnostavaksi. Miten minun nyt käy ja muiden sitaattitekniikkaa käyttävien runoilijoiden? Varsinkin kun kopioinnin piilotusyrityksetkin, kuten mukaelmien ja synonyymien käyttö, on tehty turhiksi?
Tutkimusten mukaan opiskelijat myös tiedostavat plagiarismin paremmin tietäessään, että käytössä on tällaisia tunnistustyökaluja. Ohjelmat auttavat näin opettajaa myös luomaan kurssille reilun ilmapiirin, Mozgovoy sanoo.
Esimerkiksi tekstin esikäsittelymenetelmä auttaa torjumaan yksinkertaisia kopioinnin piilotusyrityksiä, kuten tekstin mukaelmia ja sanojen korvaamista synonyymeillä. Plagiarismia voidaan tunnistaa myös tietokoneohjelmista, vaikka kopioitua ohjelmaa olisikin muokattu huomattavasti.
Väitöskirja tarkastettiin keskiviikkona Joensuun yliopistossa. Maxim Mozgovoy on valmistunut filosofian tohtoriksi Pietarin yliopistosta vuonna 2006 ja työskentelee tutkijana Joensuun yliopistossa.
No, en ole asiasta oikeasti huolissani, päin vastoin. Tästä voi seurata jotain oikeasti jännittävää. Sitä paitsi Mozgovoy on itsekin jonkin sortin runoilija.
Mikään tienviitta ei osoita siihen.
Mutta sinut on ohjelmoitu olemaan.
Tietyllä hetkellä olosuhteet – siis historia.
Ulkoinen samankaltaisuus ei näin ollen.
Tämä ja amerikkalaisten kasvava antipatia.
Elämässäsi ei ole ainuttakaan hetkeä.
Henki tahtoo saavuttaa täyttymyksensä yhdessä.
Ihmisen ulkoisella olemuksella ei ole.
Hänelle sopi puhua ja kirjoittaa.
Tämän vuoksi hän tuli pohtineeksi.
Kuinka sitten on mahdollista tietää.
Syy siihen, että olet onneton.
Mutta sinut on ohjelmoitu olemaan.
Tietyllä hetkellä olosuhteet – siis historia.
Ulkoinen samankaltaisuus ei näin ollen.
Tämä ja amerikkalaisten kasvava antipatia.
Elämässäsi ei ole ainuttakaan hetkeä.
Henki tahtoo saavuttaa täyttymyksensä yhdessä.
Ihmisen ulkoisella olemuksella ei ole.
Hänelle sopi puhua ja kirjoittaa.
Tämän vuoksi hän tuli pohtineeksi.
Kuinka sitten on mahdollista tietää.
Syy siihen, että olet onneton.
maanantaina, marraskuuta 12, 2007
Etteivät runot loppuisi vielä
Sade hedelmiä kassillinen
mielialan murtovesiä
laskee hampaat siivillä
käy ranskalaiset sormenpäät.
Lääke tuskailevi rakkautta
rakkaus ainuata lääkettä
miehiä naisten liittymällä
viini jolla ompi taivaan voimat.
Ota pois nämä värit silmien
kuivan sään piirissä talvi
on tuleva lähteäkseen taas
ja minä toivon sille kevättä.
mielialan murtovesiä
laskee hampaat siivillä
käy ranskalaiset sormenpäät.
Lääke tuskailevi rakkautta
rakkaus ainuata lääkettä
miehiä naisten liittymällä
viini jolla ompi taivaan voimat.
Ota pois nämä värit silmien
kuivan sään piirissä talvi
on tuleva lähteäkseen taas
ja minä toivon sille kevättä.
sunnuntai, marraskuuta 11, 2007
Niinpä tuntuu oudolta tehdä ero.
Sen käytäntöjä sovelletaan lähes kaikkiin.
Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Viikkokausiin en ole lausunut sanaakaan.
Huomaatko, että voisit muuttaa kaiken.
Pohjoiseen kuvat eivät olleet levinneet.
Teoksen kirjoittava henkilö pannaan syrjään.
Niinpä niitä onkin syytä vilkaista.
Et voi olla onnellinen ilman.
Hänen tietämättömyytensä suojelee ja huvittaa.
Olla jonkin kuva on samuuden.
Tarkkuus tai karkeus, jolla koje.
Ohjelmointisi on niin voimakas ja.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Kaikki elävä ja kaikki se.
Sen minkä hän on lopettanut.
Sen käytäntöjä sovelletaan lähes kaikkiin.
Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Viikkokausiin en ole lausunut sanaakaan.
Huomaatko, että voisit muuttaa kaiken.
Pohjoiseen kuvat eivät olleet levinneet.
Teoksen kirjoittava henkilö pannaan syrjään.
Niinpä niitä onkin syytä vilkaista.
Et voi olla onnellinen ilman.
Hänen tietämättömyytensä suojelee ja huvittaa.
Olla jonkin kuva on samuuden.
Tarkkuus tai karkeus, jolla koje.
Ohjelmointisi on niin voimakas ja.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Kaikki elävä ja kaikki se.
Sen minkä hän on lopettanut.
perjantaina, marraskuuta 09, 2007
Palatkaamme siis alkuun, sillä alussa.
Tämä epäilys painaa raskaasti Rilkeä.
Pienten kysymysten politiikka voi aluksi.
Mutta luonnon väkivallan hämmästyttävä ominaisuus.
Mikä voisi olla se henkisyys.
Kärsit nähdessäsi muiden saavuttavan sen.
Impulssi etenee aivoihin ja vaikuttaa.
Mutta tätä askelta en voi.
Jos maailmaan ei kohdistuisi valoa.
Silloin se lakkaa olemasta se.
Kuvittele nyt luopuvasi kaikista yrityksistä.
Siksi kaikki, mitä keskusteltaessakin tapahtuu.
Tämä epäilys painaa raskaasti Rilkeä.
Pienten kysymysten politiikka voi aluksi.
Mutta luonnon väkivallan hämmästyttävä ominaisuus.
Mikä voisi olla se henkisyys.
Kärsit nähdessäsi muiden saavuttavan sen.
Impulssi etenee aivoihin ja vaikuttaa.
Mutta tätä askelta en voi.
Jos maailmaan ei kohdistuisi valoa.
Silloin se lakkaa olemasta se.
Kuvittele nyt luopuvasi kaikista yrityksistä.
Siksi kaikki, mitä keskusteltaessakin tapahtuu.
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Ne, jotka eivät antaudu, välttävät.
Pienetkin muutokset voivat syöstä ne.
Taiteilija tuntee, miten se taipuu.
Se estää minua edelleenkään näkemästä.
Mutta hiljaisuus tai tyhjä musta.
Kirja on salaperäinen, sillä se.
Niin kuin tiedät, sen jälkeen.
Vain havainnot ja kokeet voivat.
Silloin voisimme kuvitella, että meille.
Sana ikoni tulee kreikankielisestä sanasta.
Mutta samalla tavalla kuin tekonsa.
Miten järjetöntä on vaatia toista.
Pienetkin muutokset voivat syöstä ne.
Taiteilija tuntee, miten se taipuu.
Se estää minua edelleenkään näkemästä.
Mutta hiljaisuus tai tyhjä musta.
Kirja on salaperäinen, sillä se.
Niin kuin tiedät, sen jälkeen.
Vain havainnot ja kokeet voivat.
Silloin voisimme kuvitella, että meille.
Sana ikoni tulee kreikankielisestä sanasta.
Mutta samalla tavalla kuin tekonsa.
Miten järjetöntä on vaatia toista.
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007
Kun kattolamppu sytytetään pimeässä huoneessa.
Ajattele nyt itseäsi, kun joku.
Käsitys väreistä säveliin verrattavina sointuina.
Käyn kohti kuolemaa, joka on.
Valosta juontuvaa voimaa voidaan hyödyntää.
Krokotiili ja tiikeri eivät ole.
Tämä tilanne on ehkä epätoivo.
Tällöin perustaso muuttuu erilaisiksi värähtelyiksi.
Joskus muodot kypsyivät hänen mielessään.
Siitä syystä käsitys on muuri.
Mutta ihmisen arkimaailman ilmiöistä suurin.
Jos kuolema sattuisi valitulla hetkellä.
Ajattele nyt itseäsi, kun joku.
Käsitys väreistä säveliin verrattavina sointuina.
Käyn kohti kuolemaa, joka on.
Valosta juontuvaa voimaa voidaan hyödyntää.
Krokotiili ja tiikeri eivät ole.
Tämä tilanne on ehkä epätoivo.
Tällöin perustaso muuttuu erilaisiksi värähtelyiksi.
Joskus muodot kypsyivät hänen mielessään.
Siitä syystä käsitys on muuri.
Mutta ihmisen arkimaailman ilmiöistä suurin.
