Vuosi sitten aloittamani projekti on päättymässä. Tapasin kuluneen vuoden aikana noin kuusisataa nimeltä mainittua henkilöä. Siihen sisältyy kohtaamisia perheenjäsenten, sukulaisten, ystävien, työtovereiden, runoilijakollegojen ja muiden arkielämään liittyvien ihmisten kanssa. Olen vuoden mittaan lisäksi osallistunut yli 60 erilaiseen kirjalliseen tapahtumaan.
Nuo kaikki kohtaamiset on siis kirjattu blogiini, mutta kuten jo pari päivää sitten vihjasin, tarkoitus on julkaista koko aineisto myös kirjan muodossa. Varsinainen tekstiosuus on jo editoitu, vain henkilöhakemisto on enää kesken. Mutta kun huomenna ahkeroin muutaman tunnin, niin eiköhän jo puolilta öin ole kirja valmis. Keitähän vielä huomenna ehdin tavata ennen vuoden vaihtumista?
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
perjantaina, joulukuuta 28, 2007
torstaina, joulukuuta 27, 2007
Työmuisti vs. säilömuisti
Kääntelin häntä kaikin puolin partikulaarisesti,
mutten saanut naisesta selvää universaalisesti.
mutten saanut naisesta selvää universaalisesti.
lauantaina, joulukuuta 22, 2007
perjantaina, joulukuuta 21, 2007
Da-daa!
Lassi Hyvärisen esikoiskokoelma Riippuvat puutarhat (ntamo) on ilmestynyt, kuinka ollakaan, luoden valoa vuoden pimeimpään päivään. Onnea, hyvä ystävä, ja tervetuloa joukkoon, johon kuuluminen on suuri onni ja nyt siis entistäkin suurempi.
Mutta aikaa oli vielä, yöpöydällä ja hyvässä suhteessa
kokonaan täydellinen ja pitkissä säärissä,
matkalla silmistä lattian poikki kävellessä katselin sinusta
unia vain ja kuinka heittää säteensä aurinko.
Näytäthän minulle, näytäthän miten kovettuvat asioihinsa
syventyneenä ne, onnenkin ja ilon aihelmat.
Sen sijaan että tallentaisin heidän elämäänsä kameralla
syön heidän ruokaansa, joku huusi pimeässä
ja pakenin, tunnet minut ja vikani, joten pidäthän kiirettä,
haluan pitää sinut empimättä näköpiirissä.
Uskonet minun ilahtuvan, aiheetta tai pimeässä, sillä opin
tuntemaan vähän ja tarvitsemaan kaiken.
torstaina, joulukuuta 20, 2007
Parsippany High, Class of '73
The other day, something truly remarkable happened. Wandering around in the virtual, I stumbled upon a familiar name--or a slightly different version of it. After some Googling, however, I became assured I had found a friend with whom I had not been in contact for thirty-four years!
Jeffrey Jullich--or Geoffrey, as he was known to me at the time--and I went to the same high school in Parsippany, New Jersey. I was an exchange student, and we graduated together in the summer of 1973. During the passing years and decades, I thought about Jeffrey a lot. We weren't the best of friends at school, but many things bound us together. After all, Jeffrey had been an exchange student as well, spending his junior year in Sweden, of all places. He even knew some Swedish, and if my memory serves me, I think we even kidded around some på svenska. Jeffrey was also extremely talented in arts and languages, that much was evident, and I was just sure he would turn out to be something in that field.
So, years passed, and I kept thinking about this talented kid that I used to know in suburban New Jersey. A couple of years ago, I even Googled his name, but to no avail, since I had no idea he had, after leaving Jersey and becoming a New Yorker, changed the spelling of his first name.
Turns out, I was right in foreseeing his future. Jeffrey Jullich had indeed become a poet and an artist! I found his email address and right away sent him a short note. And, quite amazingly, in a couple of hours, there was a reply, a very friendly one at that. We started chatting and soon enough found out we even knew the same people. One of our mutual acquaintances was Kenneth Goldsmith, and he told me he had studied with Charles Bernstein, both of whom I met when they visited Finland a couple of years ago. Oh, and yes, his publisher, Jerrold Shiroma, is my "friend" in Facebook. In the seventies, in college, Jeffrey had even attended classes taught by Kenneth Koch and John Ashbery. Some company, huh?
It's a small world, isn't it.
Jeffrey Jullich--or Geoffrey, as he was known to me at the time--and I went to the same high school in Parsippany, New Jersey. I was an exchange student, and we graduated together in the summer of 1973. During the passing years and decades, I thought about Jeffrey a lot. We weren't the best of friends at school, but many things bound us together. After all, Jeffrey had been an exchange student as well, spending his junior year in Sweden, of all places. He even knew some Swedish, and if my memory serves me, I think we even kidded around some på svenska. Jeffrey was also extremely talented in arts and languages, that much was evident, and I was just sure he would turn out to be something in that field.
So, years passed, and I kept thinking about this talented kid that I used to know in suburban New Jersey. A couple of years ago, I even Googled his name, but to no avail, since I had no idea he had, after leaving Jersey and becoming a New Yorker, changed the spelling of his first name.
Turns out, I was right in foreseeing his future. Jeffrey Jullich had indeed become a poet and an artist! I found his email address and right away sent him a short note. And, quite amazingly, in a couple of hours, there was a reply, a very friendly one at that. We started chatting and soon enough found out we even knew the same people. One of our mutual acquaintances was Kenneth Goldsmith, and he told me he had studied with Charles Bernstein, both of whom I met when they visited Finland a couple of years ago. Oh, and yes, his publisher, Jerrold Shiroma, is my "friend" in Facebook. In the seventies, in college, Jeffrey had even attended classes taught by Kenneth Koch and John Ashbery. Some company, huh?
It's a small world, isn't it.
keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007
Avokyyhkylle (a tribute)
Nuo ymmärrettävän runouden mainiot lähettiläät Miikka Mutanen ja Lassi Hyvärinen ovat perustaneet oman blogin Avokyyhkylle. Blogi sisältää, siis alkajaisiksi, kaksitoista valokuvin ja videoin toteutettua tulkintaa kokoelmani Avokyyhky, lattiaheroiini sisältämistä sanoista. Suosikkejani ovat ymmärrysmusta ja hervoton lattiaheroiini. Olen otettu, liikuttunut ja aivan, eh, sanaton.
My best Christmas present
My friend and fellow poet, Geof, had these kind words to say about our interactions.
tiistaina, joulukuuta 18, 2007
Ääh
Päästä lääpälläni päätän tänään
säästämääni käyttää ääntä.
Päätös pyörtämäni näyttää tältä:
öisin näännyn sängyssäni,
sydän pyörällänsä käännyn tästä.
säästämääni käyttää ääntä.
Päätös pyörtämäni näyttää tältä:
öisin näännyn sängyssäni,
sydän pyörällänsä käännyn tästä.
Nyt vasta huomasin, että eilisen Turun Sanomissa julkaistun Leevi Lehdon haastattelun yhteyteen kuului tämmöinen kainalo.
Ntamosta ja ntamisesta yleensä Juri Nummelin Turun Sanomissa ja Silja Ylitalo Turun Ylioppilaslehdessä.
Just Out from Otoliths
E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews
Curated by Tom Beckett
328 pages
$19.95 + p&h
ISBN: 978-0-9803659-9-3
Otoliths, 2007
Following on from the successful first volume of interviews from Tom Beckett's insightful site, E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews has just been released.
It contains interviews with Mark Young, Michael Heller, Bob Grumman, Shanna Compton, Sandy McIntosh, Jim McCrary, Gary Sullivan, A.L. Nielsen, Michael Farrell, CAConrad, Anny Ballardini, Denise Duhamel, Nick Carbó, Jack Kimball, Geoffrey Young & Jordan Stempleman, plus more than 100 pages of text & visual poetry, an essay, even a play. The interviewers this time around are Tom Beckett, Thomas Fink, Richard Lopez & Geof Huth.