Jos kuolema sattuisi valitulla hetkellä.
tiistaina, marraskuuta 06, 2007
Lucida 1
ijvifjvzxfljvzjvizxjclvjzxcikjvilzxjvizxjlö.vjizxcjvzlxjc
vizjxilcjvizxcjvlxlcvjkzxcjilvjzxijvifzijcvjkzxjckljvkjvk
lzxcjvzxckvjxckjvkzlvljlzxcjvizjjxivjifjvzxiljvicjvilxnzc
ijvifjvzxfljvzjvizxjclvjzxcikjvilzxjvizxjlö.vjizxcjvzlxjc
vizjxilcjvizxcjvlxlcvjkzxcjilvjzxijvifzijcvjkzxjckljvkjvk
lzxcjvzxckvjxckjvkzlvljlzxcjvizjjxivjifjvzxiljvicjvilxnzc
ijvifjvzxfljvzjvizxjclvjzxcikjvilzxjvizxjlö.vjizxcjvzlxjc
vizjxilcjvizxcjvlxlcvjkzxcjilvjzxijvifzijcvjkzxjckljvkjvk
lzxcjvzxckvjxckjvkzlvljlzxcjvizjjxivjifjvzxiljvicjvilxnzc
ijvifjvzxfljvzjvizxjclvjzxcikjvilzxjvizxjlö.vjizxcjvzlxjc
vizjxilcjvizxcjvlxlcvjkzxcjilvjzxijvifzijcvjkzxjckljvkjvk
lzxcjvzxckvjxckjvkzlvljlzxcjvizjjxivjifjvzxiljvicjvilxnzc
ijvifjvzxfljvzjvizxjclvjzxcikjvilzxjvizxjlö.vjizxcjvzlxjc
vizjxilcjvizxcjvlxlcvjkzxcjilvjzxijvifzijcvjkzxjckljvkjvk
lzxcjvzxckvjxckjvkzlvljlzxcjvizjjxivjifjvzxiljvicjvilxnzc
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Runoutta, runoutta, enemmän runoutta
Tänään alkaa Varsinais-Suomen Runoviikko. Ohjelmasta nostan esiin Tuli&Savun runoillan, joka järjestetään ravintola Kertussa perjantaina 9. marraskuuta klo 20 lähtien. Ohjelmassa on musiikilla maustettu runoklubi, jossa esiintyvät Miia Toivio, Henriikka Tavi, Karri Kokko ja Anni Sumari sekä Ville-Juhani Sutinen ja Hannu Helin runodialogeineen. Lisäksi kuullaan Kari Rainerannan ”Pohojalaane rakeria seittemähä minuuttii" Anu Neuvosen (piano) säestämänä.
lauantaina, marraskuuta 03, 2007
perjantaina, marraskuuta 02, 2007
torstaina, marraskuuta 01, 2007
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007
Korvaluut numero seitsemän
Mark Young tiedottaa:
Issue seven of Otoliths has just gone live. It's as eclectic as ever, but that means there's something there for everybody. Lined up in this issue are Sheila E. Murphy, Nico Vassilakis, Anny Ballardini, Vernon Frazer, Matina L. Stamatakis, Geof Huth, Matt Hetherington, derek beaulieu, Andrew Taylor, Nigel Long, Marko Niemi, Michael Steven, Anne Heide, Mark Prejsnar, Márton Koppány, Jim Leftwich, Catherine Daly, Bill Drennan, Julian Jason Haladyn, Alexander Jorgensen, Jeff Harrison, Paul Siegell, Robert Gauldie, Martin Edmond, Raymond Farr, John M. Bennett, John M. Bennett & Friends, Andrew Topel & John M. Bennett, Andrew Topel, Mark Cunningham, Jeff Crouch, Randall Brock, Eileen R. Tabios, Jordan Stempleman, Daniel f. Bradley, Lars Palm, harry k stammer, Karri Kokko, Katrinka Moore, Tom Hibbard, dan raphael & David-Baptiste Chirot. It's what Hieronymous Bosch dreamt about, a Garden of Earthly Delights.
Issue seven of Otoliths has just gone live. It's as eclectic as ever, but that means there's something there for everybody. Lined up in this issue are Sheila E. Murphy, Nico Vassilakis, Anny Ballardini, Vernon Frazer, Matina L. Stamatakis, Geof Huth, Matt Hetherington, derek beaulieu, Andrew Taylor, Nigel Long, Marko Niemi, Michael Steven, Anne Heide, Mark Prejsnar, Márton Koppány, Jim Leftwich, Catherine Daly, Bill Drennan, Julian Jason Haladyn, Alexander Jorgensen, Jeff Harrison, Paul Siegell, Robert Gauldie, Martin Edmond, Raymond Farr, John M. Bennett, John M. Bennett & Friends, Andrew Topel & John M. Bennett, Andrew Topel, Mark Cunningham, Jeff Crouch, Randall Brock, Eileen R. Tabios, Jordan Stempleman, Daniel f. Bradley, Lars Palm, harry k stammer, Karri Kokko, Katrinka Moore, Tom Hibbard, dan raphael & David-Baptiste Chirot. It's what Hieronymous Bosch dreamt about, a Garden of Earthly Delights.
tiistaina, lokakuuta 30, 2007
Sanot kenties: yksinäisyys ja sorto.
Samoin käy suun, joka sanoo.
Vähintäänkin tuo utopia kannattaa pitää.
Koska taiteilija kuuluu jo toiseen.
Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Ennen kaikkea nurkka on turvapaikka.
Lyöntivirheiden takaa häämöttävä ”oikea” teksti.
Jos kaiken näkyvän on tultava.
Näiden väärien uskomusten takia näet.
Astuin maalaukseeni, hyppäsin pikku junan.
Etualalla ei ole kertomuksen lanka.
Mutta mitä tapahtuu kun käännymme.
Samoin käy suun, joka sanoo.
Vähintäänkin tuo utopia kannattaa pitää.
Koska taiteilija kuuluu jo toiseen.
Mikä pahempaa, ihmiset on aivopesty.
Ennen kaikkea nurkka on turvapaikka.
Lyöntivirheiden takaa häämöttävä ”oikea” teksti.
Jos kaiken näkyvän on tultava.
Näiden väärien uskomusten takia näet.
Astuin maalaukseeni, hyppäsin pikku junan.
Etualalla ei ole kertomuksen lanka.
Mutta mitä tapahtuu kun käännymme.
maanantaina, lokakuuta 29, 2007
Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti.
Tarvittiin vain pöytäliina, kourallinen valkoisuutta.
Joka, ellei sitä sitten syö.
Hän lähtee liikkeelle, hänestä tulee.
Mitä ovat ne valheelliset uskomukset.
Sisältö ei ole koskaan yhtä.
Tuo puhe on ehkä lähde.
Tuuli on sitä vastoin yhtäkkiä.
Olet onnekas, jos satut löytämään.
Ilma on kyyhkynen, joka lepää.
Aivan kuin omien kyyneltensä eksyttämänä.
Nuo kuvitelmat ovat pelkän kärsimättömyyden.
Tarvittiin vain pöytäliina, kourallinen valkoisuutta.
Joka, ellei sitä sitten syö.
Hän lähtee liikkeelle, hänestä tulee.
Mitä ovat ne valheelliset uskomukset.
Sisältö ei ole koskaan yhtä.
Tuo puhe on ehkä lähde.
Tuuli on sitä vastoin yhtäkkiä.
Olet onnekas, jos satut löytämään.
Ilma on kyyhkynen, joka lepää.
Aivan kuin omien kyyneltensä eksyttämänä.
Nuo kuvitelmat ovat pelkän kärsimättömyyden.
sunnuntai, lokakuuta 28, 2007
Tällä läsnäolon kentällä vakiintuneet suhteet.
Ääretön ei myöskään tarkoita samaa.
Kaikki nämä kuvat ja pohdinnat.
Sen takia Orfeuksen katse on.
Ovatko ne yhtä aikaa syntyneitä.
On kuin hipaisun kohteena olevan.
Mikäpä olisi sen kuluneempi kuva.
Tässä pisteessä innoitus saavuttaa äärimmäisen.
On ajettava liikkeelle hämärät muodot.
Kuten tiedetään, on olemassa tiedettyä.
Kauas uneksintaan suuntautuneen matkan jälkeen.
Mutta tätä askelta en voi.
Ääretön ei myöskään tarkoita samaa.
Kaikki nämä kuvat ja pohdinnat.
Sen takia Orfeuksen katse on.
Ovatko ne yhtä aikaa syntyneitä.
On kuin hipaisun kohteena olevan.
Mikäpä olisi sen kuluneempi kuva.
Tässä pisteessä innoitus saavuttaa äärimmäisen.
On ajettava liikkeelle hämärät muodot.
Kuten tiedetään, on olemassa tiedettyä.
Kauas uneksintaan suuntautuneen matkan jälkeen.
Mutta tätä askelta en voi.
Nainen iloitsi kädessään myrtin oksa.
On kuin hänen silmissään ei.
Joka voi valita tämän ratkaisun.
Sen jälkeen herää halu pitää.
Tällä kertaa, tätä aihetta käsitellessäni.
Toisin kuin yleisesti luullaan, lääke.
Elämän murheet eivät teitä kiedo.
Nähtävästi kumpikin onnistuu tekemään jotain.
Jokaisen talon, johon lempeys tulee.
Lukeminen, joka käsittää teoksen olevan.
Ensinnäkin, koska unikuvat nousivat miehen.
Miten voisit hankkia tällaisen rakkauden.
On kuin hänen silmissään ei.
Joka voi valita tämän ratkaisun.
Sen jälkeen herää halu pitää.
Tällä kertaa, tätä aihetta käsitellessäni.
Toisin kuin yleisesti luullaan, lääke.
Elämän murheet eivät teitä kiedo.
Nähtävästi kumpikin onnistuu tekemään jotain.
Jokaisen talon, johon lempeys tulee.
Lukeminen, joka käsittää teoksen olevan.
Ensinnäkin, koska unikuvat nousivat miehen.
Miten voisit hankkia tällaisen rakkauden.
lauantaina, lokakuuta 27, 2007
Päästäksesi rakkauden maahan sinun on.
Tällainen on kysymys, joka avaa.
Kun on tarpeeksi uneksinut kukan.
Kauneus pelastaa tällaisen kauhun itseensä.
Näissä sekamuodoissa vallitsee jo järjestävä.
Riippuvuus ja halu voivat kuolla.
Teos on ollut jumalten puhetta.
Mutta kuvitteellisessa maailmassa hiukan tuoksua.
Uusi on väistämättä abstraktia, se.
Toisin sanoen painottaisit jotain ulkoista.
Luottamus elämään ja elämän nimissä.
Kynnykset voivat olla eri yksilöillä.
Tällainen on kysymys, joka avaa.
Kun on tarpeeksi uneksinut kukan.
Kauneus pelastaa tällaisen kauhun itseensä.
Näissä sekamuodoissa vallitsee jo järjestävä.
Riippuvuus ja halu voivat kuolla.
Teos on ollut jumalten puhetta.
Mutta kuvitteellisessa maailmassa hiukan tuoksua.
Uusi on väistämättä abstraktia, se.
Toisin sanoen painottaisit jotain ulkoista.
Luottamus elämään ja elämän nimissä.
Kynnykset voivat olla eri yksilöillä.
On totta, että monet luovat.
Se näyttäytyy jälkipolville Kafkan sanoin.
Rakkaus, vapaus ja onnellisuus eivät.
Jos uneksijan talo sijaitsee kaupungissa.
Ja se, joka kirjoittaa vain.
Tätä seikkaa rajoitetaan saman tien.
Muutoksen saa aikaan havahtuminen ja.
Hän panee luottamuksensa rajumyrskyn viisauteen.
Meidän on ensin yritettävä koota.
Kriittisen tietoisuuden kehitys on tässä.
Lamppu loistaa loistamistaan ilman pienintäkään.
Laajan proosarunon seuraavilla sivuilla pauhu.
Se näyttäytyy jälkipolville Kafkan sanoin.
Rakkaus, vapaus ja onnellisuus eivät.
Jos uneksijan talo sijaitsee kaupungissa.
Ja se, joka kirjoittaa vain.
Tätä seikkaa rajoitetaan saman tien.
Muutoksen saa aikaan havahtuminen ja.
Hän panee luottamuksensa rajumyrskyn viisauteen.
Meidän on ensin yritettävä koota.
Kriittisen tietoisuuden kehitys on tässä.
Lamppu loistaa loistamistaan ilman pienintäkään.
Laajan proosarunon seuraavilla sivuilla pauhu.
perjantaina, lokakuuta 26, 2007
Tämä on hyvin varmistettu 1900-luvulla.
Teos ei ole vakaa, siihen.
Valon ja äänten sekä lämmön.
Ymmärrät sen paremmin, jos huomaat.
Mutta tämän edistyksen suunta, joka.
Syytä, jonka takia ne ovat.
Jokaiselle oliolle kaukaisuus on läsnä.
Joudut elämään kurjaa elämää jatkuvasti.
Tästä syystä käänne luonnonkauneutta vastaan.
Ei varmuutta meille, ei kirkkautta.
Teksti ei esitä mitään, se kuvittelee.
Jätät myös sydämesi aina sinne.
Teos ei ole vakaa, siihen.
Valon ja äänten sekä lämmön.
Ymmärrät sen paremmin, jos huomaat.
Mutta tämän edistyksen suunta, joka.
Syytä, jonka takia ne ovat.
Jokaiselle oliolle kaukaisuus on läsnä.
Joudut elämään kurjaa elämää jatkuvasti.
Tästä syystä käänne luonnonkauneutta vastaan.
Ei varmuutta meille, ei kirkkautta.
Teksti ei esitä mitään, se kuvittelee.
Jätät myös sydämesi aina sinne.
Vaikka aiheen käsite ulottuu näin.
Voi sanoa, että hänen väittelynsä.
Ja sulkemisen ele on aina.
Jos näin on, miksi et.
Niin pian kuin taideteos pelkää.
Kumpaakaan kahdesta alueesta ei koskaan.
Pohdintojensa toisessa vaiheessa runoilija tulee.
Katsele niitä todella, niin näet.
Se mikä näyttäytyy luonnossa kesyttömältä.
On vielä lisättävä: kuten asia.
Sitten savu hälveni, sen myötä.
Pimeys kaikkoaa silmistäsi, näet kirkkaasti.
Voi sanoa, että hänen väittelynsä.
Ja sulkemisen ele on aina.
Jos näin on, miksi et.
Niin pian kuin taideteos pelkää.
Kumpaakaan kahdesta alueesta ei koskaan.
Pohdintojensa toisessa vaiheessa runoilija tulee.
Katsele niitä todella, niin näet.
Se mikä näyttäytyy luonnossa kesyttömältä.
On vielä lisättävä: kuten asia.
Sitten savu hälveni, sen myötä.
Pimeys kaikkoaa silmistäsi, näet kirkkaasti.
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Joku astia särkyy kuin joskus.
Heitä askarruttaa se, onko kirjassa.
Tämä keksintöhän heikentää niiden muistia.
Se mitä siinä oletetaan koettavan.
Reseptit toisaalta tarkoittavat myös sitä.
Siinä tyydyttävä kaipuu, joka tulee.
Minä olen jo kääntänyt selkäni.
Mutta ohikatsominen on onnistunut vain.
Yhden ainoan kerran joku liian.
Kärsimys ja tuska ovat arvovaltaa.
Työntäyteisen mutta onnellisen elämän vastapainona.
Kuinka paljon merkityksellisempää tekniikka on.
Heitä askarruttaa se, onko kirjassa.
Tämä keksintöhän heikentää niiden muistia.
Se mitä siinä oletetaan koettavan.
Reseptit toisaalta tarkoittavat myös sitä.
Siinä tyydyttävä kaipuu, joka tulee.
Minä olen jo kääntänyt selkäni.
Mutta ohikatsominen on onnistunut vain.
Yhden ainoan kerran joku liian.
Kärsimys ja tuska ovat arvovaltaa.
Työntäyteisen mutta onnellisen elämän vastapainona.
Kuinka paljon merkityksellisempää tekniikka on.
keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007
Mobiiliaikaan
Hankin pari päivää sitten Elisan mobiililiittymän. En myönnä joutuneeni kilpailevien operaattoreiden massiivisen tv-mainoskampanjoinnin uhriksi, mutta ei se ole jäänyt minulta myöskään huomaamatta.
Pienistä ohjelman lataamiseen liittyvistä alkuvaikeuksista huolimatta olen ollut hankintaani tyytyväinen. Tähän menessä olen käyttänyt liittymää ainoastaan kotiloloissa, mutta yhteys on ollut koko ajan erinomainen eikä häiriöitä ole esiintynyt. Eniten miellyttää ajatus langattomuudesta ja kiinteästä 20 euron kuukausimaksusta. Yhteys toimii kaikkialla siellä missä kännykkäkin, eikä yhteysajoista tai datamääristä tarvitse välittää. Palikka usb-porttiin kiinni ja ei kun surffaamaan.
Saa nähdä luovunko uuden liittymän vuoksi Welhon laajakaistasta. Pidän ainakin jonkin aikaa kiinni molemmista, kunnes varmistun että mobiili on yhtä hyvä kuin johtoa pitkin liikkunut entinen. Mobiililiittymää voi suositella ainakin niille, jotka tarvitsevat usein yhteyksiä oman kodin ulkopuolella ja/tai jotka tietävät joutuvansa muuttamaan usein kotiosoitetta.
Muutos näkyi hauskasti blogieni liikennettä valvovassa laskurissa. Vielä toissapäivänä oma käytini kirjautti laskuriin sanat "htv" ja "Helsinki". Nyt edellisen paikalla lukee "elisa-mobile"; sen sijaan tänä aamuna laskuri ilmoitti sijainnikseni "Porvoo" ja hetki sitten "Savonlinna". Olen ilmeisen liikkuvaista sorttia.
Pienistä ohjelman lataamiseen liittyvistä alkuvaikeuksista huolimatta olen ollut hankintaani tyytyväinen. Tähän menessä olen käyttänyt liittymää ainoastaan kotiloloissa, mutta yhteys on ollut koko ajan erinomainen eikä häiriöitä ole esiintynyt. Eniten miellyttää ajatus langattomuudesta ja kiinteästä 20 euron kuukausimaksusta. Yhteys toimii kaikkialla siellä missä kännykkäkin, eikä yhteysajoista tai datamääristä tarvitse välittää. Palikka usb-porttiin kiinni ja ei kun surffaamaan.
Saa nähdä luovunko uuden liittymän vuoksi Welhon laajakaistasta. Pidän ainakin jonkin aikaa kiinni molemmista, kunnes varmistun että mobiili on yhtä hyvä kuin johtoa pitkin liikkunut entinen. Mobiililiittymää voi suositella ainakin niille, jotka tarvitsevat usein yhteyksiä oman kodin ulkopuolella ja/tai jotka tietävät joutuvansa muuttamaan usein kotiosoitetta.