Curated by Tom Beckett
328 pages
$19.95 + p&h
ISBN: 978-0-9803659-9-3
Otoliths, 2007
Following on from the successful first volume of interviews from Tom Beckett's insightful site, E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews has just been released.
It contains interviews with Mark Young, Michael Heller, Bob Grumman, Shanna Compton, Sandy McIntosh, Jim McCrary, Gary Sullivan, A.L. Nielsen, Michael Farrell, CAConrad, Anny Ballardini, Denise Duhamel, Nick Carbó, Jack Kimball, Geoffrey Young & Jordan Stempleman, plus more than 100 pages of text & visual poetry, an essay, even a play. The interviewers this time around are Tom Beckett, Thomas Fink, Richard Lopez & Geof Huth.
lauantaina, joulukuuta 15, 2007
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Onneksi olkoon!
Runeberg-palkintoa tavoittelee tänä vuonna kahdeksan kirjailijaa. Ehdokkaiden joukossa on kolme runoilijaa uusine teoksineen: Vesa Haapala ja Vantaa, Peter Mickwitz ja Där bara diset återstår av paradiset ja Kristiina Wallin ja Murtuneista luista.
tiistaina, joulukuuta 11, 2007
sunnuntai, joulukuuta 09, 2007
Mark Young's poems from "Series Magritte" in video at The Continental Review (with Miia Toivio and Marko Niemi).
lauantaina, joulukuuta 08, 2007
Muisto sanoo tapahtumasta: tämä oli.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.
Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.
Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.
Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.
Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.
Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.
Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.
Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.
Arkijärki ei salli mitään harmaata.
Hän kummastelee miehen ylpeää sydäntä.
Nähtiin vain, että hän kuiskasi.
Mutta tämän liikkeen täytyy tapahtua.
Yksinkertaisesti vain siksi, että olen.
Jos vaikka hän vertaakin itseään.
Sen millä ei ole nykyisyyttä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Tiedän hyvin tämän sopivan minulle.
Teillä tulee olemaan melko hyvä.
Alueella, jota yritämme lähestyä, tässä.
Minusta tuntuu, että meistä tulee.
Mutta näin puhuva ei tiedä.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
On sanottu, että juuri intohimo.
Olen tuhat kertaa vannonut, etten.
Pyydänkin hartaasti, olkaa niin hyvä.
Muisto on yhä todistuksena tästä.
Enhän minä kutsunutkaan teitä tänne.
Ollessani yksin en ole yksin.
Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen.
Se oli aiheellista siitäkin syystä.
Koskaan en tule nauttimaan rakkaudesta.
Hän ei voinut käsittää, miten.
Yksinolo tarkoittaa sitä, että kuulun.
Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan.
Mutta asia, jolla ei ole.
Tahdoin nimenomaan pyytää, voisitteko te.
Te joka minusta näytätte kuuluvan.
Minun täytyy ehdottomasti päästä sinne.
Olen mielissäni koska rakkautenne minuun.
Hän ei enää ole todella.
Nuori ystäväni, te olette sattumalta.
Kuljen siis synkkänä ja pää.
Siellä missä olen yksin, päivä.
perjantaina, joulukuuta 07, 2007
torstaina, joulukuuta 06, 2007
Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin,Linnan juhlissa Juice sai kantaa runouden lippua melkein yksin ja komeasti kantoikin vaikkakin haudan takaa ja toisen solistin suulla. Teksti itsessään ei näytä paljon miltään, mutta sen rytmiset mahdollisuudet on tuotu esiin ennenkin, esimerkiksi Jonna Tervomaan versioimana.
voisin tulla takaisin ja hengähtää.
Öinen menuetti
Asiat käsillä silmin kuuluvatko puut
säähän niin kuin yhteys satavaa
ainetta pimeässä yössä palasia toisen
paljain ilo käy täydestä työstä.
säähän niin kuin yhteys satavaa
ainetta pimeässä yössä palasia toisen
paljain ilo käy täydestä työstä.
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007
Bob revisited
Kuuntelen elokuvan I'm Not There soundtrackia, joka sisältää uusia tulkintoja Bob Dylanin vanhoista ja vähän uudemmista klassikoista. Eddie Vedder, Sonic Youth ja Richie Havens vetävät heti kärkeen upeat esitykset, puhumattakaan Jim Jamesista, jonka "Goin' to Acapulco" on järisyttävän kaunis. Levy on jälleen muistutus siitä, kuinka hieno säveltäjä tämä runoilija on.
I'm going down to Rose Marie's
She never does me wrong.
She puts it to me plain as day
And gives it to me for a song.
PS. Kappas, hieno akrostikon, tuossa.
PPS. Tämähän on aivan käsittämättömän kaunista musiikkia. Nuoret ja vanhat, tutut ja tuoreet äänet esittävät laulunsa herkkyydellä, jollaista harvoin tapaa. Vanhat, tutut biisit kuulostavat siltä kuin mailmaan olisi luotu jotakin uutta.
I'm going down to Rose Marie's
She never does me wrong.
She puts it to me plain as day
And gives it to me for a song.
PS. Kappas, hieno akrostikon, tuossa.
PPS. Tämähän on aivan käsittämättömän kaunista musiikkia. Nuoret ja vanhat, tutut ja tuoreet äänet esittävät laulunsa herkkyydellä, jollaista harvoin tapaa. Vanhat, tutut biisit kuulostavat siltä kuin mailmaan olisi luotu jotakin uutta.
Elämä kaupungeissa oli lähes kadonnut.
Pane merkille, miten vainoharhaiseksi tulet.
On kuitenkin koko ajan syytä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Kun olet masentunut ja tunnet.
Rististä tuli koko valtakunnan kautta.
Ongelmia pyrittiin selittämään mm. olettamalla.
Tämä ei ole vaan palaa.
Eteisen täytti yhtäkkiä tavaton melu.
Se on aikaa, jossa mikään.
Tarkoilla punnituksilla kävi kuitenkin selväksi.
Koko keskiajan lähes kaikki asiat.
Pane merkille, miten vainoharhaiseksi tulet.
On kuitenkin koko ajan syytä.
Ristiriidat eivät sulje siinä toisiaan.
Kun olet masentunut ja tunnet.
Rististä tuli koko valtakunnan kautta.
Ongelmia pyrittiin selittämään mm. olettamalla.
Tämä ei ole vaan palaa.
Eteisen täytti yhtäkkiä tavaton melu.
Se on aikaa, jossa mikään.
Tarkoilla punnituksilla kävi kuitenkin selväksi.
Koko keskiajan lähes kaikki asiat.
Tom's back!
And E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews is available at a discount here.
And E-X-C-H-A-N-G-E-V-A-L-U-E-S: The Second XV Interviews is available at a discount here.
lauantaina, joulukuuta 01, 2007
Peilikuva esimerkiksi on samankaltainen kuin.
Siitä lähtien kun riippuvuus sai.
Esimerkiksi ilman koostumusta tai hapen.
Tämän hiljaisuuden lähteenä on häipyminen.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Maailma kylläkin vastaa ohikiitävien hetkien.
”Kuun 8. päivänä otin hiiren.”
Tai sitten se on hänen.
Heille kauniit ja arvoitukselliset esineet.
Eikö niin, että aina kun.
”Mutta koska en ollut tullut.”
Hän ei etene kohti varmempaa.
Siitä lähtien kun riippuvuus sai.
Esimerkiksi ilman koostumusta tai hapen.
Tämän hiljaisuuden lähteenä on häipyminen.
Kun tämä ajallinen ero katoaa.
Maailma kylläkin vastaa ohikiitävien hetkien.
”Kuun 8. päivänä otin hiiren.”
Tai sitten se on hänen.
Heille kauniit ja arvoitukselliset esineet.
Eikö niin, että aina kun.
”Mutta koska en ollut tullut.”
Hän ei etene kohti varmempaa.