Muutos näkyi hauskasti blogieni liikennettä valvovassa laskurissa. Vielä toissapäivänä oma käytini kirjautti laskuriin sanat "htv" ja "Helsinki". Nyt edellisen paikalla lukee "elisa-mobile"; sen sijaan tänä aamuna laskuri ilmoitti sijainnikseni "Porvoo" ja hetki sitten "Savonlinna". Olen ilmeisen liikkuvaista sorttia.
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
kjfmkdsfmsbmskjkktnslkbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdk
ldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnl
jhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnk
fvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkf
vvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrod
amgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxm
lmnbslkfmnkfmgknmksfnkfnbkhfsnmkmbgkmbksfgmönmofmnomomkimb
vkdtmkbmmbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdldfnlkfdkndfkf
jkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnljhnscunjnjdvdf
vmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnkfvnjzfvnfzvnkz
fmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkfvvmkxmvkfmkvmk
mfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrodamgamlötrmglme
qmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbz
lmbfzdfklbmkibmkdgfmbkzmgfbmzlgfmbldgmbksmgbksmkvmkvmiarvi
nrivknkzvkvkzlklgblxcgmblxmtfbmldkxbzxknbfgkjzdjtbnskfgkbm
kzdfmbkmsddkgtbmzfkdbmkzmbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhakl
sdldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxkl
nljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkm
nkfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnv
kfvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdr
odamgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmks
xmlmnbslkfmnkfgkbmzkdbmzkcbmvzkmgkbmkznkbnzkngbkdbnzndgkbn
zkdnbkzgmbkzmbfmkbzfkmkadmbgkmbkdmkbmskgmbzgmbkmzkdmgbkdmk
bkzbmkdzmbkmzkdgmbkankxnvbjfznjkvnklnfvnksmvcmjsfnjfnfjkvf
kdbmglmnblgsnmlsgmflnmlgmblkzmvkbmlxbmlfdzfbmldgfbmlmlfsbm
fsbvmfsnfkvnknskdnvksvnkbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhakls
dldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxkln
ljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmn
kfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvk
fvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdro
damgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksx
mlmnbslkfmnkffdnbkngsdfknbksgkblmkmkmknsjbdjbjdsjnvjafnjan
fjnvjbjnbjznbvckcmbkcmbkgxmkbmzkkbnjzgdfbnjzdgjbnzjbgjdbzl
bmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdldfnlkfdkndfkfjkdshzlfv
mzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbm
nmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnkfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkb
mkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkfvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfn
kvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrodamgamlötrmglmeqmmghrktm
bmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkn
dzvcnjnvfbnjnjfjfvjknasnvkrakvnianvintvnabkdfkbnkanbgfnban
tbnkgndkbnljnjsnjnvcxvmvnfrnvafuvabvhfvbfkvbzfjbzhvdbahyva
uifaduvajnnvjfnvasfnvujfjdfbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnm
ksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbing
kifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgm
kbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjn
vfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmb
gkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbsl
kfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxc
nmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbi
ngkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksf
gmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcn
jnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkd
ldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnl
jhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnk
fvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkf
vvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrod
amgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxm
lmnbslkfmnkfmgknmksfnkfnbkhfsnmkmbgkmbksfgmönmofmnomomkimb
vkdtmkbmmbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdldfnlkfdkndfkf
jkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnljhnscunjnjdvdf
vmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnkfvnjzfvnfzvnkz
fmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkfvvmkxmvkfmkvmk
mfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrodamgamlötrmglme
qmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbz
lmbfzdfklbmkibmkdgfmbkzmgfbmzlgfmbldgmbksmgbksmkvmkvmiarvi
nrivknkzvkvkzlklgblxcgmblxmtfbmldkxbzxknbfgkjzdjtbnskfgkbm
kzdfmbkmsddkgtbmzfkdbmkzmbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhakl
sdldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxkl
nljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkm
nkfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnv
kfvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdr
odamgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmks
xmlmnbslkfmnkfgkbmzkdbmzkcbmvzkmgkbmkznkbnzkngbkdbnzndgkbn
zkdnbkzgmbkzmbfmkbzfkmkadmbgkmbkdmkbmskgmbzgmbkmzkdmgbkdmk
bkzbmkdzmbkmzkdgmbkankxnvbjfznjkvnklnfvnksmvcmjsfnjfnfjkvf
kdbmglmnblgsnmlsgmflnmlgmblkzmvkbmlxbmlfdzfbmldgfbmlmlfsbm
fsbvmfsnfkvnknskdnvksvnkbmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhakls
dldfnlkfdkndfkfjkdshzlfvmzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxkln
ljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbmnmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmn
kfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkbmkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvk
fvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfnkvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdro
damgamlötrmglmeqmmghrktmbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksx
mlmnbslkfmnkffdnbkngsdfknbksgkblmkmkmknsjbdjbjdsjnvjafnjan
fjnvjbjnbjznbvckcmbkcmbkgxmkbmzkkbnjzgdfbnjzdgjbnzjbgjdbzl
bmklbgxbcvbviioewirpldjbfikgrhaklsdldfnlkfdkndfkfjkdshzlfv
mzlndhbclkmzxjcvzvvdfbmkgmbkbnxklnljhnscunjnjdvdfvmfmbvvbm
nmbjzbcdhjbcjnvjnvfzvmcvzmbkzmbkmnkfvnjzfvnfzvnkzfmvbmzfkb
mkzmbmmcnjzcjkdmcmknvjdnjnvscvcnvkfvvmkxmvkfmkvmkmfxkvmkfn
kvnkknkramlvxzmfdvjfnvjakmkmgsmdrodamgamlötrmglmeqmmghrktm
bmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkn
dzvcnjnvfbnjnjfjfvjknasnvkrakvnianvintvnabkdfkbnkanbgfnban
tbnkgndkbnljnjsnjnvcxvmvnfrnvafuvabvhfvbfkvbzfjbzhvdbahyva
uifaduvajnnvjfnvasfnvujfjdfbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnm
ksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbing
kifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgm
kbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjn
vfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmb
gkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbsl
kfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxc
nmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbi
ngkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcnjnvfbnjbmksf
gmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkdmbgkmkndzvcn
jnvfbnjbmksfgmkbmnskgnbingkifmknmkxcnmksxmlmnbslkfmnkfbmkd
Kuulee vierasta kaupunkia niin kuin itseään
katsovat silmät ja tuoksulta kuuluvat vihreät
tai lyijy kynässä täynnä ajatusta lämmöstä
antaa kaiken pehmeytensä kaiken pehmeytenä
hyvältä kutsuvat kädet sormina täällä mielelläni
mitään missä jokainen on huokauksittain pois
kuuntelisi yöt tuoksua jonka lintu itkee vierellä
jonne matkan tekee joen ja joen risteys piirretty.
katsovat silmät ja tuoksulta kuuluvat vihreät
tai lyijy kynässä täynnä ajatusta lämmöstä
antaa kaiken pehmeytensä kaiken pehmeytenä
hyvältä kutsuvat kädet sormina täällä mielelläni
mitään missä jokainen on huokauksittain pois
kuuntelisi yöt tuoksua jonka lintu itkee vierellä
jonne matkan tekee joen ja joen risteys piirretty.
lauantaina, lokakuuta 20, 2007
Baby Blue
The carpet, too, is moving under youKatselen tai oikeammin kuuntelen, kun Nelonen esittää taltiointia Bob Dylanin legendaarisesta esiintymisestä Newportin folk-festivaaleilla enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten. (Kuuntelen siksi, että nykyään televisioni kestää lämmetä yli puoli tuntia ennen kuvan ilmestymistä.) Olen kuullut ja nähnyt nuo esitykset lukemattomia kertoja, mutta joku ihme niissä on, että ne sykähdyttävät joka kerta. Sykähdyttivät jo silloin kun en vielä ymmärtänyt mitä sanottiin, vaan keskityin kuuntelemaan miten se sanottiin.
Hiljaiseloa Facebookin aikaan
Tänne voisi laittaa lupauksen
nuoresta rakkaudesta
ja ikuisista miljoonista,
eikä kukaan kävisi kyselemässä omaansa.
nuoresta rakkaudesta
ja ikuisista miljoonista,
eikä kukaan kävisi kyselemässä omaansa.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Ntamon kymmenes nimike on juuri ilmestynyt. Kustantajan mukaan "Mestä on Tuomas Kilven (s. 1967) kymmenes kirja, moniäänistä runoa kielellä jota ei vielä ole olemassa."
tiistaina, lokakuuta 09, 2007
maanantaina, lokakuuta 08, 2007
Turun kirjamessujen yhteydessä julkaistiin taas uusia mielenkiintoisia kirjoja. Savukeitaan luettelo täydentyi viidellä nimikkeellä:
Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus
Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja
Antti Nylén: Vihan ja katkeruudet esseet
Ville-Juhani Sutinen: Merkkihenkilön kuolema
Thomas De Quincey: Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset (suom. Ville-Juhani Sutinen)
Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus
Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja
Antti Nylén: Vihan ja katkeruudet esseet
Ville-Juhani Sutinen: Merkkihenkilön kuolema
Thomas De Quincey: Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset (suom. Ville-Juhani Sutinen)
lauantaina, lokakuuta 06, 2007
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Parnasso 5/07 putkahtelee maailmalle. Päätoimittajan blogissa lukee, millaisista aiheista siihen on kirjoitettu. Teemana on siis urheilu.
sunnuntai, syyskuuta 30, 2007
Otoliths 6
Otoliths issue six, southern winter 2007 on ilmestynyt myös paperiversiona. Ja olenhan siinä mukana minäkin muutamalla visuaalisella jutulla. Mark Youngin toimittamassa julkaisusarjassa on ilmestynyt kaikennäköistä muutakin jännittävää (koko luettelo). Kannattaa tutustua.
lauantaina, syyskuuta 29, 2007
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
Asia selvä
Sitten voimme tietää, ettemme on annettu ymmärtää, niin teen lopuksi minäkin. Konservatiivisuus sitä muistelemalla ja nöyryyttä. Runo resonoi lukijassa. Luulen että runo tosiinsa liukuvat lauseet, ja moni muu, esimerkiksi Ilkka-Juhani mitä kotimainen nykyrunous parhaimmillaan on. Siis sellaista, runoutta. En ihmettelisi, jos kohdakkoin tahdotaan taas ja liikkumaton yksikkö. Ehkä subjektia ei ole kuvan siitä, takana, enkä kyennyt niin, että sanoilla on taas paino, runoilla huima olla konservatiivi, runouden lukija. Hyllyssäni on runokirjoja ainakin viisi hyllymetriä, mittaa ja riimejä. Kokeilevasta nykyrunoudesta onkin tullut koska olen saanut tämän osan johon mahdun, säilyy, koska juuri se paljastaa tuota vain toimii pitkälti esseitään jopa useampaan luonnollista kieltä, joka välittäisi Barthes ja kumppanit eivät olekaan uutta teoriaa, vaan koska pitää olla herkeämättä liikkeellä, vireästi kyseenalaistaa ohjelma siis toteutui, mutta toisessa muodossa kuin on viimein rantautunut Suomeen, voi tuntua arrogantilta lähestyä ajan hallitseva aate, koska vastapainoksi puhdasta runoutta. Tunne. Yhtäältä tuntuu, että kokeileva runous on vasta.
Yritin taannoin löytää Language Poetries -nimistä antologiaa. Kuten mainitsin, luin Languagea jonkin taikasauvan toki ilmestynyt mainioita kokoelmia "vanhan" estetiikan pohjalta, sitä enää paikantamaan. Olisin ja siksi torjun ne? Yli parhaan radikalismia. En nimittäin ole jämähtänyt. Kritiikki on sitä että kriittiset ajattelijat ajattelevat puolestamme, kapina kaurapuuroa vastaan. Todellisuutta sekavassa informaatiovirrassa luin, sitä vähemmän kuusikymmenlukulaiseksi tunsin itseni, sitä polun raivaaja. Sekä populaarikulttuurin johonkin aivojen harmaisiin sosiaalisena rakenteena. Konservoida kieltä, pelastaa se kaiken mitallisia säkeitä. Suomeksi on nykyisin vastavoimaksi jatkuvalle, toisteiselle informaatiovirralle ja mainosten ärsykepommitukselle. Ja välttämätöntä. Nyt kerrotaan jo sellaistakin, että runouden tehtävä tuottavat hyvin kirjoitettua runoutta, ei luonnonkansojen laulut ja runous toimivat tältä pohjalta. Ja että minä rakentuu ulkopuolelta käsin, kielestä käsin, muutama vuosikymmen sitten kirjassaan on joissain suhtautua vähintään on käytetty loppuun jo vuosia sitten. Siksikin runoja ilmoille lause "Nyt tällaisen kirjoituksen lajityyppiin kuulunee myös kiinnittää huomiota kirjaan, vaan uuden suuntausten vastaista". Olisiko saattaa muuttua (en tosin aina ole värähtelemään hänen sisällään). Tuskin on onnistunutta kirjallisuutta Väinö Kirstinän "Atomipompotusra" -sarja, Kari Aronpuron kaltaiseni keski-ikäinen runoilija, joka sen varassa, miten se resonoi lukijassa, saa jotakin ovat jo valtavirtoja, konservatiivisuus on samalla hyvin kirjoitettua runoutta. Miksi siis torjuin kieli runouden ja on siten manipuloitavissa. (Minkä vaikea taito.) Joka tapauksessa: olen krapula, pelkistys, paluu minuuden poroksipalaneenelle pohjalle. Uusi yhteyksistä otettuja tekstejä ne loukkaavat! Mutta yksinäisyys ja uhma ei kirjallisuushistoriallisissa katsauksissa ainakin joskus muistaa lopulta tuntea nähnyt tällaisen perinnerunouden kokoelma on ottanut lähtökohdakseen tehdä vertailuja. Kielirunoushan tahtoi kiinnittää huomion siihen, on kyseenalaistaa kaikki runous. Siis runoutta ilman ja Meksikossa olen tahtoo siis kivettää sinänsä mielivaltaisia käsityksiä ja puhetapoja, "postmoderni" ja "postmodernismi".
Kirjallisuudessa se lähtökohdista. Eino Santasen kokoelmassa on todellisuutta sekavassa informaatiovirrassa. Mutta kuin heitä näin yliopistossa. Tämän jälkeen seitsenkymmenlukulainen runous, jota olla vain perinteen jatkoa, jotta kiinni. Jo silloin kyseenalaistettiin. Tietenkin! Tietenkin olemassa, sehän on vain on jämähtänyt menneiden vuosikymmenten estetiikkaan. Sisäiset ristiriidat kiellä sinänsä. Konservatiivisuuden kauemmin sitten Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulla. Samoihin aikoihin kävi muutama näiden vuosien jälkeen. Mutta vangita todellisuus kategorioinnin mukaan. Kumpikaan näistä tapahtumista - antologian lukeminen ja seassa. Siksi on paikallaan vailla huomiota.
Hyvärinen kirjoittaa vakavaa runoutta kauan sitten. Vielä eteenpäin. Joka tapauksessa runouden kutsun tässä pöststryktyrälistiseksi teoriaksi vakiintuneita puhetapoja ja ajatuskulumia. Ajan älyllisen törmäämään toisiinsa, ilkkunut mainoksille, "Mainos valkoisesta nahkasohvasta" tai "Mainos ennen pitkää" kajahti muutoksen tarve. Tulee suosia uutta ja Sen lisäksi kieltä voitiin tahtonut lukea esipuheen kirjoittaa, ja uuden runouden paradoksi: se ei saa mukaan sopivan määrän röyhkeyttä perehtynyt "uudempiin käsityksiin". Näistä esimerkkinä toimivat.
Kun luen uusia kokoelmia, esikoiskokoelmia, toisia kokoelmia, epäillä vanhaa. Muistan 1990-luvulla käyneeni useassakin ole resonoinut minussa samoin kuin aikaisempi, tarvitaan uusia ideoita. Ei enää voida pyörittää kuitenkaan voi alistua pelkästään uuden vaatimukselle, teoreettinen yksikkö. En kuitenkaan kaipaa suomalaiseen runouteen sonetteja saati. Uusi hyve on hallita ratkaisukeskuksen ulkopuolella eikä pakota kun näin toimimme, yhteiskunta taisimme Jyrki luonnollisen puheen harhan, pannut eri Toisin sanoin: olen lukenut monta kokoelmallista tarjottiin kerran kielirunoilijan titteliä, "vanhoja juttuja."
Oli minullakin pari uutta markkinoille ja muulle manipulaatiolle. Surrealismin iskulauseisiin kuului pidetty harmaiden välivuosien kertaan. Seuraa uusi apologia. Derrida, runouden kanssa, joten tahdoin vähän verestää muistikuvia ja Imperatiivi. Kulttuuriamme vaivaa ilmausta, vaan sen tulisi heittää kapuloita samastumisen rattaisiin, maastoon. Hän ei saanut olla maiseman kartoittaja silti johonkin muuhun. Ollut pari uutta ideaa, ja ne keino kanavoida konservatiivisuus on kiinnostua kielestä syvemmin kuin on Rakel Liehu, jonka uusi kokoelma lähtee ei ole pätenyt kaiken kyseenlaistamisen tutkimus ole varmasti saanut kuin tehdä lukemisesta aktiivinen kuulosta sinänsä pahalta. Ja minullekin menneitä ja mönkimällä kirjahyllyjen pahiten pölyttyneiden kirjojen, mutta samalla kiteytyy systemaattisesti saattaa epäjärjestykseen. Kielirunous pitääkin. Ja vaikka subjekti ei olekaan ja tabujen rikkominen samoja kokeiluja, on konservatiivista seestyä, omaksua konservatiivisia näkemyksiä, hengen kiteytti todistavat sen olemassaolon. Eikä yliopiston humanistisissa tieteissä on imperatiivi. Niin tai sellaisenaan. Ei opetettu erittelemään opetetun nykyisin jo mennyttä kalua. Ja tästähän ja he loivat. Paras esikoiskokoelma on Jussi Hyvärisen Kurkistan kaivoon. Se välttää.
On konservatiivista jatkaa periaate. Opetettiin sijaan. Rehdin epävarmapuhe teknisen terminologiasumutuksen vaikea kirjoittaa mittaa niin, ettei esimerkiksi se ei kaiketi tarkoittanut hyötyivät mainostoimistot ja pornoteollisuus: radikaalien todellisuuden kielellisiä luonteita. Takavuosina käytettiin taajaan "kamalia termejä" oli pian käytetty loppuun. Runoudessakin minulla on aitoja kuusikymmenlukulaisia. Ja mitä enemmän minäkään oikein uskalla Turkan aikoihin. Heitä aloin nuorena lukea, runoutta, vaan luoda siihen myös konservatiivisen apologia, jotta saisin tyystin antiporvarillisen luonteen (ne tuotoksena, vaikuttikin raikkaalta, uudelta alulta).
Yhtenäinen ongelmaton romanttissävyinen ajatus runoudesta puhtaana yhdenlaista puhetta, vaan minkälaista puhetta sen jälkeen vietimme runoilijain kanssa pari tuntia Asemaravintolassa. vain kirjoitusta, joka haastavasti. Välttämättä. Näin, konservatiivisuus on nykyään vaikea taito, runoja, joiden nimenä on Mytologioita: porvaristo muuttaa kulttuurin luonnoksi, "uhrista". Näinhän ei sanota mainoksista, sanotaan uudesta ajattelusta, tämän seikan tiettäväksi. Kysymykseksi tietenkin jäi, miten ajallinen kaari ja ajatuksilla syvyyttä ja korkeutta. Paras nuoren runouden edustaja taasen runouden perinteen mukaan, prosessi. Lukijaa piti ravistella, ja runoilijan uskaltautua tuntemattomaan näet, että ajattelijain tekstit pitää omaksua tuoda ilmi, että näkemyksiä, tuo ilmi kielen jähmettyneitä rakenteita...
Rohkenen sisältä taajaan viittauksia entiseen runouteen, ellei jatkaa samaa rataa millä keinoin merkitykset muodostuvat ja miten kieltä vähän hapsuista kieli ei olekaan yhtenäinen merkitysjärjestelmä, jonka voisi kuvata vanhat mitat, joiden raameissa toteutetaan kaikenlaisia pieniä suunnanmuutoksia. Nyt kun kielirunous kollaasit tai Jyrki Pellisen impressionistisen oikullisesti nyt tunnustettava kaikkien esittää, ettei oma jälkeenjääneisyyteni johdu siitä, etten olisi lempeästi. Selitin että tunnen mainitut pyrkimykset osin omikseni, palapelin äärellä mutta joka ei saa aikaan värinää (ovat siis polvalillisia), ja vanha porvarius ensinnäkin se havainto, ettei konservatiivisuutta voi vain. Ja parasta on, jos ne kokemuksia ja havaintoja pelkästään 1990-lukulaiseen estetiikkaan, johon ajallisen Roland Barthes jo runosta: "Runo uusia virtauksia ja olla niiden armoilla."
Paras teorioiden jälkeen. Kieli ei ole pelkkää mielivaltaista koska se on ei tulisi enää olla havaitsevan minuuden elämysten Takalo-Eskola (vaikkapa hillitön parodinen kollaasi "Kalevala-Rondo") irtosivat kerkeästi ompelukoneen ja sateenvarjon loputtomalta virralta. Kuunnella olen luopunut siitä toistaiseksi. Resonanssi on vaikea syklit ovat koko ajan lyhentyneet, ja jo viime kuulun, vaan 1970-lukulaiseen estetiikkaan. Niin, jonnekin käytetään. Se tahtoi tuoda tiettäväksi, ettei ole Jacques Derridan kirjan, jotain hänen tiedä - se kun on tieto-opillisesti yhtä että entisen runouden kustannuksella saattoi huvitella, uskotella että on pysyviä arvoja.
Meidän tulee siis normi, jota vastaan kapinoidaan. Ainakin Saksassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa syrjäsilmäyksen. Lisäksi iskusta runous ja kirjallisuus yleensä saattoikin tehdä niin että näiden suuntausten esittämät käsitykset loukkaavat minua humanististen aineiden uusin valtavirtaus, jota meillä 1990-luvulla aloittaneilla runoilijoilla on jo kokemusta, yhden ainoan koodiston mukaan. Eron leikkiä, vaan puhuvalla subjektilla tuli yleiseksi normiksi kuusikymmenluvulla. Eniten rikkomisesta ja ylittämisestä siis olen. Minä olen, eikä mikä on uusi kokemus sekin. Tänä aikana on sellaisinaan. Kaikki kieli on aina sosiaalisesti rakentunutta joka on jäänyt käsittämättömän vähälle huomiolle, ja sen sijaan toimimaan (vaikka ja pöststryktyrälismin?)
Myönnän että olen tehnyt asian tehtävämme on kokoontua seminaareihin on oltava kriittistä. Tämä on nykyään perin vaikeaa, edellä mainituista syistä. Tulee suosia nuoria. Nuoriin runoilijoihin tulee verran radikaalisti, ettei suopeasti, sillä muutenhan sitä on esimerkki toki siitäkin on. Rajojen ylitys siis keski-ikäinen miesrunoilija, ja mikä määrittelyä voi runous toistaa yleistä luin yliopistossa pöststryktyralistista teoriaa. Niinpä päädyin lukemaan useankin ilmeisesti ajautunut yhä syrjäisempään sijaintiin muiden kirjojen muusta kirjoituksesta, vaan se usein toimiikin huonosti kuin kubistinen poimuihin. Sellaista joka saa kyllä jonkin aivojen ratkaisukeskuksen on käsitetty pikemmin vahva väite joka kyseenalaistaa, epäilee vakiintunutta kieltä ja mainiosti juuri Language-runous ja yliopistojen ilman ihmisen sisäisten toimintojen matkimista: jo on mahdollisuus myös ilmaista tuntemuksiaan, vaikka mutta moni nuoremman tekijän hyllystäni. Mutta vuosien saatossa se oli edeltärientävästi.
Siis inhimillinen ääni teoriajargonin alku. On tehtävä mutta pyrin se olisi uutta. Samalla se ei parina viime vuonna uusin runous ei sitä tahtoisi olla liian helposti määriteltävissä. Tämä ei joissain maissa kokeilevan runouden vastavoimaksi on syntynyt perinnetietoinen en pelkästään he ajattelivat kirjoittaa L=A=N=G=U=A=G=E, liikkeen 1970-luvulla perustetun lehden ja kantaa mukanaan ideologioiden painolastia. Vaikutusta, mikä on Kiiskisen kanssa muodostaa puolet yleisöstä - ja vanhentunut. Runous taas kyytiä, ja se onkin vain kieltä kielen vuosikymmenen uutuus on muutama pieni sen kommunikoida (kielikoululaisten kritiikki kohdistui vain jälkimmäiseen). Enemmän seitsenkymmenlukulaiseksi, sellaiseksi, joka kirjoittaa jo näiden ennalta teoreettisesti asemoituja mekaanisia lauseita. Parin viime vuoden mutta yksilö on. Pystyn uhmaamaan, ilmaisuna saa kokouksessa, jossa sattumanvaraisesti toisiinsa taajaan. Kekseliäästi. Oikullisesti. Kriittisesti. Kyseenalaistavasti. Nyt vakiintunut Suomeen. Se lienee ja meidän. Yritän kuitenkin: koska uutuuden ja kaiken kyseenlaistaminen silloin vain kuin realismin itsevarma yritys se kuulostaa parodialta. Jokunen lukemaan uudestaan. Olen kaiketi ollut tottunut tiimoilta itseluotausta (joka sinänsä on jo näiden minut valtaa kuitenkin outo tasa-arvo), riiston lakkaaminen vai vain kosto porvareille ja kielen epäilystä, mutta epäilijä on intohimoinen minä, joka että Yhdysvaltain Language-koulukunnalla on paljonkin tekemistä uusimman suomalaisen virrassa. Toisaalta taas tällöinkin runouden arvo erillisenä erikoispuheena peräti koostunut.
En ole hätkähtänyt tässä tuntuu olevan yksi uuden runouden muistaakseni julkaistiin se minulla lauseet ovat törmänneet kaikki on vain mielivaltaista leikkiä, ja ja muutaman runon uudestaan tästä antologiasta, joka kaikesta edellisistä varma, onko pyrkimyksenä yleinen vapautuminen, todellinen kelläkään ole oikeutta luodata minua. Eivätkä että nyt on kyse vääjäämättömästä, käsitys, ettei kielen ja maailman rajaa ole runous runouden keinoin. Runoutta, jonka tunnen suuntautuvan lähinnä päähän, minuutta, vaan Mainosten tarkoitus on hätkähdyttää. Ne ovat saaneet kauan sitten Iowassa, mutta torjuin sen tahdo ihastella uutta nuorta tarkoitti estetiikkaa, jonka mukaan emme voi jotka kuuluvat vanhenemiseen. On konservatiivista havaitseminen (tosin jo olisi mainittujen käsitysten vastaista).
Tunnetusti jatkuvan uudistumisen tai pikemmin kurkottaa kielen laidan hyviä ja huonoja puolia, opetettiin vain, "on jätetty sohvasta". Näin runon ja mainoksen ero häivytetään: kieltä, saada se värähtämään, saada se kielirunoilijat elävinä — ei tehnyt minuun mitään järisyttävää ja piireihin ymmärtämään ja omaksumaan saati villien sanayhdistelmien parissa. En myöskään suuresti innostunut sattumanvarainen kohtaaminen leikkauspöydällä. Parina viime vuonna suomalaisenkin runon kirjoitus. Yhtäkkiä kirjoitetaankin muotopuhtaita sonetteja, käytetään mukaan. Kukapa oppia. Ja uusimman runouden surrealististen sumujen enkä dadaististen loikkien kommunikoimaan, ei vain antaa onkin kadonnut, joten Barthesin ajatus onkin samassa jo nousseen esiin, ja sen tekijät käsittävät itsensä vastavoimaksi, puuttuu. Uuden ja vanhentuneen väliset pahempaa, kriitikkokin. koulukunnan edustaja Suomessa. Kävinkin kuuntelemassa heitä — ideaa, mutta ne Arto Mellerin, Ilpo Tiihosen ja Sirkka Turkan. Ja Suomessakin kokeiltiin 1960-luvulla sen yrittää seurata modernismeista ja muista määrittelyistä. Kokeilujen jälkeen seuraa usein minuutta vaan.
Cut-up-versio Jukka Koskelaisen artikkelista "Pölyä ja kielen virtaa — huomio uudesta runoudesta ja konservoinnin taidosta". Kirjailija-lehti 3/07.
Yritin taannoin löytää Language Poetries -nimistä antologiaa. Kuten mainitsin, luin Languagea jonkin taikasauvan toki ilmestynyt mainioita kokoelmia "vanhan" estetiikan pohjalta, sitä enää paikantamaan. Olisin ja siksi torjun ne? Yli parhaan radikalismia. En nimittäin ole jämähtänyt. Kritiikki on sitä että kriittiset ajattelijat ajattelevat puolestamme, kapina kaurapuuroa vastaan. Todellisuutta sekavassa informaatiovirrassa luin, sitä vähemmän kuusikymmenlukulaiseksi tunsin itseni, sitä polun raivaaja. Sekä populaarikulttuurin johonkin aivojen harmaisiin sosiaalisena rakenteena. Konservoida kieltä, pelastaa se kaiken mitallisia säkeitä. Suomeksi on nykyisin vastavoimaksi jatkuvalle, toisteiselle informaatiovirralle ja mainosten ärsykepommitukselle. Ja välttämätöntä. Nyt kerrotaan jo sellaistakin, että runouden tehtävä tuottavat hyvin kirjoitettua runoutta, ei luonnonkansojen laulut ja runous toimivat tältä pohjalta. Ja että minä rakentuu ulkopuolelta käsin, kielestä käsin, muutama vuosikymmen sitten kirjassaan on joissain suhtautua vähintään on käytetty loppuun jo vuosia sitten. Siksikin runoja ilmoille lause "Nyt tällaisen kirjoituksen lajityyppiin kuulunee myös kiinnittää huomiota kirjaan, vaan uuden suuntausten vastaista". Olisiko saattaa muuttua (en tosin aina ole värähtelemään hänen sisällään). Tuskin on onnistunutta kirjallisuutta Väinö Kirstinän "Atomipompotusra" -sarja, Kari Aronpuron kaltaiseni keski-ikäinen runoilija, joka sen varassa, miten se resonoi lukijassa, saa jotakin ovat jo valtavirtoja, konservatiivisuus on samalla hyvin kirjoitettua runoutta. Miksi siis torjuin kieli runouden ja on siten manipuloitavissa. (Minkä vaikea taito.) Joka tapauksessa: olen krapula, pelkistys, paluu minuuden poroksipalaneenelle pohjalle. Uusi yhteyksistä otettuja tekstejä ne loukkaavat! Mutta yksinäisyys ja uhma ei kirjallisuushistoriallisissa katsauksissa ainakin joskus muistaa lopulta tuntea nähnyt tällaisen perinnerunouden kokoelma on ottanut lähtökohdakseen tehdä vertailuja. Kielirunoushan tahtoi kiinnittää huomion siihen, on kyseenalaistaa kaikki runous. Siis runoutta ilman ja Meksikossa olen tahtoo siis kivettää sinänsä mielivaltaisia käsityksiä ja puhetapoja, "postmoderni" ja "postmodernismi".
Kirjallisuudessa se lähtökohdista. Eino Santasen kokoelmassa on todellisuutta sekavassa informaatiovirrassa. Mutta kuin heitä näin yliopistossa. Tämän jälkeen seitsenkymmenlukulainen runous, jota olla vain perinteen jatkoa, jotta kiinni. Jo silloin kyseenalaistettiin. Tietenkin! Tietenkin olemassa, sehän on vain on jämähtänyt menneiden vuosikymmenten estetiikkaan. Sisäiset ristiriidat kiellä sinänsä. Konservatiivisuuden kauemmin sitten Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulla. Samoihin aikoihin kävi muutama näiden vuosien jälkeen. Mutta vangita todellisuus kategorioinnin mukaan. Kumpikaan näistä tapahtumista - antologian lukeminen ja seassa. Siksi on paikallaan vailla huomiota.
Hyvärinen kirjoittaa vakavaa runoutta kauan sitten. Vielä eteenpäin. Joka tapauksessa runouden kutsun tässä pöststryktyrälistiseksi teoriaksi vakiintuneita puhetapoja ja ajatuskulumia. Ajan älyllisen törmäämään toisiinsa, ilkkunut mainoksille, "Mainos valkoisesta nahkasohvasta" tai "Mainos ennen pitkää" kajahti muutoksen tarve. Tulee suosia uutta ja Sen lisäksi kieltä voitiin tahtonut lukea esipuheen kirjoittaa, ja uuden runouden paradoksi: se ei saa mukaan sopivan määrän röyhkeyttä perehtynyt "uudempiin käsityksiin". Näistä esimerkkinä toimivat.
Kun luen uusia kokoelmia, esikoiskokoelmia, toisia kokoelmia, epäillä vanhaa. Muistan 1990-luvulla käyneeni useassakin ole resonoinut minussa samoin kuin aikaisempi, tarvitaan uusia ideoita. Ei enää voida pyörittää kuitenkaan voi alistua pelkästään uuden vaatimukselle, teoreettinen yksikkö. En kuitenkaan kaipaa suomalaiseen runouteen sonetteja saati. Uusi hyve on hallita ratkaisukeskuksen ulkopuolella eikä pakota kun näin toimimme, yhteiskunta taisimme Jyrki luonnollisen puheen harhan, pannut eri Toisin sanoin: olen lukenut monta kokoelmallista tarjottiin kerran kielirunoilijan titteliä, "vanhoja juttuja."
Oli minullakin pari uutta markkinoille ja muulle manipulaatiolle. Surrealismin iskulauseisiin kuului pidetty harmaiden välivuosien kertaan. Seuraa uusi apologia. Derrida, runouden kanssa, joten tahdoin vähän verestää muistikuvia ja Imperatiivi. Kulttuuriamme vaivaa ilmausta, vaan sen tulisi heittää kapuloita samastumisen rattaisiin, maastoon. Hän ei saanut olla maiseman kartoittaja silti johonkin muuhun. Ollut pari uutta ideaa, ja ne keino kanavoida konservatiivisuus on kiinnostua kielestä syvemmin kuin on Rakel Liehu, jonka uusi kokoelma lähtee ei ole pätenyt kaiken kyseenlaistamisen tutkimus ole varmasti saanut kuin tehdä lukemisesta aktiivinen kuulosta sinänsä pahalta. Ja minullekin menneitä ja mönkimällä kirjahyllyjen pahiten pölyttyneiden kirjojen, mutta samalla kiteytyy systemaattisesti saattaa epäjärjestykseen. Kielirunous pitääkin. Ja vaikka subjekti ei olekaan ja tabujen rikkominen samoja kokeiluja, on konservatiivista seestyä, omaksua konservatiivisia näkemyksiä, hengen kiteytti todistavat sen olemassaolon. Eikä yliopiston humanistisissa tieteissä on imperatiivi. Niin tai sellaisenaan. Ei opetettu erittelemään opetetun nykyisin jo mennyttä kalua. Ja tästähän ja he loivat. Paras esikoiskokoelma on Jussi Hyvärisen Kurkistan kaivoon. Se välttää.
On konservatiivista jatkaa periaate. Opetettiin sijaan. Rehdin epävarmapuhe teknisen terminologiasumutuksen vaikea kirjoittaa mittaa niin, ettei esimerkiksi se ei kaiketi tarkoittanut hyötyivät mainostoimistot ja pornoteollisuus: radikaalien todellisuuden kielellisiä luonteita. Takavuosina käytettiin taajaan "kamalia termejä" oli pian käytetty loppuun. Runoudessakin minulla on aitoja kuusikymmenlukulaisia. Ja mitä enemmän minäkään oikein uskalla Turkan aikoihin. Heitä aloin nuorena lukea, runoutta, vaan luoda siihen myös konservatiivisen apologia, jotta saisin tyystin antiporvarillisen luonteen (ne tuotoksena, vaikuttikin raikkaalta, uudelta alulta).
Yhtenäinen ongelmaton romanttissävyinen ajatus runoudesta puhtaana yhdenlaista puhetta, vaan minkälaista puhetta sen jälkeen vietimme runoilijain kanssa pari tuntia Asemaravintolassa. vain kirjoitusta, joka haastavasti. Välttämättä. Näin, konservatiivisuus on nykyään vaikea taito, runoja, joiden nimenä on Mytologioita: porvaristo muuttaa kulttuurin luonnoksi, "uhrista". Näinhän ei sanota mainoksista, sanotaan uudesta ajattelusta, tämän seikan tiettäväksi. Kysymykseksi tietenkin jäi, miten ajallinen kaari ja ajatuksilla syvyyttä ja korkeutta. Paras nuoren runouden edustaja taasen runouden perinteen mukaan, prosessi. Lukijaa piti ravistella, ja runoilijan uskaltautua tuntemattomaan näet, että ajattelijain tekstit pitää omaksua tuoda ilmi, että näkemyksiä, tuo ilmi kielen jähmettyneitä rakenteita...
Rohkenen sisältä taajaan viittauksia entiseen runouteen, ellei jatkaa samaa rataa millä keinoin merkitykset muodostuvat ja miten kieltä vähän hapsuista kieli ei olekaan yhtenäinen merkitysjärjestelmä, jonka voisi kuvata vanhat mitat, joiden raameissa toteutetaan kaikenlaisia pieniä suunnanmuutoksia. Nyt kun kielirunous kollaasit tai Jyrki Pellisen impressionistisen oikullisesti nyt tunnustettava kaikkien esittää, ettei oma jälkeenjääneisyyteni johdu siitä, etten olisi lempeästi. Selitin että tunnen mainitut pyrkimykset osin omikseni, palapelin äärellä mutta joka ei saa aikaan värinää (ovat siis polvalillisia), ja vanha porvarius ensinnäkin se havainto, ettei konservatiivisuutta voi vain. Ja parasta on, jos ne kokemuksia ja havaintoja pelkästään 1990-lukulaiseen estetiikkaan, johon ajallisen Roland Barthes jo runosta: "Runo uusia virtauksia ja olla niiden armoilla."
Paras teorioiden jälkeen. Kieli ei ole pelkkää mielivaltaista koska se on ei tulisi enää olla havaitsevan minuuden elämysten Takalo-Eskola (vaikkapa hillitön parodinen kollaasi "Kalevala-Rondo") irtosivat kerkeästi ompelukoneen ja sateenvarjon loputtomalta virralta. Kuunnella olen luopunut siitä toistaiseksi. Resonanssi on vaikea syklit ovat koko ajan lyhentyneet, ja jo viime kuulun, vaan 1970-lukulaiseen estetiikkaan. Niin, jonnekin käytetään. Se tahtoi tuoda tiettäväksi, ettei ole Jacques Derridan kirjan, jotain hänen tiedä - se kun on tieto-opillisesti yhtä että entisen runouden kustannuksella saattoi huvitella, uskotella että on pysyviä arvoja.
Meidän tulee siis normi, jota vastaan kapinoidaan. Ainakin Saksassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa syrjäsilmäyksen. Lisäksi iskusta runous ja kirjallisuus yleensä saattoikin tehdä niin että näiden suuntausten esittämät käsitykset loukkaavat minua humanististen aineiden uusin valtavirtaus, jota meillä 1990-luvulla aloittaneilla runoilijoilla on jo kokemusta, yhden ainoan koodiston mukaan. Eron leikkiä, vaan puhuvalla subjektilla tuli yleiseksi normiksi kuusikymmenluvulla. Eniten rikkomisesta ja ylittämisestä siis olen. Minä olen, eikä mikä on uusi kokemus sekin. Tänä aikana on sellaisinaan. Kaikki kieli on aina sosiaalisesti rakentunutta joka on jäänyt käsittämättömän vähälle huomiolle, ja sen sijaan toimimaan (vaikka ja pöststryktyrälismin?)
Myönnän että olen tehnyt asian tehtävämme on kokoontua seminaareihin on oltava kriittistä. Tämä on nykyään perin vaikeaa, edellä mainituista syistä. Tulee suosia nuoria. Nuoriin runoilijoihin tulee verran radikaalisti, ettei suopeasti, sillä muutenhan sitä on esimerkki toki siitäkin on. Rajojen ylitys siis keski-ikäinen miesrunoilija, ja mikä määrittelyä voi runous toistaa yleistä luin yliopistossa pöststryktyralistista teoriaa. Niinpä päädyin lukemaan useankin ilmeisesti ajautunut yhä syrjäisempään sijaintiin muiden kirjojen muusta kirjoituksesta, vaan se usein toimiikin huonosti kuin kubistinen poimuihin. Sellaista joka saa kyllä jonkin aivojen ratkaisukeskuksen on käsitetty pikemmin vahva väite joka kyseenalaistaa, epäilee vakiintunutta kieltä ja mainiosti juuri Language-runous ja yliopistojen ilman ihmisen sisäisten toimintojen matkimista: jo on mahdollisuus myös ilmaista tuntemuksiaan, vaikka mutta moni nuoremman tekijän hyllystäni. Mutta vuosien saatossa se oli edeltärientävästi.
Siis inhimillinen ääni teoriajargonin alku. On tehtävä mutta pyrin se olisi uutta. Samalla se ei parina viime vuonna uusin runous ei sitä tahtoisi olla liian helposti määriteltävissä. Tämä ei joissain maissa kokeilevan runouden vastavoimaksi on syntynyt perinnetietoinen en pelkästään he ajattelivat kirjoittaa L=A=N=G=U=A=G=E, liikkeen 1970-luvulla perustetun lehden ja kantaa mukanaan ideologioiden painolastia. Vaikutusta, mikä on Kiiskisen kanssa muodostaa puolet yleisöstä - ja vanhentunut. Runous taas kyytiä, ja se onkin vain kieltä kielen vuosikymmenen uutuus on muutama pieni sen kommunikoida (kielikoululaisten kritiikki kohdistui vain jälkimmäiseen). Enemmän seitsenkymmenlukulaiseksi, sellaiseksi, joka kirjoittaa jo näiden ennalta teoreettisesti asemoituja mekaanisia lauseita. Parin viime vuoden mutta yksilö on. Pystyn uhmaamaan, ilmaisuna saa kokouksessa, jossa sattumanvaraisesti toisiinsa taajaan. Kekseliäästi. Oikullisesti. Kriittisesti. Kyseenalaistavasti. Nyt vakiintunut Suomeen. Se lienee ja meidän. Yritän kuitenkin: koska uutuuden ja kaiken kyseenlaistaminen silloin vain kuin realismin itsevarma yritys se kuulostaa parodialta. Jokunen lukemaan uudestaan. Olen kaiketi ollut tottunut tiimoilta itseluotausta (joka sinänsä on jo näiden minut valtaa kuitenkin outo tasa-arvo), riiston lakkaaminen vai vain kosto porvareille ja kielen epäilystä, mutta epäilijä on intohimoinen minä, joka että Yhdysvaltain Language-koulukunnalla on paljonkin tekemistä uusimman suomalaisen virrassa. Toisaalta taas tällöinkin runouden arvo erillisenä erikoispuheena peräti koostunut.
En ole hätkähtänyt tässä tuntuu olevan yksi uuden runouden muistaakseni julkaistiin se minulla lauseet ovat törmänneet kaikki on vain mielivaltaista leikkiä, ja ja muutaman runon uudestaan tästä antologiasta, joka kaikesta edellisistä varma, onko pyrkimyksenä yleinen vapautuminen, todellinen kelläkään ole oikeutta luodata minua. Eivätkä että nyt on kyse vääjäämättömästä, käsitys, ettei kielen ja maailman rajaa ole runous runouden keinoin. Runoutta, jonka tunnen suuntautuvan lähinnä päähän, minuutta, vaan Mainosten tarkoitus on hätkähdyttää. Ne ovat saaneet kauan sitten Iowassa, mutta torjuin sen tahdo ihastella uutta nuorta tarkoitti estetiikkaa, jonka mukaan emme voi jotka kuuluvat vanhenemiseen. On konservatiivista havaitseminen (tosin jo olisi mainittujen käsitysten vastaista).
Tunnetusti jatkuvan uudistumisen tai pikemmin kurkottaa kielen laidan hyviä ja huonoja puolia, opetettiin vain, "on jätetty sohvasta". Näin runon ja mainoksen ero häivytetään: kieltä, saada se värähtämään, saada se kielirunoilijat elävinä — ei tehnyt minuun mitään järisyttävää ja piireihin ymmärtämään ja omaksumaan saati villien sanayhdistelmien parissa. En myöskään suuresti innostunut sattumanvarainen kohtaaminen leikkauspöydällä. Parina viime vuonna suomalaisenkin runon kirjoitus. Yhtäkkiä kirjoitetaankin muotopuhtaita sonetteja, käytetään mukaan. Kukapa oppia. Ja uusimman runouden surrealististen sumujen enkä dadaististen loikkien kommunikoimaan, ei vain antaa onkin kadonnut, joten Barthesin ajatus onkin samassa jo nousseen esiin, ja sen tekijät käsittävät itsensä vastavoimaksi, puuttuu. Uuden ja vanhentuneen väliset pahempaa, kriitikkokin. koulukunnan edustaja Suomessa. Kävinkin kuuntelemassa heitä — ideaa, mutta ne Arto Mellerin, Ilpo Tiihosen ja Sirkka Turkan. Ja Suomessakin kokeiltiin 1960-luvulla sen yrittää seurata modernismeista ja muista määrittelyistä. Kokeilujen jälkeen seuraa usein minuutta vaan.
Cut-up-versio Jukka Koskelaisen artikkelista "Pölyä ja kielen virtaa — huomio uudesta runoudesta ja konservoinnin taidosta". Kirjailija-lehti 3/07.